Näytetään tekstit, joissa on tunniste kanatarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kanatarha. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. maaliskuuta 2014

Paljastuksia Kanatarhasta!

Taas saa tomaatit väistyä muiden juttujen tieltä, oi voi...En normaalisti ole haasteisiin vastaillut, mutta nyt sain Karoliinalta tällaisen listan kysymyksiä ja ajattelin, että tämähän toimii esittelynä jota en varmaan ole ikinä tehnyt. Itselle se oma piha on niin tuttu paikka, että siitä löpisee itsestäänselvyytenä. Kiitos sinne pohjoiseen!  Tämä valaiskoon lisää sekä Kanatarhasta että sen kirjoittajasta! ;)


1. Kerro puutarhastasi, minkä kokoinen se on? Minkä ikäinen ja millä vyöhykkeellä?
Asumme maalla Satakunnassa, vyöhykkeellä 2. Piha on noin hehtaarin kokoinen, siitä hyötykasvikäytössä noin neljännes ja puolet perenna-yms puskaistuksia. Loppuosa nurmikkoa ja puita. Pihaa ympäröi oman tilan pellot. Olemme asuneet täällä yhdeksän vuotta. Pihan puut on istutettu jo edellisen sukupolven aikana, mutta kaikki perennamaat ja hyötytarha ovat minun touhujani. Maalaji on savinen, sitä kesytän sitkeästi.



2. Kuinka kauan olet ollut puutarha-harrastaja ja miten innostus puutarhaan syttyi?
Kuten niin moneen muuhunkin kysymykseen vastaan tähänkin: mukulasta saakka! Maalaislapsuuteni peruja on myös mettäläisyys ja himo urheiluun.  Lapsena hääräsin pihassa ja metsässä ja poimin kukkakimppuja talvellakin. :D Aloin laitella kotipihan kukkamaita noin kymmenvuotiaana ja siitähän se hulluus on vaan pahentunut. En oikein osaa sanoa miten innostus syttyi, taitaa olla synnynnäistä kun olen ollut tällainen aina.

3. Minä vuonna aloitit bloggaamisen - ja mikä siinä on mielestäsi parasta?

Kanatarha on nyt aika tarkkaan kaksivuotias. Tykkään todella paljon kirjoittamisesta sekä kuvaamisesta ja näiden lisäksi on hienoa saada jakaa ajatuksia samanhenkisten kanssa. Tässä nämä kolme yhdistyvät sievästi samaan pakettiin.



4. Mitkä ovat blogisi tärkeimpiä teemoja?

Kanatarha on ensisijaisesti puutarhablogi, jossa tähtivieraina koheltavat kanat, hevoset, kissat ja lapset. Metsä, luonto ja maatalous ovat luonteva osa elämää, joten niistäkin välillä höpisen.



5. Kuinka monta lukijaa käy blogissasi kuukausittain?
Hiukan kaudesta riippuen 1000-2000 kävijää/kuukausi. Kasvukaudella enemmän, talvella vähemmän.

6. Miten blogisi nimi syntyi? 
Ou dear, niin miten? Hmm...mietin sekunnin, ja se oli ruudulla. :D Mieheni mielestä se oli ihan hauska nimi blogille, joten sillä sitten mentiin.

7. Mitä asioita kerrot blogissasi itsestäsi- mitä et?

Voisi ehkä helpoiten tiivistää siten, että kaikki mikä tapahtuu tuolla ulkona, kuuluu blogiinkin. Piha, eläimet, lasten kanssa puutarhassa touhuilu. Toisinaan on pakko mainita juoksu ja kahvakuulailu, ne ovat intohimo siinä kuin kuokkiminenkin. :) 




8. Laita linkki tai kuva ensimmäiseen postaukseesi.

Täältä löytyy avauspostaus, joka on päivätty 10.3.2012.



