Mitä kuuluu tomaatille?

Tänä vuonna tomaattikopissa näytti kesäkuun alussa lupaavalta. Siirsin taimet sinne  14.5. ja kasvu jatkui useimmilla lajikkeilla hienosti purkkivaiheen jälkeen kasvihuoneen juuri vaihdestussa turvemullassa. Sitten tulivat ne kylmemmät kelit ja kasvu alkoi juroa koko kopissa. Olen huomannut, että osa lajikkeista kestää ihan mukavasti tuon aikaisen istutuksen, toiset taas ottavat niin pahasti nokkiinsa, että kasvu ei normalisoidu koko kesänä. Ne herkemmät lajikkeet alkavat kasvattaa paksua vartta ja valtavia lehtiä ja lopulta kasvi muistuttaa mustaa mörökölliä. Hyvin kasvava tomaatti taas on sellainen rotevan ilmava hujoppi. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan? :D

Ainakin 'Principe Borghese' kuuluu tähän herkkisten sakkiin, mutta sen olisi voinut päätellä jo nimestäkin.

Tomaattien alla kasvaa basilikaa ja rucolaa. Rucola onnistuu harvemmin ulkona, kirpat syövät sitä mielellään, mutta kasvihuoneeseen ne eivät osaa tulla. Tomaatin ja basilikan sanotaan olevan hyviä kumppanuuskasveja. Lämmöstä yrtti ainakin nauttii, ehkä sitten myös korkean kaverin seurasta?

Latvoin tomaatit 9.7. ja nyt on alalehtiä poistettu lähes alimpaan terttuun saakka. Osassa on jo siihen asti kalju varsi, muutamista nappaan ensi viikolla loput pois. On siis kiivaan sadonkypsytyksen aika. Muutamia 'Sungoldeja' (pettämätön herkku!) ollaan jo naposteltu, samoin 'Gold Nuggetit' ovat ensimmäisten joukossa kypsymässä. Se ei ole ihan lajikekuvauksensa mehukkaan makea mukainen, mutta jospa nämä aurinkoiset kelit toisivat lisää maukkautta tomaattiin. Lisää lannosta täytyy hommata myös, ensimmäisen Neudorffin tomaattilannos-paketin rakeet ovat nyt kokonaan liuenneet.

Lajike 'Gold Nugget' teki elämässään radikaalin ratkaisun ja kasvatti latvan tilalle kukkatertun!

Apuri pakkokuvassa. Sanoin, että hän kyllä vanhempana sitten arvostaa yhteiskuvia äidin kanssa! :D :D

Iisopit kukkivat ihanaisesti tomaattikopin edessä. Mieltä ilahduttaa pörriäisten loputon surina yrttien kukissa!

Pienemmässä kasvihuoneessa kaksi kurkkua on päättänyt valloittaa maailman. Napsin niistä reilusti versoja lyhyemmäksi, muuta hoitoa en oikein kurkulle osaa antaa. Satoa alkaa niistäkin tulla lähipäivinä. 

Innostuin muutama viikko sitten uudistamaan tätä vanhan kasvihuoneen yrttimaata kovalla pöhinällä. Alueelta lähti kuormakaupalla oreganoa kompostiin, iisoppia istutin lisää. Laitan kuvia kunhan alue muotoutuu valmiiksi. Itse siementäneet kehäkukat ovat räjähtäneet kukkimaan, vaivaton, ihana kasvi! Otin enemmänkin kuvia alueesta, mutta jokaisessa niissä kasvihuone näyttää olevan aivan vinossa! Täytyy mennä tarkistamaan onko vika kuvaajassa vai kopperossa!

Litsis lätsis.

