Pihakutsujen arvonta suoritetaan tiistaina! Voittomahdollisuudet ovat huimat, klikatkaahan tästä itsenne arvontapostaukseen! :)

Savivarpaat.

Savi, tuo haasteellinen, ihana ystävämme. Saviseudulta toiselle muuttaneena olen oppinut suhtautumaan siihen ystävänä, tovin se kylläkin otti.

Savimaan kimppuun käydään useimmiten kompostin keinoin. Lisätään humusta, hiukan lisää ja sitten kunnolla, ja aina se häviää jonnekin. Savi on ja pysyy. Joitakin vuosia sitten kuulin viisaat sanat: savimaa parannetaan hiekalla. Hiekka keventää maan rakennetta, eikä häviä matojen suuhun maan alle. Halleluuja! Santaa kehiin sen kompostin kaveriksi ja johan alkoi hommat sujua.

Poikkileikkaus kasvipalstasta. Tähän "monttuun" tulee käytävä.

Meidän hyötymaat on perustettu suoraan savisen pellon päälle. Ajan ensin pohjalle kottikärrykaupalla hiekkaa, siihen kompostoitunutta lantaa ja kasvijätekompostia. Päälle kerros hyvää ruokamultaa. Jossakin neuvottiin sekoittamaan kerrokset, mutta alkuun en todellakaan uskaltanut kaivaa sitä savea taas maan pinnalle, sai olla siellä kasan pohjalla piilossa. Savessa on kuitenkin kaksi ylivertaista ominaisuutta: se on maalajeista ravinteikkain ja lisäksi se pidättää vettä. Joten nyt, kun jaoin kaksi isoa palstaa neljään pienempään, päätin koukkia vähän savea kasvualustan sekaan. Jospa kastelun tarve vähenisi.

Kaivelusta päästään mukavaa aasinsiltaa pitkin yhteen lempiaiheistani, matoihin!

Lapiotestillä voi kokeilla, miltä oma maa näyttää, onko madon matoa?

Lierojen määrä maassa on hyvä kasvukunnon mittari. Hyvässä maassa on paljon humusta matojen ateriaksi. Madot pitävät maan kuohkeana, sekoittavat maaperän kerroksia ja hajottavat kasvijätteen kuohkeaksi mullaksi. Madon kakka vähentää maaperän happamuutta ja tekee sen muillekin eliöille suotuisaksi elinpaikaksi. Kaikkineen huippuotus, annetaan niille ruokaa!

Kaunokainen ja sen kaveri. 

Homma, joka oli jo myöhässä. Paljon.

Eilen aamulla ajattelin levittää kottikärryyn jääneet heinät marjapuskien juureen, että saisin aloittaa kasvimaan reunan suoristamisen. Marjapensaiden luona tilanne oli tämä: (ja nyt nolottaa)

Minä, joka paasaan ihmisille katteiden merkityksestä ja luonnonmukaisesta lannoituksesta, jätän vanhat, tuottavat marjapuskat paskaruohojen valtaan ja ripsin sinne vaan syyslannosta elokuussa. Itse istuttamia palstoja olen hyysännyt sellaisella antaumuksella, että edelliseltä sukupolvelta perityt pensastot ovat saaneet olla konehallin lämpimässä päädyssä vailla huomiota. No, kun nyt asian vihdoin tajusin, aloin hommiin.

Juurialueen kropsuttelin haralla ja perkasin käsin. Kuten kuvista näkyy, maa on kapista ja juuret pinnassa juolavehnän armoilla. Mullokselle levitin kalkkia, ja siihen niskaan viimevuotista hevosenlantaa. Kaiken keoksi se kuivaheinä maata lämmittämään ja rikkaruohojen kasvua estämään. Leikkasin vielä kaikista kuivat oksat pois nyt kun silmut olivat hyvin terveissä versoissa näkyvissä. Vuosittaiset hoitoleikkaukset sentään olen tehnyt, vanhojen pensaiden uudistaminen on tehtävä maltilla. Joskus, kun olen innostunut leikkaamaan liikaa, on uusi versokasvu ollut hillitöntä. Siperia opettaa. 