9. Mikä on sinun mielestäsi paras tapa hankkia lukijoita- ja kuinka tärkeää on että muut lukevat blogiasi? Onko blogin tärkein tehtävä olla itselle puutarhapäiväkirja?
En ole missään vaiheessa tietoisesti hankkinut lukijoita, enkä tee niin nytkään. Kanatarhan tarkoitus oli päästä jutustelemaan omasta puutarhahulluudesta nettiavaruuteen siinä toivossa, että löytyisi samanhenkistä väkeä ympäri Suomen. Niin on käynytkin! Tyylini kirjoittaa vastaa sitä mitä olen livenäkin. Hullua höpötystä omista intohimoista (sanokaapa minulle sana kahvakuula! tai hyötyviljely! niin näette ja kuulette mitä tarkoitan! :D ), toivon, että se välittyy muillekin ja tekstejä jaksaa sen takia lukea. 


10. Mikä on suosituin blogi-kirjoituksesi?

Mistä sen saa selville? Varrotkaapa, tutkin tilastoja. Jaahas, tämä olikin helppoa! :) Se on Tee itte!-postaus, löytyy täältä.




11. Onko Blogissasi kaupallisia tai muita yhteistyökumppaneita?
Alusta asti on ollut yksi, uskollinen kumppani: Taimimoisio! Tunnen puutarhan omistajat ja kun Kanatarhaa perustin, kysyin Pekalta haluavatko he mainostaa muodikkaasti blogissa. Kyllähän he tahtoivat, ja vuosittain saan Porin reissulla muutaman taimen palkkioksi. :) Tuota taimistoa mainostaisin ilman korvaustakin, käykääpä katsomassa, niin ymmärrätte miksi! 

Maaliskuun alusta Kanatarha on ollut Kotipuutarha-lehden yhteistyöblogi. Tämä yhteistyö on yhtä mieluista kuin Taimimoisionkin kanssa, olen nimittäin toimituksen väen tietämättä fanittanut heidän lehteään 90-luvulta saakka! Toimittaja-Outi oli löytänyt blogin viime vuonna ja sen perusteella meillä käytiin tekemässä juttua pihasta. Loppuvuodesta tuli pyyntö alkaa blogiyhteistyöhön johon ilomielin suostuin. Rahallista palkkaa en saa, mutta esimerkiksi Kevätmessuille pääsen ilmaisilla lipuilla. ;) Blogin lukijat tulevat saamaan iloa yhteistyöstä arvontojen myötä.

Nämä kaksi ihanaista yhteistyökumppania tuovat minulle iloa ja inspiraatiota, mutta blogin sisällöstä päätän itsenäisesti, ja höpötän jatkossakin mitä sattuu mieleen tulemaan. ;)




12. Kuinka paljon aikaa viikossa käytät blogin tekemiseen? Muiden blogien lukemiseen?

Yhden tekstin naputteluun (joka on siis se määrä, johon tyypillisesti viikossa venyn), menee vartista puoleen tuntiin. Teksti syntyy nopsaan, kuvien kanssa voi mennä kauemmin. Notkun etenkin liikuntapuolen blogeissa välillä ihan liikaa, eli huomattavasti enemmän aikaa menee muiden kuin oman blogin kanssa...

13. Kerro paras/parhaat vinkkisi aloittelevalle bloggaajalle?

Ole oma ittes, pidä tyylisi, kuvaa kauniita kuvia ja anna palaa! Sen verran kielipoliisi olen, että oikeinkirjoitukseen yritän itse kiinnittää huomiota ja samaan kannustan muita. ;)

14. Halutessasi laita kuva itsestäsi tai puutarhastasi. 

Kuvitan jutun arkistojen aarteilla, kuvista toivottavasti välittyy0Kanatarhan tyylikin. Naama näkyy tuossa blogin oikeassa reunassa, ja hui hui hui, keväämmällä myös lehdessä!





lauantai 1. kesäkuuta 2013

Nokat jäätelössä

Ihan ensialkuun totean viisaasti, että jos ei oikeasti ymmärrä tietokoneista mitään, niin ei kannata suorittaa kätevästi itse sellaista huoltoajoa. Saattaa vaikka hävittää kaikki ohjelmat koneeltaan. 