Etsinnässä koon 38 kurahaalari...Aikas märkää ja syksyistä. Olen yrittänyt kaivaa viimeisiä innonrippeitä pihapuuhiin ja tullut siihen tulokseen, että kunhan saa yhden asian, pienenkin, päivässä tehtyä niin se riittäköön tällä saralla. Viljat on laarissa ja koululaiset lähtevät iloisella mielellä taipaleelle aamuisin, se on pääasia. Ja toisaalta - jos tämä syksy jatkuu tammikuulle niin onhan tässä aikaa tehdä suuria ennen lumentuloa. :D 

Viimeisiä tomaatteja kypsytellään kasvihuoneessa. Laahasin sinne pienen sähköpatterin ja aina muistaissani laitan sen yöksi päälle. Eli ehkä kolmisen kertaa viikossa, mutta tuntuu auttavan. Aiempina vuosina on halkeilleita tomaatteja tullut suuria määriä, nyt ei oikeastaan ollenkaan. Toki tähän auttaa lajikevalinnat, olen jättänyt kylvämättä suuret, pehmeät tomaatit, mutta esimerkiksi nuo isot 'Shirleyt' ovat pysyneet ihan kuosissaan. 'Chocolate Cherry' on ainoa, josta halkeamia on löytynyt, mutta niin vähän että pidän ensi vuonnakin kasvatuksessa. Sen maku on vaan parantunut syksyn mittaan. Hedelmäthän alkavat halkeilla kun päivä- ja yölämpötilojen ero kasvaa suureksi. Tätä voi torjua lämmittimillä tai ihan muutamalla kynttilälyhdyllä. Pienemmässä kopissa, jossa on lähinnä kurkkuja, olen polttanut lyhtykynttilöitä, ja kurkkuja tulee vieläkin. Kasvit kastelin viimeistä kertaa tänä vuonna, sitten kun yöt kylmenevät hallanpuolelle niin otan tomaatit sisälle talteen ja siivoan röntit tunkiolle.

Tällaiset päätyvät kanojen eväiksi. Pitää muistaa keräillä ennen kuin homehtuvat.

Ruskan värejä saa ihailla vaikkei yöpakkasia ole ollutkaan. Vuodenaikojen vaihtelu on mahtavaa, vaikka sitten sataisi koko kesän ja syksyn ja talven siihen perään. Iloitsen silti. :)

Ja taas.

Tomaatteja. Tomaatteja. Tomaatteja. Taas näitä tomaatteja.

Aikomus on ollut kirjoitella valkosipulista. Matkalla sipulimaalle eksyin kamera kädessä tomaattikoppiin, totesin tilanteen olevan karkaamassa taas lapasesta ja aloin nyppiä varkaita ja napsia alalehtiä. Huomenna sitten toiselle palstalle...

Varkaat vaanivat kaikkialla. Niitä tunkee maanalta (naps pois!), kukkaterttujen jatkoksi (sama peli!) ja jopa lehdistä ylöspäin (en viitsi puuttua). 

Nyt alkaa olla iloinen tilanne tomaattisadon kanssa, syötävää alkaa olla reilusti. Kurkkuja tulee todella hitaalla tahdilla ja avomaankurkuista en viitsi edes puhua. Pistetään säätilan piikkiin sekin vastoinkäyminen. ;D

Chocolate Cherry. Ihan perusjees.

Sweet Olive. Hapokas ja hyvä!

Shirley vasta tuumii valmistumista.

Sungold. Lasten suosikki ja tarhurin aamupäivän nälkä-äksyn taltuttaja ohimennessä suuhun napsaistuna.

Ja sitten tämä suosikkini, Tomatoberry. Kohtapuoliin saan uunissa oliiviöljyn ja maldon-suolan kanssa nihkistettyjä herkkuja. :p

Rungot näyttävät tältä. 

Kuuma vinkki alalehtien poistoon: tukinarua ei kannata siinä tohinassa katkaista...nimimerkillä "miksi opin kaiken kantapään kautta? enkä edes kerrasta??"

Päät poikki.

Näillä paikkeilla heinäkuuta on tomaatin latvonnan aika lämmittämättömissä kasvihuoneissa. Tarkoituksena on saada kasvi keskittymään hedelmien kypsyttämiseen, ei kasvuun. 

Latva katkaistaan niin, että kasviin jää 4-5 kukka/hedelmäterttua valmistumaan. Latvaan jätetään pari lehteä, sitä ei siis katkaista sen neljännen tertun päältä suoraan. Näin kasvi saa siirrettyä energiaa kehittyville hedelmille.