Voi pojat, että tuli hyvä mieli. Aikaa kului reilu tunti, kalkkia vajaa kolmasosa säkkiä, turvelantaa kottikärryllinen ja heinää paali. Helppoa, nopeaa ja kätevää, ja tämän suunnattoman harmituksen jälkeen olen tästedes säntillisempi. Onhan näissä puskissa meidän perheen mehut. Uusia on kasvamassa uusilla palstoilla, mutta niiden sato on murto-osa näiden tuotosta.

Ja taas muistutus arvonnasta! Käykäähän jättämässä kommentti, niin olette mukana, Pihakutsut lähettävät voittajalle mukavan, keväisen yllätyksen!

Talikon jatkeena.

Unelma kävi toteen!

Kattokaa ny! Siinä se on, oma porttini! Kyllä hullu tulee vähästä onnelliseksi.

Näen jo silmissäni, miten sen päällä kasvaa köynnösruusu ja kärhöjä (kuten esimerkiksi tässä). "New Dawn", olin johonkin puutarhapäiväkirjan kulmaan kirjoittanut, sellainen ruusu siis etsintään. Portin nikkaroi vanhoista aitotolpista oma, ihana, kätevä maajussini. ♥ 

Tein lauantaina loikkauksen hyötytarhavisioinneistani perennojen pariin. Levitin kukkamaille hetken maatunutta turveolkihevosenlantaa, ja silppusin viime kesäisiä perennojen kuivia oksia ja lehtiä matalammaksi. Kukkapenkit eivät ole tähän aikaan järin kaunista katsottavaa, jätän kaiken maatumaan penkkeihin ja kippailen syksyisin vielä lehtiä lisäksi.Reunat täytyy kantata, mulla on siihen nyt sellainen hieno leipälapion näköinen rautakin, ennen on tehty kiharaista reunaa pistolapiolla. Kehitys kehittyy. :)

Tässä näkee, miten jotkut meistä osaavat ja toiset taas eivät. Tuota minun hirmu-nopeasti-ja-sairaan-tehokkaasti väsäämääni aitaviritelmää sopii verrata herran pieteetillä tekemään ruusuporttiin. :D Pitäs ehkä vähän oikoa sitä talven jäljiltä...

Suklaakirsikka

Ja osallistukaas nyt rohkeesti arvontaan! Tutut ja tuntemattomat, hop! Klikkaa vaikka tästä: arvonta.

Optimointia.

Tomaatti, omasta kopista parhaimman makuinen, saa tarhurin tekemään kaikkensa, jotta sato olisi hurja ja maku makea.

Ei-ihan-kauhean-puutarhahenkinen ystäväni kävi kylässä ja ihmetteli, mihin ihminen tarvitsee viittä sorttia kirsikkatomaattia, kun torilta voi hakea taimet, yhden Kirsikkatomaatin ja yhden Tavallisen Tomaatin.

Koska ne ovat eri makuisia. Koska katalookit pursuavat houkuttelevia siemeniä kokeiltavaksi. Koska joku menee kuitenkin pieleen toisen ollessa supermenestys. Ainakin näistä syistä. :)

Siemenessä on sadon alku. Tomaatti itää lämpimässä, minä (tai tarkemmin: ekaluokkalainen poikani) kylvän siemenet tuollaiseen lokerikkoon ja kylpyhuoneen lattialämmössä ne itävät äkkiä. Tänä vuonna pidin koulittuja taimia hiukan turhan pitkään talossa khh:n ikkunalla kasvivalon alla, ne venyivät ärsyttävän pitkäksi. Tomaatilla tärkeitä juttuja ovat (lisä)valo pikkutaimesta asti, kukka-aiheet kehittyvät jo silloin. Mitä parempi valo, sen enemmän kukkia ja parempi sato. Kasvatusvaiheessa optimilämpö on 18 astetta, ja talossa sisällä kuivausrummun paahteessa se oli kaikkea muuta kuin tuo. Siirsin taimet nyt viikolla vanhan navetan entiseen maitohuoneeseen tehtyyn taimikoppiini, jossa lämpötilan saa säädettyä pikkupatterilla sopivaksi. Huoneen ikkuna on länteen, joten se pysyy luonnostaan aika viileänä kun ei aurinko paista ennen iltaa. Lisävaloa tarvitaan reilusti, koska koppero on pimeä.