No, se oli sellainen episodi, kätevä ja nopea tee-se-ite-kaikki-äkkii ihminenkin otti opikseen, ainakin hetkeksi. Tänään aloitetaan sen sijaan koululaisten kesäloma! 
Jätskiä syötiin, kuka enemmän (*RÖYH*), kuka vähemmän. Ja kanalle loput!








Edessä on miniloma Lontoossa! Olen ihan sekaisin ilosta, reissu tekee terää! Minulle on myönnetty vapaus suunnitella yksi puutarhakohde, joten kertokaapa kokeneemmat Lontoossa käyneet hyvät vinkit! :)


maanantai 28. tammikuuta 2013

Viiden tähden hotelli


Katsokaa! Kanalassa tapahtui viikonlopun aikana uudistuksia, kun mieheni nikkaroi kainosta toiveestani parannuksia fasiliteetteihin. :)



Pienemmän karsinan upea, uusi sisustus! Perunaloota munintaa varten vanhojen satulatelineiden päällä, rappuset sinne yläkertaan ja hieno koppi hautomista varten. Mieheni on niin Frank!

Tästä vasemmalla on iso, vanha heppakarsina, jossa ei ole muuta kuin purua, olkea ja heinää tongittavaksi ja kylvettäväksi. Kanat nukkuvat tässä pienemmällä puolella kuka missäkin tasolla, osa ihan katonrajassa olevalla loimiorrella.


Ruskea nelivuotias hybridirouva Ruusu munii kenkälaatikkoon.


Yksilöllinen koti munintaa ja poikasia varten. Lootassa on jo 10 munaa, koska tässä vasemmalla tonkiva kaunotar oli keksinyt pienen kolon sen verkkovirityksen katosta josta pääsi munimaan lisähommia hautovalle Mansikalle. Olisi pitänyt ottaa saamastani neuvosta vaarin: pesässä haudonnan alussa olevat munat kannattaa merkata kynällä, jotta sinne myöhemmin ilmestyvät munat voi napsia keittiökäyttöön. Ensi kerralla, ensi kerralla...



Tuikeailmeinen Muru mököttää ylälaatikossa. Pääsy hautomoon on julmasti torpattu.


keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kana hautoo, mitä tehdä?


Kanatarhassa on tapahtunut vaikka mitä sitten viime kuuleman. Kesällä lahjaksi saadut tiput Gena ja Lariska muuttivat ensin päittäin sukupuolta ja nimiä, kukoksi aluksi luultu G näytti pitkään kanalta ja L puolestaan alkoi kiekua murrosikäistä särinää hiukan vartuttuaan. Lopulta molemmat paljastuivat kukoiksi ja uudelleen nimeämisen jälkeen herrat kantavat nimiä Namu ja Sulo. Alkuperäistä kuningasta Kekeä ottaa selvästi pannuun nuorukaisten kukkoilut ja rääkymiset, mutta ainakaan vielä ei ole tappeluita tullut. Nuoret kukot juoksevat vanhempien kanojen perässä täyttä vauhtia ja pääsevät joskus tavoitteeseensa, eli selkäänkin. Keväämmällä Sulo toivottavasti muuttaa uuteen kotiin, Namu jää kanatarhan kaunistukseksi. :)




Keke ja rouvat.



Vauvauutisiakin on tiedossa. Kana nimeltään Mansikka herätti äidinvaistonsa uuden vuoden myötä, ja alkoi hautoa. Yhden munasatsin ryöväsin, mutta kana jatkoi sinnikkäästi uuden erän kanssa. Kuulin, että vimman saatuaan kana hautoo vaikka tyhjää pesää, ja lopetin vastustelun. Jos haudonta onnistuu, kuoriutuvat poikaset helmikuun alkupuolella. Täytyy sitten rakennella joku lämmin eriö poikueelle ja emokanalle.


