Näytetään tekstit, joissa on tunniste kana. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kana. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. syyskuuta 2014

Villit ja vapaat

Tämä parvi viettää nyt onnellista ja vapaata elämää. Enää ei ole taimia tuhottavaksi, joten iltapäivisin kanalan ovet aukeavat ja tädit vyöryvät vapauteen. Hauska niitä on seurata jos ummistaa silmänsä siltä tosiasialta, että nämä kakkivat ihan joka paikkaan ja ryöväävät häikäilemättä kissanmurot ja viimeiset pensasmustikat jos ei muista vahtia...

Jos kesäkanat jäävätkin talveksi nurkkiin asumaan, on tässä kohtaa syksyä hyvä tehdä valmistelut kylmiä kelejä varten valmiiksi. Kanat tarvitsevat hiekkaa tarjolle, joten sitä kannattaa kerätä ennen kuin maa jäätyy. Kanalassa tarvitaan lämpölamppu tai muu lisälämmönlähde, myös kuiviketta ja kauraa kuluu talven aikana. Vettä on helppo tarjota kastelukannusta. Kana oppii juomaan siitä kahvan alta nopeasti, ja vesi pysyy puhtaana kun eivät pääse sotkemaan vesiastiaan jalkojaan. Kana aloittelee näillä main sulkasatoaan, eli munia ei juuri tule ja höyhenpuku näyttää vanhalta kuluneelta mopilta. Kostea ja kylmä keli käy silloin luihin ja ytimiin jos olosuhteet eivät ole kunnossa.
Mansikka-kana (edessä oikealla) on aloittanut sulkasatonsa. 




Ruusu putsaa nokkaansa. :)



Naureskelin kukon pitkämielisyydelle karhunvattuja kerätessäni. Heittelin ampiaisen syömiä marjoja kanojen eteen, ja yksikään ei uskaltanut maistaa uutta marjaa. Paikalle tuli harmaa Keke, joka ilmeisesti luotti taitoihini valita ravintoa sen verran, että aloitti kärsivällisen operaation. Se otti marjan nokkaansa, nosti sen ylös, pudotti maahan ja piti sellaista tokottavaa ääntä joka kertoo kanoille, että ruokaa on löytynyt. Tämä toistui viitisen kertaa ja sitten joku uskalsi napata marjan suuhun. Sen jälkeen kelpasi kaikille muillekin. Viisaita ovat, kuten ennenkin olen sanonut. :)

Reipasta viikkoa kaikille! :)

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kotkotusta!

Jos ennen muinoin varoiteltiin kesäkissojen ottamisesta, niin nykyään on katin korvannut kana. Kotkottajista on tullut muotieläimiä. Maalaista välillä arveluttaa tällaiset villitykset. Kana on eläin siinä kuin mikä tahansa muukin otus, ja vaikka se helppohoitoinen onkin, on eläimen ottamista aina harkittava ja tehtävä hankintapäätös eläimen vinkkelistä. 


Kana tarvitsee yösijakseen kunnollisen rakennuksen, jossa se saa nukkua rauhassa ilman pelkoa ketuista tai kissoista. Vesi on vaihdettava päivittäin, alueella on oltava mahdollisuus kylpemiseen ja nukkumiseen tarvitaan orret. Kana tarvitsee päivittäin kauraa ja rehua tai ruuantähteitä. Kalkkia on oltava tarjolla aina, hiekkaa kanaa tarvitsee ruuan hienontamiseen. 

Kana ei ole varsinainen siisteysihme, se sontii ihan joka paikkaan ja puhdasta kuiviketta täytyy vaihtaa usein. Täysin vapaa kana on onnellinen, mutta tuhoisa: hyötytarhurin on aidattava joko kanat tai kasvit, samalla alueella ylivoimainen voittaja on kana. Jos kanoja aikoo pitää myös talven yli, on eläinsuojan pysyttävä plussan puolella ja ilmankosteuden aisoissa. Kana kärsii kylmästä ja kosteasta, vaikka hengissä pysyykin. Jos otetaan vain kesäkanoja, on niille oltava valmiina joko palautuspaikka tai asiansa osaava ihminen joka tappaa kanan aiheuttamatta turhaa kärsimystä. 




Kunhan olosuhteet ovat kunnossa, on kana erinomainen lemmikki. Niillä on oma kielensä eri tilanteisiin, ja osa yksilöistä tykkää kyhjöttää sylissä silitettävänä. Kana oppii kulkemaan perässä, se kurnuttaa muniessaan ja kukon tärkeilyä on hauska seurata. Kana palkitsee hoidon munilla, joiden maku on omaa luokkaansa.