Taimilla pitäisi olla tilaa. Jos tomaatin lehdet osuvat toisiinsa häiriintyy kasvu. Tässä taas yksi syy pitkään listaan miksi en saa kasvattaa kaikkea mitä tahdon koska ei oo tilaa. :/ Epäreiluaaaa, niinkuin lapset ruukaavat sanoa. :D

Kuvat tältä aamulta, taimet odottavat nyt ruukutusinspiraatiota. Siirrän ne isompiin purkkeihin, joihin ripotan kanankakkarakeita pohjalle. Kun taimet kasvavat niin juuret saavat sopivasti lisäpotkua lannasta, ja sitten kohta puoliin ne saakin siirtää kasvihuoneeseen.

Viime keväänä siirsin tomaatit uuden uutukaiseen kennolevykoppii toukokuun lopulla. Juurelle reilu kerros kuivaheinää, ettei varpaat palellu. :) Kesäkuussa alle istutetaan basilikat.

Kurkistus koppiin viime elokuun alussa.

Supermenestyksistä puheenollen, viime kesän paras löytö oli tämä kuvassa makeileva Tomatoberry. Tilasin sen heräteostona Exotic Gardenilta aika hurjaan hintaan, mutta sepä kannatti! Hedelmä on kiinteä, aromikas ja satoisa. Jäi valikoimaan! Tämän vuoden kokeilussa uusina lajeina on "Sweet Olive" ja "Chocolate Cherry". Tomaattien kanssa kasvatan sekaisin basilikaa, ne ovat hyvät kumppanuuskasvit. Tänä kesänä kasvihuoneiden ovelle taitaa tulla vielä pari samettikukkaa poliiseiksi, hus kirvat!

Arvontalaulu raikaa...

...on arvonnan aika! Kelle Pihakutsujen yllätys napsahtaa, kelle napsahtaa?

Kummelin sävelin julistan arvonnan 1000-kävijän rajapyykin lähestyessä! (ja kas, niistä klikkauksista on ehkä vain puolet omia, koska tajusin jossakin kohdin poistaa sen omien katselujen laskemisen blogista. :D täällä siis käy ainakin Äiti.)

Kommenttilootaan kirjoittamalla osallistut arvontaan, joka suoritetaan 1.5. Voittajalle on luvassa pieni yllätys Pihakutsuilta. Kerro, mitä tykkäät Pihakutsuista tai keksi uusia ideoita/tuotteita Pihakutsuille, niin olet mukana arvonnassa. Laitathan tekstiin myös nimimerkkisi jos kommentoit anonyymisti. Pihakutsujen sivuille pääset tästä tai reunapalkin mainoksesta.

"Pihakutsut - suomalaisen piha- ja puutarhakulttuurin edistäjä

Pihakutsuja järjestetään ympäri vuoden emäntien tai isäntien kotona, kauniilla ilmalla myös puutarhassa. Pihakutsuilla tapaat samanhenkisiä puutarhanystäviä, saat neuvoja ja opastusta pihan ja puutarhan laittamiseen liittyvissä ongelmissa. Pihakutsut on myös puutarhakauppa kotonasi, voit hankkia kauttamme korkealaatuisia kasveja, tarvikkeita ja pihan, parvekkeen ja pation sisustamiseen liittyviä tuotteita. "

Hyökkäyksiä vattupuskaan.

Viime päivät olen fundeerannut vadelman olemusta. Omat puskat leikkasin muutama päivä sitten, ja eilen oli renkinä ystäväni vadelmatarhalla.

Täällä kotona kasvaa lähinnä Maurin Makeaa, joka on luonnonvadelman ja jalostetun vatun risteymä. Ne ovat talvehtineet hienosti ja satoa saadaan reilusti. Viime keväänä istutin rivin Villeä joka on luonnonvadelman ja Ottawan risteytys. Ja kyllä en tykkää! Kasvuunlähtö oli heikkoa ja talvi kuritti versoja ankarasti Maurin Makeiden porskuttessa vieressä ongelmitta. Rivin päähän laitoin pari keltaista vadelmaa, ja ne jouduin leikkaamaan kokonaan alas. Olen kasvattanut Maurejani ihan tavalliseen tapaan, en ole typistänyt versoja haaromaan, vaikka näin tämän lajikkeen kohdalla neuvotaan. Marjovat versot ovat noin pari metrisiä tällä taktiikalla ja vaativat tuennan.

