Kotkotusta!

Jos ennen muinoin varoiteltiin kesäkissojen ottamisesta, niin nykyään on katin korvannut kana. Kotkottajista on tullut muotieläimiä. Maalaista välillä arveluttaa tällaiset villitykset. Kana on eläin siinä kuin mikä tahansa muukin otus, ja vaikka se helppohoitoinen onkin, on eläimen ottamista aina harkittava ja tehtävä hankintapäätös eläimen vinkkelistä. 

Kana tarvitsee yösijakseen kunnollisen rakennuksen, jossa se saa nukkua rauhassa ilman pelkoa ketuista tai kissoista. Vesi on vaihdettava päivittäin, alueella on oltava mahdollisuus kylpemiseen ja nukkumiseen tarvitaan orret. Kana tarvitsee päivittäin kauraa ja rehua tai ruuantähteitä. Kalkkia on oltava tarjolla aina, hiekkaa kanaa tarvitsee ruuan hienontamiseen. 

Kana ei ole varsinainen siisteysihme, se sontii ihan joka paikkaan ja puhdasta kuiviketta täytyy vaihtaa usein. Täysin vapaa kana on onnellinen, mutta tuhoisa: hyötytarhurin on aidattava joko kanat tai kasvit, samalla alueella ylivoimainen voittaja on kana. Jos kanoja aikoo pitää myös talven yli, on eläinsuojan pysyttävä plussan puolella ja ilmankosteuden aisoissa. Kana kärsii kylmästä ja kosteasta, vaikka hengissä pysyykin. Jos otetaan vain kesäkanoja, on niille oltava valmiina joko palautuspaikka tai asiansa osaava ihminen joka tappaa kanan aiheuttamatta turhaa kärsimystä. 

Kunhan olosuhteet ovat kunnossa, on kana erinomainen lemmikki. Niillä on oma kielensä eri tilanteisiin, ja osa yksilöistä tykkää kyhjöttää sylissä silitettävänä. Kana oppii kulkemaan perässä, se kurnuttaa muniessaan ja kukon tärkeilyä on hauska seurata. Kana palkitsee hoidon munilla, joiden maku on omaa luokkaansa.

Kanaparven kunkku on kukko, joka pitää rouvien sekoilevan eläimäntavan kurissa. Kukon tehtäviin ei kannata puuttua, se pitää ihmistä ruokintakoneena joka käy silloin tällöin tervehtimässä, mutta häipyy sitten muualle häiriköimästä. Kunnon kukko pitää mekkalaa itsestään, ilmoittaa naisilleen parhaat ruokapaikat ja vie parven turvaan vaaran uhatessa. Jos asuu ihmisten ilmoilla ja harkitsee kanojen ottoa, on syytä käydä kakun kanssa naapureilla kylässä ennen kanojen hankintaa. Tämä hurmaava vekkari kun pitää huolen siitä, että ylös noustaan tarvittaessa aikaisinkin. :D

Uskalla unelmoida!

Puutarhuroinnissa jos missä tarvitaan unelmia! Visioita siitä, miten joku puskittunut nurkka muutetaan kukoistavaksi kulmaukseksi tai savinen pellonsyrjä tuottamaan rapeita salaatteja.

Usko omaan tekemiseen on hyvä pitää vahvana silloinkin, kun voikukkaniitty aaltoilee jo perustetun puutarhan päällimmäisessä kerroksessa ja arovuokko valtaa alaa niin että kohina käy.

Kunhan tämä on perattu ja kasvukausi käynnissä, on reunukset siistit ja kärhöt ja ruusut notkuvat portin päällä.

Portin vasemmalla puolella on kasvamassa sormustinkukkia. Kesällä ne kaartuvat polulle, näin visioin kun tuota aluetta alan perata.

Edessä olevaa työmäärää ei kannata surra innostuksen iskiessä. Kun aloin jokunen vuosi sitten muuttaa tätä pellonreunaa kasvimaaksi en ehkä aivan ymmärtänyt mihin olin ryhtymässä. Metodilla nainen ja lapio savinen syrjä muuttui unelmien kasvimaaksi, joka jatkuu taustalla näkyvän kasvihuoneen ohi. Tämän alueen antimilla ruokitaan perhe pitkälle syksyyn.

Harrastuksia on monen sorttisia ja vaikka tämä on ehkä hulluimmasta päästä niin huono se ei missään nimessä ole! Ulkoilua, kuntoilua ja kasvun ihmeitä samassa paketissa, ihan kotioven vieressä. Parempaa kesäpuuhaa en keksi! ;)

Uskokaa ja unelmoikaa! Ja sitten vain tekemään!

Iltafiiliksiä

Iltalenkiltä tullessa tajusin, että nuo takapihan linnunpöntöt näkyvät hauskasti pihaan tullessa. Kamera esiin! Kuten aina pihassa kulkiessa, vähintään yksi kissa kulkee kaverina. Ensio kerjää rakkautta, huomiota ja etenkin ruokaa. Vaikka päivässä voi pihassa olla useammankin pulskan vesimyyrän peijaiset, on illalla taas huutava raksunälkä.