Kanaparven kunkku on kukko, joka pitää rouvien sekoilevan eläimäntavan kurissa. Kukon tehtäviin ei kannata puuttua, se pitää ihmistä ruokintakoneena joka käy silloin tällöin tervehtimässä, mutta häipyy sitten muualle häiriköimästä. Kunnon kukko pitää mekkalaa itsestään, ilmoittaa naisilleen parhaat ruokapaikat ja vie parven turvaan vaaran uhatessa. Jos asuu ihmisten ilmoilla ja harkitsee kanojen ottoa, on syytä käydä kakun kanssa naapureilla kylässä ennen kanojen hankintaa. Tämä hurmaava vekkari kun pitää huolen siitä, että ylös noustaan tarvittaessa aikaisinkin. :D


lauantai 1. kesäkuuta 2013

Nokat jäätelössä

Ihan ensialkuun totean viisaasti, että jos ei oikeasti ymmärrä tietokoneista mitään, niin ei kannata suorittaa kätevästi itse sellaista huoltoajoa. Saattaa vaikka hävittää kaikki ohjelmat koneeltaan. 

No, se oli sellainen episodi, kätevä ja nopea tee-se-ite-kaikki-äkkii ihminenkin otti opikseen, ainakin hetkeksi. Tänään aloitetaan sen sijaan koululaisten kesäloma! 
Jätskiä syötiin, kuka enemmän (*RÖYH*), kuka vähemmän. Ja kanalle loput!








Edessä on miniloma Lontoossa! Olen ihan sekaisin ilosta, reissu tekee terää! Minulle on myönnetty vapaus suunnitella yksi puutarhakohde, joten kertokaapa kokeneemmat Lontoossa käyneet hyvät vinkit! :)


lauantai 16. helmikuuta 2013

Munat korissa

Mansikka hautoi ja hautoi, lopputulos oli laatikollinen mätiä munia ja koko homman epäonnistuminen. Nyyhkis. Tälle äidille taisi ottaa kovemmalle kuin kanaemolle.

Kyselin taas vinkkejä viisaammalta kun tajusin, ettei sieltä mitään tipuja ole tulossa. Minua neuvottiin odottamaan, että kana itse tajuaa asian ja siivota sitten pesä tunkiolle. Kana nousi eräänä iltana syömään ja kun raotin verkkokarsinaa, lähti se muiden joukkoon. Nappasin äkkiä laatikon ja vaihdoin siihen puhtaat pehkut. Sen illan Mansikka piti kovaa kotkotusta, se tuntui komentavan ja surevan yhtä aikaa. Aamulla kaikki oli niin kuin ennenkin.



Nyt on munat taas korissaan, keittiössä. Odotan kovasti jospa joku innostuisi uuteen yritykseen.



Olis ne omat tipuset ihania. <3

maanantai 28. tammikuuta 2013

Viiden tähden hotelli


Katsokaa! Kanalassa tapahtui viikonlopun aikana uudistuksia, kun mieheni nikkaroi kainosta toiveestani parannuksia fasiliteetteihin. :)



Pienemmän karsinan upea, uusi sisustus! Perunaloota munintaa varten vanhojen satulatelineiden päällä, rappuset sinne yläkertaan ja hieno koppi hautomista varten. Mieheni on niin Frank!

Tästä vasemmalla on iso, vanha heppakarsina, jossa ei ole muuta kuin purua, olkea ja heinää tongittavaksi ja kylvettäväksi. Kanat nukkuvat tässä pienemmällä puolella kuka missäkin tasolla, osa ihan katonrajassa olevalla loimiorrella.


Ruskea nelivuotias hybridirouva Ruusu munii kenkälaatikkoon.


Yksilöllinen koti munintaa ja poikasia varten. Lootassa on jo 10 munaa, koska tässä vasemmalla tonkiva kaunotar oli keksinyt pienen kolon sen verkkovirityksen katosta josta pääsi munimaan lisähommia hautovalle Mansikalle. Olisi pitänyt ottaa saamastani neuvosta vaarin: pesässä haudonnan alussa olevat munat kannattaa merkata kynällä, jotta sinne myöhemmin ilmestyvät munat voi napsia keittiökäyttöön. Ensi kerralla, ensi kerralla...



