Litsis lätsis.

Etsinnässä koon 38 kurahaalari...Aikas märkää ja syksyistä. Olen yrittänyt kaivaa viimeisiä innonrippeitä pihapuuhiin ja tullut siihen tulokseen, että kunhan saa yhden asian, pienenkin, päivässä tehtyä niin se riittäköön tällä saralla. Viljat on laarissa ja koululaiset lähtevät iloisella mielellä taipaleelle aamuisin, se on pääasia. Ja toisaalta - jos tämä syksy jatkuu tammikuulle niin onhan tässä aikaa tehdä suuria ennen lumentuloa. :D 

Viimeisiä tomaatteja kypsytellään kasvihuoneessa. Laahasin sinne pienen sähköpatterin ja aina muistaissani laitan sen yöksi päälle. Eli ehkä kolmisen kertaa viikossa, mutta tuntuu auttavan. Aiempina vuosina on halkeilleita tomaatteja tullut suuria määriä, nyt ei oikeastaan ollenkaan. Toki tähän auttaa lajikevalinnat, olen jättänyt kylvämättä suuret, pehmeät tomaatit, mutta esimerkiksi nuo isot 'Shirleyt' ovat pysyneet ihan kuosissaan. 'Chocolate Cherry' on ainoa, josta halkeamia on löytynyt, mutta niin vähän että pidän ensi vuonnakin kasvatuksessa. Sen maku on vaan parantunut syksyn mittaan. Hedelmäthän alkavat halkeilla kun päivä- ja yölämpötilojen ero kasvaa suureksi. Tätä voi torjua lämmittimillä tai ihan muutamalla kynttilälyhdyllä. Pienemmässä kopissa, jossa on lähinnä kurkkuja, olen polttanut lyhtykynttilöitä, ja kurkkuja tulee vieläkin. Kasvit kastelin viimeistä kertaa tänä vuonna, sitten kun yöt kylmenevät hallanpuolelle niin otan tomaatit sisälle talteen ja siivoan röntit tunkiolle.

Tällaiset päätyvät kanojen eväiksi. Pitää muistaa keräillä ennen kuin homehtuvat.

Ruskan värejä saa ihailla vaikkei yöpakkasia ole ollutkaan. Vuodenaikojen vaihtelu on mahtavaa, vaikka sitten sataisi koko kesän ja syksyn ja talven siihen perään. Iloitsen silti. :)

Fiiliskuvia.

Tongin kuvatiedostoja ja samassa kansiossa oli näin paljon valkoista ja vihreää. 

Taiteellisen ilahduttavan rauhoittavaa syyspäivää! :D 

Ensi kerralla vaikkapa tomaateista, vaihteeksi!

♥

Vihdoinkin.

Nyt siitä syyssyrikasta! On tätä ainakin suunniteltu riittävän kauan, aika laukkaa nopsaan nykyään. :)

Satuin näkemään kolme tai neljä vuotta sitten Cajanderin Rikun haastattelun televisiossa. Hän puhuu tarmokkaasti ja helppotajuisesti monilajisten puutarhojen puolesta ja antaa mielestäni hyvin käyttökelpoisia vinkkejä siitä, miten jokainen pihanomistaja voi helposti lisätä monimuotoisuutta omissa nurkissa. Hänen kolumninsa Kotipuutarha-lehdessä on lempilukemistoani. No, asiaan takaisin. Hän siis kertoi syyssyrikoista eli Buddleja-suvusta ja sanoi sen olevan oikea perhosten unelmakasvi. Kirjoitin nimen muistiin ja pienen nettisurffailun jälkeen siemeniä löytyi Hyötykasviyhdistykseltä, lajikenimi oli 'Violet Butterfly'. Kylvöt tein maaliskuussa 2009 ja hermoilin hillittömän pikkuruisten ja eläväisten siemenien kanssa. Taimettuminen kävi hyvin, ja avomaalle päätyi useampikin taimi. Nyt niistä kolme jatkaa keväisin kasvuaan, talveksi ne paleltuvat maata myöten. 