Ystäväni tarhalla kasvaa Ottawaa, Jatsia ja Muskokaa. Jatsi oli mukava tuttavuus leikkaajalle, versot olivat selkeitä ja hyviä leikata. Kerran ennen olen ollut isommalla viljelmällä leikkaamassa Maurin Makeaa, ja sekin oli lystiä puuhaa. Mutta tuo '#%¤¤ Ottawa. Kamala, piikikäs puska, jonka marjoneet versot muistuttivat juurakosta puskevaa puuta. Sanoisin, että haasteellinen sekä saksille että saksien käyttäjälle. Maanantaina selviää, miten sakset käyvät Muskokaan.

Viime vuonna marjoneet versot poistettiin, samoin pienet ja rivin ulkopuolella kasvaneet. Versoja metrille jätettiin noin 15. Taidan harventaa noita omiani vielä, näyttää niin kovin tiheältä ammattitarhaan verrattuna. :)

Vadelma kannattaa istuttaa kunnon kohopenkkiin ja käyttää katemuovia - tai kangasta. Rikkaruohojen nyppiminen niiden juurilta on tuskallista puuhaa. Paikkakin saisi olla suojainen, meillä pensaat ovat pellolla, jossa tuulee aina. Ehkä jalostetummat lajikkeet eivät paikasta pitäisi? Karhunvadelmaa laitoin muutaman taimen viime keväänä aitan eteläseinustalle, ja näyttävät talvehtineen hyvin. Herkkumarja! Sitä jonnekin lisää! :p

Syrjähyppy kesäkukkien maailmaan.

Olen tähän asti esikasvattanut vain hyötytarhan kasveja joitakin hairahduksia tuoksuherneisiin lukuunottamatta, ja ostellut kesäkukat taimitarhalta. Nyt pälkähti kuitenkin sairaaseen mieleen siemenluetteloita selaillessa, että jokin köynnös olisi talon edessä hieno. Päädyin aitoelämänlankaan, lajikkeeseen "Split personality", ne kylvin viikko sitten juhlallisten hiekkapaperihankaus- ja liotusproseduurien kera. Hienosti itivät ja kasvavat huolestuttavan nopeasti. Lisäksi ostin niitä Multasormen mummon suosittelemia samettikukan siemeniä sekä köynnös- ja pensaskrassia englantilaista henkeä puutarhaan lisätäkseni. Pihakutsujen kautta tilasin suklaacosmoksen ja keijunmekon, siinäpä luultavasti on tämän vuoden kesäkukkia tarpeeksi. Samettikukat laitan kasvimaalle ja kasvihuoneisiin hajustamaan ötököitä tiehensä.

Aiemminkin olen hehkuttanut sekä potager- että cottage garden tyylejä. Minusta on hurmaavaa, että kukat ja hyötyläiset kasvavat sekaisin, siinä on iloa kaikille aisteille. Sitä paitsi muutama tupas kehäkukkaa siellä täällä saa katseen pois harventamattomista porkkanariveistä. Kanatarhan kasvimaalle on näiden yllä lueteltujen lisäksi tulossa mm.:

- tarhaneito ´Mulberry rose´ (Nigella damascena)

- koreatörmäkukka ´Magic Night´(Scabiosa atropurpurea)

- kurkkuyrtti (Borago officinalis)

- tuoksuherne ´Franciscus Cupani´(Lathyrus odoratus)

- ruusunätkelmä ´Pink Pearl´

- sinisievikki ´Penny Black´(Nemophila menziesii)

- rohtorasti (Anchusa officinalis)

- auringonkukkia: ´Ring of Fire´, ´Red Sun´ja ´Moulin Rouge´. Lisäksi siirtelen lintulaudan alta sankoin joukoin taimettuneita arskoja kasvimaiden reunamille, ne kasvavat hienoiksi ja korkeiksi katseenvangitsijoiksi varsin vähällä vaivalla.