Vaikka jo julistin rauhankaipuutani, ymmärsin eilen rikkaruohoja repiessäni taas tämän puutarhan fyysisen puolen rauhoittavuuden. Kun raskaan päivän jälkeen tarttuu härkää sarvista ja laittaa pihassa tuulemaan, pää tyhjenee ja lopulta nauttii työn erittäin konkreettisista lopputuloksista! Vetää hiukan kiireeksi perennamaiden kanssa, voikukat puskevat kukkaa ja ennen kuin ne pirulaiset pöllyttävät siemenet ympäriinsä aion saada kaiken kitkettyä. Toisaalta työ on erittäin helppoa - niitä pienen eläimen korkuisia rikkaruohoja ei todellakaan tarvitse etsiskellä! :D

 Pientaloalue 

Yksi monista...

Voi tätä vihreyttä! ♥

Unelmien vadelmatuet

Toivoin äitienpäivälahjaksi uusia tukia vadelmille. Edelliset olivat minun ja esikoisen yhteistyön tulos, jotka vaapottivat itään ja länteen ja vatut rehottivat iloisesti siinä välimaastossa.

Nyt on hienot ja tukevat!

Tolpat on 2x4 " kestopuuta, maassa on metalliset tolppajalat ikää pidentämässä.

Sanokaapas muuten viisaammat koska leikkaan noita vattuja lyhyemmäksi? Ennen juhannusta? Jos Maurin Makeita ei typistä, niin ne kasvavat kuin hullut pituutta, olen kantapään kautta oppinut.

Karhunvatutkin laitettiin kuriin kunnon karsinalla. Meinasin ottaa kuvat vasta, kun olen siivonnut tuosta seinältä narut ja vanhat kehikot pois, mutta kummasti ne vain siellä roikkuvat...Pitää myös perata tuolta juurilta rikkaruohot ja laittaa olkea katteeksi. Karhunvadelmat ovat talvehtineet mukavasti täällä aitan eteläseinällä kolmen-neljän vuoden ajan.

Rentoa, lämpöistä viikonloppua! Täällä touhutaan pihassa ja vetäistään kesän eka puolimaraton! ;) 

Onnea puutarhapersoonille!

Kiitos, ihania kommentteja edelliseen postaukseen! :) Hauska kuulla etten ole läheskään ainoa, joka tuskailee tämän työmyyräpuolensa kanssa. Edelleen aion opetella ottamaan rennommin, se olkoon kesän 2014 oppia!

Kuopus auttoi arpomaan kolmelle puutarhapersoonalle yllätyksiä, jotka Kati lähetti Kotipuutarhan toimituksesta. ;) Ottakaahan yhteyttä nimimerkit Kimmo, Johanna ja Pioni niin laitan postia tulemaan! 

Lapio nojallaan

Tässä pari kuvaa viime viikon lopulta. Aurinko paistoi, kylvöt saatiin valmiiksi JA talon valtasi vatsatautiepidemia. Tuo kottikärry on nyt tyhjä ja nokka osoittaa eri suuntaan kuormaa odottaen, lapio nojaa tismalleen samoissa asemissa. Kyllä täältä vielä noustaan, 4/5 on jo taudin selättänyt! ;)

Laittelin yrttimaita kuntoon vanhan kasvihuoneen kulmilla. Kuivien timjamien, laventelin, iisopin ja oreganon varsien leikkaaminen on ihanaa puuhaa! Niistä leviävä tuoksu saa joka kevät hyvälle mielelle. Laventelit selvisivät taas yhdestä talvesta, mahtavaa!

Mietin noita maita perkaillessa ihmisten puutarhaolemuksia. On hyötyihmisiä, kauneutta vaalivia, supertarkkoja, homssantuusia, nautiskelijoita, kitkijöitä... Jokainen saa puutarhasta iloa omalla tavallaan. Päätin vaihtaa hetkeksi lokeroa ja hyppäsin intomielisestä kitkijästä kahvikuppi kädessä haahuilevaksi kauneudenkatsojaksi. Istuin tuossa talon eteläpäädyssä kahvittelemassa ja olin varsin tyytyväinen itseeni kun kerrankin osasin pysähtyä hetkeksi. Saman tien soi puhelin. Mies soittaa pellolta. "Ota äkkiä mönkijä ja tule jahtaamaan tuo kärrystä karannut tyhjä suursäkki kiinni ennen kuin tuuli vie sen naapuriin!" Se siitä hetkestä! :D

Minkälaisia puutarhanhoitajia te olette? Muutamalle persoonallisuudelle voisin paketoida sunnuntai-iltana jonkun yllätyksen kevään iloksi! ;)

Lehtipisteissä!

Nyt me ollaan lehdessä! :)

Viime kesänä, heinäkuun puolivälissä vietettiin hauska aamupäivä Outin ja Teijan kanssa. Nyt tuon tapaamisen tulos on uusimmassa Kotipuutarhassa 5/2014!

Vuosi sitten jännitti kuvaukset, haastattelu ja lopputulos. Nyt kun jutun on saanut lukea ja tarkistaa etukäteen ja on naama ollut netissä blogin takia, tuntee vain iloa! Juttu on hieno ja kuvat ihanat! Nämä on näitä hauskoja kokemuksia ja kohtaamisia (terveisiä Outille ja Teijalle koko perheeltä! Lapset puhuvat punaperunoistaan vieläkin! ;)), joita ilman bloggaamista tuskin olisi tapahtunut. Samaan hengenvetoon toivotan tervetulleeksi uudet kanatarhan lukijat! Kiva, että käytte täällä! :)