Kiukuttaa niin, että tekisi mieli kieriskellä maassa huutamassa. Kevään avomaankylvökset ovat järjestään huonolla mallilla. Salaatit, porkkanat, muut juurekset, kesän kylvökukat. Kaikki. Jurottavat. Eivät idä. Ovat harvoja. Kaljuja. Kamalia.
Syytän itseäni (väärä kylvöaika? laiska kastelu? joku muu virhe mutta mikä?) ja kylmää säätä ja tuulista tonttia. Uusintakylvöjä tein loppuviikolla, jospa niistä olisi jotain iloa. Siihen asti yritän nähdä hyvää siinä, mikä on mennyt hyvin. Ei kai pirun röntit kiljumallakaan kasva..?
Uudemmassa kasvihuoneessa tomaatit kukkivat runsaasti ja raakileita näkyy siellä täällä. Tätä 'Tomatoberryä' odotan kypsäksi vesi kielellä. Hedelmä on kiinteä, sopivan hapokas ja vaan niiiiiin herkullinen. Maistuu sellaisenaan ja vaikkapa uunissa kuivattuna.
Valkosipulit rehottavat, kuten myös vesiheinä siellä juurella. :) Näitä on tämä iso penkki ja sitten pari pienempää, saadaan jo myyntiin asti syksyllä. Ja ruokiin makua tuomaan jo nyt. :p
Siiklissä on minipienet mukulat, Rattea en ole vielä kurkannut. Molemmat kasvavat tässä talon lämpimässä päädyssä hyvin. Toisen kasvihuoneen takana on isompi pottumaa, joka ei kestä kameraa ennen multaus- ja kitkemisurakkaa. Siellä ovat paljon pienempiä vielä. Yrtit kasvavat myös mukavasti.
Aitan takana, eteläseinällä rehottaa karhunvattu. Nämä on herkkua! Pitäisi hankkia pari taimea lisää.
Mansikassa raakileita, vattuja on kurittanut ankarat tuulet. Olisikohan ne pitänyt sittenkin latvoa, sitä mietin nyt jälkiviisaana.
Yrttejä olen napsinut kuivumaan. Huippuhyvän pizzaseoksen saa kreikanmeiramista ja timjamista, tässä kalan kaveriksi talven varalle kerättyä tilliä.
Suunta tästä on oltava vain parempaan. Joo!