Katsottuani puutarhan hiukan heikossa mallissa olevia
syystöitä, vaakaa ja aina vaan lauhaa säätä, päätin iskeytyä taas talikonvarteen. Alibullenin
neiditkin harrastavat joululaihdutusta Heinähatussa ja Vilttitossussa, sama
innoitus pätee täälläkin. Kun nyt hiukan jumppaa, saa jouluna ahtaa taas mielin
määrin.
Jossakin vaiheessa, kun inspiraatio vaan lopahti noihin
pihahommiin, päättelin positiivisesti siinä olevan hyviäkin puolia. Yleensä
olen laittanut maat syyspuolella siihen malliin, ettei keväällä tarvitse muuta
kuin esikasvattaa, kylvää ja istuttaa. Sitten onkin jäänyt turhan paljon aikaa
laajentaa…Ensi kevääksi jää sen verran puuhaa, että ehkä jää suuremmat visiot
toteuttamatta. Aloin nyt kääntää talikolla palstoja, kippailen sekaan
maatunutta kompostia ja pudonneita lehtiä. Jämäsalaatit ja yksivuotiset
rikkaruohot saavat rikastuttaa maata, pois olen nyppinyt vain voikukat.
Hyötymaan rajalle aitan taakse siirtelin lavakauluksia ja istutin niihin pensasruusuja. Joku visio tässäkin oli, se palautunee mieleen keväällä...?
Valkosipulit heinäpeiton alla.
Perennat
jätän aina pystyyn, keväällä silppuan varret maan katteeksi. Saa ilmaista kompostia
kun ei turhaan siivoa. Lisäksi ajan koivunlehtikuormia huonoimmille penkeille
lisähumukseksi, tänä syksynä sekin on tosin vähän vaiheessa, kun en ole saanut
aikaiseksi ja toisaalta lehdet ovat märkää mössöä. Sellaisia kuivia on paljon
mukavampi levittää.