Kasviparkaa kuritetaan myös alhaalta päin. Alalehtiä poistellaan parin lehden viikkotahdilla, ja lehtiä poistetaan alimpaan kypsyvään terttuun asti. Ei siis mennä nyppimään sinne keskipaikkeille ennen kuin alin terttu on syöty. :) Lehtiä poistamalla valo lisääntyy ja ilman kierto paranee. Leikatut kasvinjätteet viedään kopista pois.

Tältä näyttää, kun päät on poikki, hiukan rankamaiselta...Nyt saa kastellakin ahkerammin, kun tomaatit alkavat kypsyä, olen sekoitellut joka kerran lannoitetta sekaan. Ja hei, ekat Sungoldit syötiin tänään! Nam ja jee!

Tällä viikolla lähtee kone huoltoon ja koneenkäyttäjä Muumeja katsomaan ja vielä sen päälle stadiin miehen kanssa ihan kaksin hummailemaan. Ensi viikkoon siis, heipä hei! :)

Kesäilta ryytimailla.

Jälleen mattinykäsmäisesti todeten - kesä on ihmisen parasta aikaa! Sateen jälkeen aurinko tuntuu ihan mainiolta jutulta, enpä taas hetkeen natise kuumuudesta. Olen painanut sen vanhan pyykkikorini kanssa palstalta toiselle ja perennamaasta seuraavaan. Rikkaruohoja ja perennojen vanhoja kukkavanoja on kertynyt kärry jos toinenkin. Nyt äkkiä kuvia, ennen kuin tämä jämptiys on menetetty. :)

Uuden kopin edessä on kesäkukkia ja yrttejä. Punaisessa purkissa aitoelämänlankaa ja savisessa perunaa. Teimme tällaisen ämpäriperunakokeilun, joka tuotti noin 10 mukulaa. Tämä viimeinen jäi koristukseksi, ei ole kovin suuri sadonmenetys, otaksun.

Uudelta huoneelta aitalle päin alkavat hyötypalstat.

Talon lämpöinen eteläpääty ja vanha kasvihuone.

Kalifornian tuliunikot saavat kylväytyä itsekseen, samoin kehäkukat ja kaunokaiset. Oregano on jo siinä hilkulla, että saa rikkaruoho-nimikkeen lehtiinsä.

Vanhan kasvihuoneen reunaa kulkee polku, vierellä yrttejä. Häkkyröitä pitkin kiipeää etualalla tuoksuherne ja taaempana keijunmekko.

Iisoppi on laventelin jälkeen ehkä lemppari. Levittelen sitä hiljalleen aidanteeksi, pieniä siementaimia löytyy aina peratessa.

Kehäkukka on ihana! Ja leviäväinen...mutta toisaalta kovin kätevä. Jos on aukkopaikkoja, löytyy tästä pikakaunistus. Kymmenen vuoden päästä täällä on varmaan vain oreganoa ja kehäkukkiksia. Ja hermoromahduksen saanut muka hyviä ideoita saanut tarhuri...

Jätämme apilasta läiskiä nurmikolle pörriäisten iloksi.

Vanhuus iskee. Kasvatan daalioita. :D

Kasvihuoneen ryhtiliike.

Ystäväni, joka sai ensimmäisen kasvihuoneensa tänä keväänä, on innokkaasti uudessa kopperossa. Ei rikkaruohoja, tomaatin varkaita, likaa käytävällä. Meillä taas...no...on vähän ote lipsunut...

Tämä viidakko sai kyytiä sen Myllyhermannin käynnin jälkeen, samoin palstat tässä ympärillä. Kyllä hyvä on ihmisen kotoansa joskus lähteä. :D

Muutaman pyykkikorillisen jälkeen koppero on tällainen. Ulos lähti aika paljon sivuversoja, hillittömästi vesiheinää kanojen iloksi, samoin vanhat salaatit ja rukolat takanurkasta. Ladoin vielä käytävälle vanhoja pihakiviä. Ny kelpaa.

Esteettisen haitan lisäksi rikkaruohot tekevät haittaa viljelyskasveille. Ne vievät vettä ja ravinteita ja toimivat lymypaikkoina etanoille, jotka mässyttävät basilikoja yöaikaan. Basilikat ovat muutenkin ärsyttävän huonossa hapessa, niissä oli jotain pieniä mustia kakkiaisia, joita ruiskuttelin ensin nokkoskäytteellä koemielessä ja sen jälkeen täräytin pyretriinillä. Nyt odottelen toipumista, pestoa tekisi jo mieli.