- lisäksi tilasin Korpikankaalta Easy borders-kylvökukkasekoituksia kolme pussia eri laatuja. En todellakaan tiedä mihin nämäkin mahtuvat.

Siemenistä pihassa leviää kehäkukat, kaunokaiset ja tuliunikot.

Tuossa listassa yrtteihin taitaa lukeutua kurkkuyrtti ja rohtorasti. Rohtorasti on yksi siemenkatalogien monista heräteostoista, vaikutti mielenkiintoiselta, enkä enää edes muista miksi...Mutta on varmasti hieno/hyödyllinen. :D Sinisievikkiin törmäsin Hernepensaskujanteen blogissa ja koreatörmäkukka hurmasi joskus Kotipuutarha-lehdessä jossakin pikkukuvassa. Tajusin kirjoittaa nämä aikanaan muistiin ja tilasin siemenet Exotic Gardenista. Kaikki tässä listatut ovat onneksi suoraan maalle kylvettäviä, joten niille ei tarvitse etsiä paikkaa esikasvatusviidakosta.

Hyvänä apuna kylvöpaikkojen suunnittelussa on Kotipuutarhan julkaisemat oppaat. Näillekin on omansa, Kesän kylvökukat. Kaikkea ei tarvitse muistaa ulkoa, oppaat ja kirjat toimivat mainiona tukena vihertävien peukaloiden puuhissa.

Pääsin keittiöön asti, kun tajusin kirjoittaneeni mitä sattuu. Esikasvatan sekä tuoksuherneet, ruusunätkelmät että krassit.

Mummot tietää!

Tykkään höpöttää ihmisten kanssa. Ja jos pääsee urkkimaan tietoja toisten puutarhatietämyksestä, aina parempi. :D

Marttojen kanssa kävimme tutustumassa teräsmuoriin, jonka peukalo on suorastaan mullasta musta ja piha täynnä upeita kukkia, kasvihuoneiden notkuessa tomaatteja ja viinirypäleitä. Kysellessäni häneltä, milloin on hyvä aika aloittaa esikasvatus, totesi hän topakasti. "Kylvöt aloitan aina 15. maaliskuuta!" Tykkään tuollaisista selkeistä ohjeista! Maailma pysyy mallillaan, kun on rytmit ja rutiinit kohdallaan. Tänä keväänä 15.3. ajattelin tätä ihmistä, ja voi nolo kun en saanut itse aikaiseksi aloittaa. Hän varmasti kylvi toimintatarmoa tursuten, minä haahuilin ja sain kylvöt alulle neljä päivää myöhemmin.

Toinen uusi tuttavuus syntyi paikallisen maatalouskaupan siemenhyllyllä. Silmäilin vanhemman rouvan vierellä tarjontaa, ja kysäisin, onko liian myöhäistä kylvää samettikukkia. "Ei ollenkaan, vielä ehtii hyvin!" auttoi tämä ihana ihminen, ja kehui samettikukan olevan niin helpon kasvin, että sitä kannattaa ehdottomasti laittaa. Tuskailimme molemmat tilanpuutetta, ja taas tuli kelpo puutarhaviisaus! Tämä mummo kertoi laittavansa taimet aina äitienpäiväksi pihalle seinänvierustalle lavaan. Mii laiks! Joskus, kun minäkin olen vanhempi ja viisaampi, keksin itsekin jonkun elämää helpottavan nyrkkisäännön. Nyt on mukava ajatella kodinhoitohuoneessa keskellä hillitöntä purkkiviidakkoa pyykkien ajelehtiessa jossakin missä sattuu, että kuukauden päästä kaikki siirtyy pihalle ja talo on taas mallillaan. Kasvit ovat kivoja, mutta en kyllä tykkää kun niiden kanssa saa pelata jossakin, mihin niitä ei ole ollenkaan tarkoitettu.

Mitenkäs te muut selviätte pikkutaimien kanssa?