Tuikeailmeinen Muru mököttää ylälaatikossa. Pääsy hautomoon on julmasti torpattu.


torstai 24. tammikuuta 2013

Kesämuisteloita


Suuri tilannekatsaukseni viime vuoteen jämähti johonkin mukakiireiden ja rikkoutuneen tietokoneen välimaastoon. Napsin sen sijaan muistitikulta lempikuvia viime kesältä, olkoon tässä siis mennyt kasvukausi uutta odotellessa. 

Oman maan herkkuja, karvaisia- ja sulkaisia kavereita, ötököitä ja kukkasia olkaa hyvät!

















Talven riemut jatkukoon vielä pari kuukautta! ;) Siemenhankinnat on tehty, ehkäpä niistä seuraavaksi? Ja sen verran tilannepäivitystä hautomisasiaan, että joku ovela ketku on onnistunut murtautumaan Mansikan hautomoon, pesässä on yhteensä kahdeksan munaa. 


keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kana hautoo, mitä tehdä?


Kanatarhassa on tapahtunut vaikka mitä sitten viime kuuleman. Kesällä lahjaksi saadut tiput Gena ja Lariska muuttivat ensin päittäin sukupuolta ja nimiä, kukoksi aluksi luultu G näytti pitkään kanalta ja L puolestaan alkoi kiekua murrosikäistä särinää hiukan vartuttuaan. Lopulta molemmat paljastuivat kukoiksi ja uudelleen nimeämisen jälkeen herrat kantavat nimiä Namu ja Sulo. Alkuperäistä kuningasta Kekeä ottaa selvästi pannuun nuorukaisten kukkoilut ja rääkymiset, mutta ainakaan vielä ei ole tappeluita tullut. Nuoret kukot juoksevat vanhempien kanojen perässä täyttä vauhtia ja pääsevät joskus tavoitteeseensa, eli selkäänkin. Keväämmällä Sulo toivottavasti muuttaa uuteen kotiin, Namu jää kanatarhan kaunistukseksi. :)




Keke ja rouvat.



Vauvauutisiakin on tiedossa. Kana nimeltään Mansikka herätti äidinvaistonsa uuden vuoden myötä, ja alkoi hautoa. Yhden munasatsin ryöväsin, mutta kana jatkoi sinnikkäästi uuden erän kanssa. Kuulin, että vimman saatuaan kana hautoo vaikka tyhjää pesää, ja lopetin vastustelun. Jos haudonta onnistuu, kuoriutuvat poikaset helmikuun alkupuolella. Täytyy sitten rakennella joku lämmin eriö poikueelle ja emokanalle.


Ystäväni vinkistä eristin haudontalaatikon muista. Häkkyrä näyttää kuvassa ihan kamalalta vankilalta, mutta vannon, että se ei ole moinen eristysselli luonnossa. :) Eristykseen on parikin syytä. Ensiksikin muut kanat käyvät mieluusti munimassa loputtomasti lisää haudottavaa, ja se voi johtaa koko operaation epäonnistumiseen. Kanan kun pitää käännellä satsi kerran päivässä ja lisäksi mahduttaa kaikki lämpimään vatsansa alle. Nyt Mansikan lämmöstä nauttii neljä munaa. (Kana on siis tuolla puulaatikossa, niskahöyhenet pystyssä hautomapuuhissa. Sitä ärsyttää läsnäoloni suuresti, ei ilmeisesti meinaa antaa anteeksi suurta munaryöstöäni. :D)

Toinen syy tälle häkkyrälle on ruokailu. Hautova kana kipaisee syömässä salaisesti kerran vuorokaudessa, hämärässä ja rauhassa. Ruokin kanat aina aamuisin ruuantähteillä ja kauralla, ja silloin ei ole rauhasta tietoakaan. Kukot melskaavat ja kanaparvi säntäilee ruuan toivossa, ja ruoka häviää todella nopeasti. Niinpä tällä kanalla on oma kippo tähteitä, josta voi napostella aterian silloin kun turvalliseksi katsoo. Samoin vettä, santaa ja kalkkia. Odottavia äitejä pitää kohdella silkkihansikkain. :D




Namu, nimensä veroinen söpöliini. 









maanantai 8. lokakuuta 2012

Kukon kiekaisu!