Ystäväni vinkistä eristin haudontalaatikon muista. Häkkyrä näyttää kuvassa ihan kamalalta vankilalta, mutta vannon, että se ei ole moinen eristysselli luonnossa. :) Eristykseen on parikin syytä. Ensiksikin muut kanat käyvät mieluusti munimassa loputtomasti lisää haudottavaa, ja se voi johtaa koko operaation epäonnistumiseen. Kanan kun pitää käännellä satsi kerran päivässä ja lisäksi mahduttaa kaikki lämpimään vatsansa alle. Nyt Mansikan lämmöstä nauttii neljä munaa. (Kana on siis tuolla puulaatikossa, niskahöyhenet pystyssä hautomapuuhissa. Sitä ärsyttää läsnäoloni suuresti, ei ilmeisesti meinaa antaa anteeksi suurta munaryöstöäni. :D)

Toinen syy tälle häkkyrälle on ruokailu. Hautova kana kipaisee syömässä salaisesti kerran vuorokaudessa, hämärässä ja rauhassa. Ruokin kanat aina aamuisin ruuantähteillä ja kauralla, ja silloin ei ole rauhasta tietoakaan. Kukot melskaavat ja kanaparvi säntäilee ruuan toivossa, ja ruoka häviää todella nopeasti. Niinpä tällä kanalla on oma kippo tähteitä, josta voi napostella aterian silloin kun turvalliseksi katsoo. Samoin vettä, santaa ja kalkkia. Odottavia äitejä pitää kohdella silkkihansikkain. :D




Namu, nimensä veroinen söpöliini. 









keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Yli aidan ja lomalle!




Joskus tulee sellainen olo, että on vaan lennettävä kanatarhan aidan yli...






...otettava yksi rouvista mukaan...






...ja kuoputettava omistajan kukkamaita pitkin nurmikkoa!





Kanatarhan valtias Keke osaa vaihtaa vapaalle! :D


lauantai 19. toukokuuta 2012

Haun avainsana.



Tässä bloggerissa on hauska tilastointiominaisuus, josta pystyy seuraamaan mistä nettisivuilta lukijat ovat blogin löytäneet. On myös "haun avainsanat", eli yhteenveto googlen kautta tänne Kanatarhaan tulleista tiedonhakijoista. Kärjessä hakusanoissa on jatkuvasti kanatarha ja kanatarhan rakentaminen, joten jotta edes joku tänne kanojen perässä tulleista etsijöistä yllättyisi iloisesti eikä vain tyrmistyisi blogin viheriäistä puutarhaolemusta, seuraa oikea kanatarhapostaus. 

(On myös etsitty hakusanalla "miesmalli". En edes halua ajatella, miten pahasti etsijä veti kahvit kurkkuunsa kun päätyi tänne: maaliskuun postaus kompostoinnista. :D :D )








Meillä on ollut kototarvekanoja kolme vuotta. Ensimmäisenä kesänä rouvia oli neljä, Ruusu, Omppu, Maija ja Mansikka, tavallisesta tuotantokanalasta haetut ruskeat tuotantohybridit. Mansikan vei syksyllä haukka, mutta muut kanat porskuttavat edelleen elämänsä kunnossa. Parvi on sittemmin täydentynyt viidellä valkoisella tuotantokanalla ja piikkiöläisillä ja tyrnäväläisillä maatiaisilla. Nyt parvessa on 15 kanaa ja Keke-kukko, joka johtaa kaakattavaa laumaa. Itse toimin apukukkona, jota myös Keke illan tullen seuraa nöyränä kanalaan jos vapaana ovat. :) 


Parhaana oppaana kanojen hoidossa rouvien itsensä lisäksi on ollut Helena Telkänrannan kirja Kanojen maailma. Tätä suosittelen kaikille kotikanalaa harkitseville tai sellaisen jo omistaville. Hyvää tietoa olosuhteista ja kanojen käytöksestä.