Englannissa nämä kasvavat katonharjojen tasalle, täällä 1-2 metrisiksi, ja leviävätkin siellä ilmeisesti aika vauhtia. Meillä ei ole sitä vaaraa koska maanpäälliset osat lakastuvat talveksi. Meidän pihamme on tuulinen ja kylmä, mutta talon eteläpäädyssä hyvässä maassa syrikat ovat selvinneet nyt siis jo kolmen talven yli, samoin kuin laventeli ja ranskalainen rakuuna. Harrastuksissa pitää olla vähän haastetta, ja tämä laji on minusta kokeilemisen arvoinen. Jos vielä talvehtiminen onnistuu voi iloita upeasta loppukesän kukinnasta vuodesta toiseen ilman esikasvatuksen murheita.

Taimialekierroksella Turussa näkyi ainakin kahdessa paikassa näitä ihan ruukuissa myytävänä, joten ilmeisesti on päässyt taimistojen valikoimiinkin. Kirjallisuuden mukaan väreistä olisi valinnanvaraa valkoinen, oranssi, punainen, kullansävyt ja tämä violetin värinen, ja kutsutaanpa sitä syyssyreeniksikin. Silmät tarkkana siemenluetteloiden ja taimimyymälöiden läheisyydessä siis! ;)

Nyt pitäisi tsempata itsensä talikon, lapion ja haran jatkeeksi pihalle. Kaikki mitä nyt saa aikaiseksi on keväältä pois. Mitenkäs sitä intoa saisi jaettua hiukan tasaisemmin kasvukauden ajaksi..? :D

Ps. Löysin vielä tarkan linkin Hyötärin siemensivulle: täältä löytyy vielä siemenluettelon viljelyohje. Minä en peitä tätä enkä muitakaan kasveja, mutta talvisuojausta voi toki käyttää pakkasten ja pysyvän lumen tultua.

Iloa hyötytarhassa.

Yhteenvetoa kesäkukista, joita kylvän ja istuttelen ympäri hyötymaita. Niistä on iloa riitänyt, joskin myös päänvaivaa kun osa ei idä ja osan kylvöpaikan unohtaa muuten vaan. Ja sitten kitkee jotain mitä ei pitäisi...Mutta ainahan jotain onnistuu vaikka kuinka kämmisi, se(kin) tässä puutarhatouhuilussa on mukavaa! :)

Kevään postaus kesäkukista löytyy täältä. Pieleen siitä listasta menivät koreatörmänkukka (joka ensi vuonna onnistuu, uskokaa minun sanoneeni!) ja rohtorasti. Ensimmäinen iti kituliaasti ja on nyt noin 10cm korkuinen, jälkimmäistä ei ole siemenien jälkeen näkynyt. Alla niitä onnistuneita kokeiluja, lajikkeet on nimetty jos on tiedossa ja alta löytyy siemenien ostopaikat. Kommenttiboksissa lupailemani syyssyrikka siirtyy seuraavaan kertaan. :)

Isoauringonkukka 'Ring of Fire'. Tämä on hieno! Haaroo runsaasti ja on noin metrin pituinen, ilahduttaa maljakossa ja kasvimaan reunassa.

 Köynnöskrassi ja kukkasekoituspussin väri-iloa.

 Kehäkukka.

Kääpiösamettikukka, joka jaksaa ja jaksaa ja jaksaa kukkia kesän läpi ilman mitään hoitotoimia. Mahtavan helppo kasvi esi- ja jatkokasvattaa! 

 Jättiläismäinen ja erikoinen puna-auringonkukka, Purpureus-ryhmä. Parimetrinen, haaroittuva kaunotar, jossa aivan tummat terälehdet.

Tiikerikaunosilmä, täydellinen loppukesän kukka!

Punakosmos-kukka, kuvassa se ainut, joka on tähän mennessä ehtinyt kukkaan. Ennen niin varma kasvi meni nyt jotenkin pepulleen...Taisin kylvää liian aikaisin.