Minä teen kylvökset pesuhuoneessa, ja jätän lokerikot sinne itämiseen asti. Lattialämmön päällä tomaatit nousevat pintaan parissa päivässä. Sitten siirrän laatikon kodinhoitohuoneeseen, ja koulimisen jälkeen se pöytä on aivan täynnä purkkeja. Kun ilmat lämpiävät tarpeeksi, saa suurimmat taimet siirrettyä vanhan navetan maitohuoneeseen, jossa minulla on toimitilat. :) Siis pöytä ja hyllyjä ikkunan edessä. Nyt suunnittelin laittavani uuteen kasvihuoneeseen harsot jotenkin niin, että saan sinne sellaisen sisätilan. Ja lämpöpatterin kylmien öiden varalle. Voisi kylvää jotain lisää, kun on paikka tiedossa.

Kasvihuoneessa kasvatan salaattia ennen tomaattien istutusta. Kuva on viime vuodelta huhtikuun lopusta.

Kuivan kesän orava jemmailee...

Viime syksy oli pihatöille otollisen pitkä. Lokakuulla multa tursusi jo korvista, mutta luonto ei antanut periksi lopettaa hommia, kun kerran maa oli sula ja hommia riitti.

Valkosipulit laitoin maahan lokakuun ekalla viikolla. Sain joskus kaveriltani nipun talvivalkosipulia pesämunaksi, ja niistä olen lisännyt hiljalleen alaa. Ostan myös Hyötykasviyhdistykseltä istukkaita, lajike on Alexandra, niinkuin luultavasti sen kaverinikin kannan. Englannista toin tuliaisena Man-saarilla kasvatetun valkosipulinipun, ja sain päähäni säästää muutaman syksyn istutuksiin. Niiden kynnet olivat niin houkuttelevan suuria, että kokeilu on tehtävä! Nyt kun kävin tönkimässä koepalstaani, niin siellähän oli heinäkerroksen alla ituja näkyvissä! Saapa nähdä mitä tämä takatalvi aluille tekee, kotimaiset kun ovat viisaasti yhä pinnan alla. Ala on nyt jo sellainen, että pysymme omissa sipuleissa kevääseen asti, ja ehkäpä tänä vuonna saan jo jotain myyntiinkin. Valkosipulinkynnet istutan hyvään kohopenkkiin, jonka peittelen kuivaheinällä jo syksyllä, ja keväällä lisään heinää vanhan päälle. Lannoitus hoituu viherkatteella ja maassa olevalla kompostoidulla lannalla. Joskus viskelen hiukan y-lannosta lisäksi.

Mutta tuohon otsikon jemmakätköihin. Kylvin nimittäin syksyllä ekaa kertaa porkkanaa ja sipulia valmiiksi kevättä odottelemaan ja laitoin valkosipulia myös itusilmuista. Kysymys kuuluu enää: minne!? Miten ihminen voi olla niin idiootti, että luulee keväällä muistavansa mitä on syksyllä maahan roiskinut? (no, näköjään ihan helposti..) Ekaluokalla oleva esikoinen onneksi jo muistutteli puukylvöksistä, kun ihmettelin ääneen mitähän olin yhteen isoon kylvölaatikkoon laittanut. "Äiti! Me kylvettiin siihen yhdessä tammenterhoja ja hevoskantanjaa!" Kiitos lapsoseni, 34-vuotias dementikkoäiti jatkaa tarpomista sumuisessa todellisuudessaan..:D Kevään lämpö nostakoon sirkkataimet pintaan ennen kuin ruoputan tilalle jotain muuta.

Niistä syksyisessä vihmassa vietetyistä tunneista voi onneksi iloita ihan kohta. Kasvimaat on muokattu ja kompostilla parannettu, käytävät hiekoitettu ja osa palstoista reunustettu sellaisilla puureunuksilla - kun kerran halvalla sai! :D Kelpaa ruveta kylvöhommiin.

Ps. Kuvissa iloisia valkosipulinnostotalkoolaisia (=lapsityövoimaa) ja sipulisatoa. Viisastuin viimeisimmän Kotipuutarha-lehden hyvästä valkosipuliartikkelista, että kukkavarret pitäisi katkoa valkosipulilta pois. Siten saa vieläkin muhkeampia sipuleita. Järkeenkäypää, otetaan käyttöön!