Keke on hurja kukko. Kanat ulkoilevat nyt vapaasti niin kauan kuin ulos tarkentuvat, ja Keke kulkee huolekkaasti parven mukana ja antaa erilaisia käskyjä ja vinkkejä tilanteen mukaan. Kun on hyvää ruokaa tarjolla, kuuluu tarmokas, lyhyt naputtava ääni. Liikkeelle lähdetään näyttämällä itse reipasta askelluksen mallia. Varsinaista kiekumista hän harrastaa osin ihan huvikseen (tai tokihan kanamaailmassa silläkin merkitys on). Varsinkin aamupäivällä ja iltapäiväkahvien aikaan kuuluu valtava kiekuna, johon nykyään vastaa kanalasta pikkuinen Gena, joka opettelee kiekumista varsin varhaisessa, 2,5kk:n iässä, äänenmurroksesta kärsivällä, kähisevällä äänellä. Meillä kiertelee puitujen peltojen päällä vakituiseen hiirihaukka ja toisinaan jokin pienempi, kana- tai varpushaukka. Aluksi hirvitti laskea kanoja vapaaksi, kun ne kuoputtelevat ihan petolintujen silmien alla, mutta nyt ovat huolet haihtuneet. Vaaran uhatessa Keke kiljaisee kanat puskaan piiloon ja seisoo itse hurjana tallin pihassa kiekumassa. Olen kanaoppaista lukenut, että kukolla on oma varoituksensa maasta tulevalle vaaralle (kanat pyrkivät ylöspäin turvaan) ja ilmahyökkäyksille (pensaan alle). Tämä haukkojen hyökkäily on osoittanut kukon olevan parven turva ja muutakin kuin komea äijä pihassa kekkaloimassa. :)




Kanalassa valmistaudutaan kylmiin keleihin tukkimalla isot ilmareiät, ja keräämällä hiekkaa ämpäreihin talven varalle. Kana tarvitsee säännöllisesti (1-2 kertaa viikossa) hiekkaa, ruuat jauhautuvat hiekanjyvien avulla kivipiirassa. Kauraa on säkitetty, kuivikkeeksi on poneille ja kanoille varattu kuorma sahanpurua. Kanat pitävät itsensä puhtaana kylpemällä. Näin sulan maan aikaan ne etsivät kukkapenkeistä ja seinänvierustoilta hiekkaisia kylpypaikkoja, mutta sisäkanat tarvitsevat puhdasta kylpymateriaalia (turve, puru, kutteri tai hiekka) pari kertaa viikossa. Lämpömittari on kanalassa tarpeen, lämpötilan ei soisi laskevan +10 asteen alle. Pakkaselle kanalan ei saa antaa mennä koskaan, heltat paleltuvat todella herkästi ja kana palelee ja sairastuu kylmässä ja kosteassa säässä. Tämä pätee sekä hybridi- että maatiaiskanoihin, legenda maatiaisten kylmänkestävyydestä saisi jo hävitä maailmaa kiertämästä. Pidempi juttu kanojen hoidosta löytyy täältä. Ja kun syksyn hämärät kelit alkavat, harventavat rouvat munintakertoja ja aloittavat sulkasadon. Ei kannata pelästyä haivenittomia kanoja, operaatio on tarpeen ja luonnollinen. Kevätaurinko herättää taas munimaan normaalisti. :)

Lisää hyvää ja tutkittua tietoa löytyy Helena Telkänrannan kirja Kanojen maailma-kirjasta.

Kanatarha alkaa pikkuhiljaa asettua talviteloille. Blogi saattaa päivittyä talven aikana fiiliksen mukaan silloin tällöin, ainakin kuvia on niin että tietokoneen rakkinen natisee liitoksissaan. Mitään varsinaista asiaa ei varmaan ennen siemenluetteloiden (ah, hieno hetki, joka onneksi on vielä kaukana...:D) ilmestymistä. 

Iloista, reipasta, värikästä ja ihanaa syksyä kaikille lukijoille! 
♥:lla kanatarhan Sari


maanantai 3. syyskuuta 2012

Kaksijalkaiset terroristit!


Syksyn tullen kanat lasketaan vapauteen. Ne pysyvät pihassa, ja kukko paimentaa niitä parhaan taitonsa mukaan. Mutta, kuten joskus jo mainitsinkin, ne ovat persoja herkuille. Ja kanamaailmassa herkkuja ovat etenkin roomansalaatti ja marjat. 
(Miksei minullakin? Itse juoksen suklaan kimppuun, en salaattilootalle...)










Tiput eivät ole enää tipuja, vaan sulkapäällysteisiä pikkukanoja, jotka opettelevat lentämään ja ovat aina nälissään. Lähikuukaudet näyttävät alkaako Gena munia vai kiekua. :D