Sitten tämän kesän erikoisuus: kaksihaaraiset tomaatit. Näitä on useita, eri lajikkeissa ja molemmissa kopeissa. Ensin katsoin, että runkoon on jäänyt hillitön sivuverso nyppimättä, mutta ei. Tomaatit ovat alkaneet tehdä kahta latvaa. Olen nyt tukenut näitä uusiolatvoja naruvirityksillä ylälankaan, olkoon paikoillaan kun en poiskaan uskalla leikata. Kovasti kiinnostaisi kuulla onko näitä muillakin, ja ennen kaikkea miksi näin käy? Kieroon kasvaneita, pienestä pitäen...? :D :D

Tasan vuosi sitten söimme ekat tomaatit omista kasvihuoneista. Nyt ei olla vielä lähelläkään, raakileet ovat vihreitä. Jokos muut syötte omaa satoa?

Kurkun varpaat palelee.

Istutin kesäkurpitsat, kurpitsat, avomaankurkut ja pavut noin viikko sitten ulos ja kasvihuonekurkut vanhaan koppiin ylijäämätomaattien kanssa. 

Näitä kasveja yhdistää arat juuret ja heikko kylmänkesto. Enää ei pitäisi yöpakkasista ainakaan meidän leveysasteilla vaaraa olla, mutta itse pystyy tekemään töllöntöitä kastelemalla väärin. Nämä kun eivät kylmää vettä siedä, pikainen roiskuttelu jääkylmällä vedellä saa kurkkukasvit kauhistumaan. Sama pätee myös tomaattiin (ja mikä ettei ihan kaikkiin muihinkin kasveihinkin) joten jatketaanpa jännittävää kertomusta tomaatin elämästä ja tuodaan tarinaan mukaan muutama kaveri:

Lavassa kasvavat kolme kesäkurpitsaa.

 Vanhassa kasvihuoneessa majailevat kolme kasvihuonekurkkua, joista reunimmaiset (kyllä ne siellä heinän seassa kituvat kun tarkasti katsoo) varmaankin kuolevat, en tiedä miksi. Salaatin keskellä on oikein reipas yksilö. Täytyy hakea torilta uudet, jos eivät tokene. Salaatti ja tilli on kylvetty huhtikuussa, ja satoa korjaan vielä reilun viikon kunnes avomaalta alkaa tulla salaatteja. Sitten nämä päätyvät kanan herkuksi. :p

Aitan nurkalla lantakasassa kasvava jättikurpitsa josta kasvatellaan mörköjuhlakoristeita.

Kohopenkissä kasvavat kuusi avomaankurkkua.

Ja kahdessa lavassa kasvavat neljä koristekurpitsaa.

Kastelen näitä pari kertaa viikossa päivän kasvihuoneessa tai talonnurkalla auringossa seisseellä vedellä. Reilusti vettä/taimi, pieni lirutus saa vain juuret kurottamaan maan pintaa kohden ja ne kuivuvat entistä herkemmin. Lannoitusta annan nyt tomaateille kerran viikossa (sitä vaaleanpunaista jauhetta, suunnittelen yhä täsmälannoitteen hankkimista ja kokeilua..) ja kurkkukasveille satunnaisesti sitten myöhemmin kesällä, nyt kasvavat tukevasti maatuneen lannan apuvoimin. 

Kurkun lannoitukseen en osaa sanoa mitään järkevää, hoidan sitä täysin fiiliksen mukaan, mutta tomaatteja on helpompi tulkita. Jos ylälehdet ovat todella tummanvihreitä (lähemmäs mustanvihreää kuin normaalia tummanvihreää) on typpeä lorahtanut liikaa. Hoitokeinona vähennetään lannoitusta. Jos kasvit ovat heikkoja ja kellertäviä, lisätään kastelulannoitusta ja taimen juureen voi kaivella pari kuoppaa joihin lisätään lorauksia kanankakkarakeita. Tomaatin lannoitusta kannattaa hiukan opiskella, sillä oikealla lannoituksella on suuri vaikutus makuun. Ja sitähän tässä haetaan, herkullisia oman kopin tomaatteja. Nam!