Kurkkuyrtti. Kimalaiset tykkäsivät, itse kasvi kaatuili pitkin poikin kasvimaata ja varmaan nyt siementelee ja leviää ympäri maailmaa... 

 Tarhaneito 'Mulberry Rose'. Tämän kämmin viime kesänä, joten iloa oli tuplasti kun se nyt onnistui. Tykkään hirmuisesti ulkoasusta sekä kukkivana että kuihtuneena. Siemenkotia voisi käyttää kuivakukkanakin. Nämä jäävät kasvupaikalle siementämään, katsotaan lähteekö keväällä kasvuun.

Reunuspäiväkakkara, jonka toivon myös siementävän.

Maurinmalva. Ihana! 

Tuoksuherne 'Franciscus Cupani'. Vanha lajike, jossa ihana tuoksu.

 Aitoelämänlanka 'Split Personality'. Kun alkukasvatuksen kankeudesta selvittiin, kasvoi kauniiksi köynnökseksi ruukuissa talon vieressä ja kasvihuoneen edustalla.

 Sinisievikki 'Pennie Black'. Tämän löysin Hernepensas-blogista ja päätin, että mulle kans. :) Pensoi hyvin, ensi kesänä näyttävämmälle paikalle uudestaan. Nyt oli yhden hyötykarsinan reunassa, eikä päässyt oikeuksiinsa kun takana oli tyhjää ennen salaattirivejä. Uskoisin, että tämä on upea reunuskasvi muiden kukkien rinnalla.

Reunuspäivänkakkaran ja kurkkuyrtin siemenet Hyötykasviyhdistykseltä, samettikukka Multasormesta, muut Exotic Gardenilta. 

Itsensä toistamista.

Tämä perhosvouhotukseni on tullut varmaan enemmän kuin selväksi, mutta enpä malta olla postaamatta vielä näitä otoksia. Syrikka talvehti taas, ja on erityisesti neitoperhosten suosiossa. Siinä on todella imelä tuoksu, varmaan ihan karkkia medenimijöille? 

Olkoon tämä aasinsiltana seuraavaan postaukseen kylvökukkien onnesta ja epäonnesta, harhauduin niiden kuvauksesta näihin siipiveikkoihin.

Mieluiten menisin metsään.

Kaikki pihahommat tuntuvat kovin työläiltä tähän vuodenaikaan. Kompostorintyhjennystä ja syyslannoitusta siirsin kolme viikkoa, eilen sain molemmat tehtyä ja aikaa kului huikeat kaksikymmentäminuutia. Yhteensä. 

Nyt huvittaisi vaan sienestää ja kuljeskella. Linnutkin parveilevat ja esittävät mahtavia taitolentoesityksiä. 

(Tuossa ekassa kuvassa yritys tallentaa niiden kauneutta, ovat noita pikkukikkanoita keskellä harmautta. Klikkaamalla kuvaa se suurenee, ja ehkä jokunen lintukin tulee näkyviin. :D )

Suppilovahveroita ja herkkutatteja löytyy runsaasti. Tokaluokkalainen tuumasi eilisellä metsäreissulla hauskasti: "Äiti! Tee ruuaksi sienikeittoa ja sieniä!" Kyllä! :p

Kaksijalkaiset terroristit!

Syksyn tullen kanat lasketaan vapauteen. Ne pysyvät pihassa, ja kukko paimentaa niitä parhaan taitonsa mukaan. Mutta, kuten joskus jo mainitsinkin, ne ovat persoja herkuille. Ja kanamaailmassa herkkuja ovat etenkin roomansalaatti ja marjat. 

(Miksei minullakin? Itse juoksen suklaan kimppuun, en salaattilootalle...)

Tiput eivät ole enää tipuja, vaan sulkapäällysteisiä pikkukanoja, jotka opettelevat lentämään ja ovat aina nälissään. Lähikuukaudet näyttävät alkaako Gena munia vai kiekua. :D