Kanat asustavat tallin yhteydesä olevassa erillisessä osastossa, jossa on vanha heppakarsina- ja rehuhuone. Nyt molemmat kopit ovat kanojen käytössä, tilaa on yhteensä noin 20 neliötä. Karsinan puolella ne ruopsuttelevat, kylpevät ja ruokailevat, vanhan rehuhuoneen puolella nukkuvat ja munivat. Talvella käytetään tarvittaessa lämmitintä. Varsinkin syyspuolella, kun ilma on kosteaa, on lämpötilan pysyttävä yli kummenessä asteessa, muuten ovat kanat ripulilla. Vanhan tiedon mukaan maatiaisen vesi voi jopa jäätyä talvella kanan siitä kärsimättä, mutta se ei pidä paikkaansa, samalla tavalla nekin palelevat ja helttansa palelluttavat jos kylmyys vaivaa. 









Kana nukkuu luonnossa puussa, kanalassa orsilla. Nämä ovat valinneet nukkumapaikkoja varsin mielivaltaisesti: osa on ylhäällä vanhan loimiorren päällä, muutama  käytöstä poistetun lavuaarin reunalla, jotkun ovella, loput väliaidalla. Kana tahtoo munia piiloon pesään, meillä on käytössä pahvilaatikkoja, joissa on turvetta ja olkea pohjalla. Jos haluaa saada kanan munimaan uuteen laatikkoon, laitetaan sinne houkuttimeksi muna tai pari. Telkänrannan kirjasta on jäänyt mieleen mainio ohje: "Mikään ei houkuttele kanaa paremmin kuin muna." Muna kehittyy kanassa vajaan vuorokauden. Hyvässä munintatahdissa tulee siis muna päivässä. Sulkasadon aikana ne munivat suunnilleen joka toinen päivä.






Syyskesällä kanat saavat ulkoilla vapaasti pihassa, mutta maalis-toukokuussa on lakisääteinen ulkoilukielto ja kesällä kaksijalkaisia terroristeja ei voi päästää vapaaksi, ne kääntävät maat ja syövät kaiken, esimerkiksi kerä- ja roomansalaatit...Kanalan yhteyteen on tehty iso tarha, jossa saa ruopsutella vapaasti silloin, kun avaraan maailmaan ei ole menemistä. Kana on lähes kaikkiruokainen, mutta se tarvitsee päivittäin eläinvalkuaista (jota siis on luonnossa madot, toukat ja muut ötökät, kotikeittiön tähteissä lihat ja maitotuotteet), kauraa ja kalkkia, viikottain hiekkaa. Ohra ja vehnä käyvät kauran lisäksi viljoista. Tarkemmat ruokintaohjeet kannattaa tarkistaa vaikkapa Helenan kirjasta tai Munanetistä. Ruoka-ajat suositellaan pitämään tarkkoina tai sitten tahallisen epätarkkoina, koska kana on tavoiltaan säntillinen eläin.


Vesi vaihdetaan päivittäin, kana juo hurjia määriä koska muna on koostumukseltaan varsin nestemäinen. Olen ratkaissut juottamisen kastelukannuilla. Kana osaa juoda hienosti kannusta, eikä vesi sotkeennu toisin kuin lattioilla olevissa kipoissa. Kuivikkeena turve on parempi kuin kutteri. Se imee hajut ja sonnat paremmin, vaikkakin pölyää enemmän. Sekaan heitän välillä olkia, joista on mukava etsiä jyviä.


Ja kanojen tyhmyys, se on ikivanha ja todella typerä sanonta, jonka keksijä ei ole kanaa hoitanut. Kana oppii nopeasti pitkiä tehtäväsarjoja ja on varsin huumorintajuinen otus. Jos olosuhteet saa järjestettyä kanalle sopiviksi, suosittelen harkitsemaan vakavasti oman kotikanalan perustamista. :)


Muutama mieleen tullut lisäys 22.5.:
Kana pitää itsensä puhtaana kylpemällä. Puhdasta kylpymateriaalia (turve, hiekka) lisätään karsinaan säännöllisesti. Ruoan jauhamiseen kanat käyttävät hiekkaa. Sitä annetaan ympäri vuoden 1-2 kertaa viikossa. Ulkoilevilla kanoilla kesäaikaan tämä ei ole ongelma, mutta syksyn tullen pitää muistaa ottaa ämpärillinen santaa varastoon ettei joudu nakeloimaan sitä jään ja lumen alta...