Joulukuun kuva

Kuukauden kuvahaaste, joulukuu.

Tiukille veti! :) Visioita olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta ulkona ei valo kunnon kuviin riitä.

Lissu-setä lumiluolassa. Kuten kaikki kakarat, myös kissa rakastaa lumimajoja ja tunneleita. 

Kräsh boom ja bäng - ILOISTA TULEVAA VUOTTA 2015! :D

Marraskuun kuva

Kuukauden kuvahaaste, marraskuu.

Kaviokkaiden päivän huippukohta - päiväheinät!

Tallihenkilökunta (=minä ja lapsityövoima) iloitsee pienistä pakkasista ja lumenhitunoista. Lauma pysyy hiukan siistimpänä ja maisema on pikkuisen valoisampi. Pimeä päivä alkaa tallissa ja päättyy talliin. Onneksi nämä ovat kiitollisia hoidettavia, ainakin ruokaa kantaessa saa hyväntuulisia hörhötyksiä palkaksi.

Erityislahjakkuutena relaaminen

Otsikko ei kuvaa minua, ei sinne päinkään. Minä olen kireä duracellpupu, kissamme Lissu-setä sen sijaan kunnon chillaaja.

Miksi, oi miksi, minulta puuttuu tuo ihana joutilaisuuden taito?

Rentoa ja ihanaa elokuun jatkoa! Koulunaloitushyörinän lomassa voi käydä kommentoimassa unelmien toteutumisista tähän postaukseen! 

Jotakin pientä kivaa arvotaan ensi viikon torstaina! ;)

Ajatuksia omenapuiden leikkaamisesta

Hahaa! Kyllä auttaa kun piiskaa itseään julkisesti! :) Omenapuut työn alla! Ekaa kertaa joudun hakemaan vanhan keittiönjakkaran avuksi, puut ovat sen verran suuria jo. (Ja minä yhtä kääpiö kuin ennenkin...) Istutin pihan hedelmäpuut viitisen vuotta sitten, ja joka kevät päässä pyörii sama ajatus:

"Mitä ihmettä olen edellisenä keväänä miettinyt puita leikatessa?!?"

Koitan kovasti toimia kaikkien ohjeiden mukaan ja typistää ja katkoa ja siistiä niin kuin kirjat ja käymäni kurssi neuvoo. Mutta aina siellä sojottaa oksia todella outoihin suuntiin ja erikoisissa pituuksissa! Joku järki niissä epäilemättä sillä hetkellä on ollut, mutta mikä, se on aina yhtä suuri arvoitus.

Järkyttävän hankala laji tämä!

Synkistellä ei onneksi tarvitse, kun on hauskaa seuraa! Kissat ovat hulluina mirrinminttuun sekä kuivana että tuoreina kasvustoina. Ne taitavat itse asiassa tykätä enemmän näistä kuivaneista tupsakkeista, niissä kun on teräviä oksanpäitä joihin saa raaputettua oikein kunnolla poskia ja tuoksu jää ihanasti turkkiin.

Mallina sille, miten elämästä oikein nautitaan, toimii Ensio, superlaiska ja onnellinen maalaiskolli. :D

Ensi keväänä saa sitten "nauttia" tämän päivän työn tuloksista! Iloista, keväistä päivää!

♥♥ Lukijat ♥♥

Sain parhaan kommentin ikinä! Tämän hauskuutta (ja totuutta..) voi tuskin ylittää, ja haluan ehdottomasti jakaa vielä sen vaikka talviunille Kanatarhaa olen ehtinyt peitellä jo pariinkin otteeseen.

"Hevosten kanssa on niin, että ruunatkin lisääntyy ;)"

Kiitos marrasthetics! :)

Tässäpä siis ponikolmikon uusin (ja hei, varmasti viimeinen!) jäsen, Napsu, arvokkaammin Napoleon IV. Hurmaava, sohlaava, hyväluontoinen ruunanretku.

Nyt moiiiiiiii kevääseen! Kiva, että luette ja käytte, se piti vielä sanomani. ;)

Paluu linjoille

Jokasyksyinen puutarhaähky iski ihan odotetusti, mutta ensimmäistä kertaa osasin olla ottamatta siitä suurempaa stressiä. Tiedostan jo itsestäni sen keväthullun puolen, joka huhtikuussa kääntää koko trekolin ympäri ja laajentaa siinä samalla suuntaan jos toiseenkin. Jää ehkä jokunen kotkotus ensi keväänä toteuttamatta, sen verran noita maita jäi kääntämättä ja perkaamatta...:D Valkosipulit sentään istutin lokakuun puolivälin tietämillä, ja laittelin ne palstat oikein mallikkaaseen kuntoon. 

Nämä kuvat piti ladata muisteloiksi syksyn kirkkaista päivistä jo tovi sitten, silloin joskus kun vielä kirkasta oli. Olen kyllä ihan iloinen tästä pimeästä, olisi jotenkin ahdistavaa, jos aina paistaisi ja kasvukausi kuumimmillaan. Ny saa vaan olla, rämpiä murassa ja törmäillä pimiässä keskellä tallipihaa oleviin kottikärryihin. (kuka muu muka nekin siihen jätti?)

Aijuu, näitä karvapäitä on jo kolme..hupsista. :) 

Mitä iloisinta marraskuun jatkoa. Viimeistään keväällä jatketaan.

Näihin kuviin...

Oi, miten haikeaksi tuo otsikon alku vetää; "näihin kuviin, näihin tunnelmiin.." fraasilla loppuvat aina parhaat hiihdon- ja yleisurheilun arvokisat. Niin loppuu myös Kanatarhan kesäkausi, ja blogi uinuu tai ainakin torkahtelee kunnes siemenluettelot taas puutarhamaailmaan herättelevät. ;) Puutarhassa on vielä satoa päivittäiseen ruokaan, maata pitää valmistella valkosipuleille, kehäkukkia siivota pois siementämästä. Ainakin yksi puolimaratoni on vielä edessä tälle syksylle, sieniä toivottavasti taas kun sateita saadaan, ja paljon muita kivoja arkisia juttuja puuhattavana. 

Tässä kuvia loppukesän pihasta. Näihin tunnelmiin!

Ihanaista, reipasta ja värikästä syksyä!

Hirnahdus!

Juteltiin, miten kiva kesä meillä on tähän asti ollut. 

Keskimmäinen sanoi, että "aika paljon poneilua!"

Niinpä. :) (ja ei kai sitä muuta kivaan kesään tarvitakaan kuin niitä poneja?)

Mikä hauskinta, tämä ponikesä jatkuu ja jatkuu vaan!