maanantai 12. elokuuta 2013

Pääsen helpolla, vaikka sitä ei uskotakaan.

Satoa kerätessä on mieleen tullut Avoimien Puutarhojen keskusteluja. Kehut ja ihmettelyt lämmittävät edelleen mieltä, kiitos niistä! :) Joku vanhempi herrasmies katseli pihaa, ja kysyi mihin on piilottanut sen vierasmaalaisen työvoiman, joka tämän kaiken kitkee. :D (No vajaan tietysti, lukkojen taakse!) 

Kukaan ei tunnu koskaan uskovan vakuutteluja siitä, että meidän puutarha on oikeastaan aika helppohoitoinen joten perustelempa asiaa näin kirjallisesti! ;) 

Ei siis pidä antaa suuruuden hämätä. Vaikka piha on kasvimaineen yli hehtaarin kokoinen, olen yrittänyt tehdä perustukset sillä viisiin hyvin, että jatkohoito ei olisi mahdotonta. Kukkamaissa on käytetty puhdasta ostomultaa hevosenlantaturpeen lisänä, perennat istutan tiheään etteivät rikkaruohot juuri päivänvaloa näe, ja reunat kanttaan keväisin ja siistin vain saksilla muutaman kerran kesän aikana yli kasvavan ruohon pois. Perennapenkkejä kastan vain ja ainoastaan perustamisvuotena. Tämä asia on varsinkin vanhempien rouvien mielestä uskomaton asia, mutta selitettäessä looginen. Kun kasvi on hyvin juurtunut, se alkaa etsiä vettä itse ja kasvattaa kunnon juuriston alaspäin. Jos taas sitä kesästä toiseen kastaa lorottaa, alkavat juuret hakeutua pintaan vesitilkkoja kohden ja kasvi nuukahtaa ensimmäisen helteen sattuessa. 

Kasvimaat on tehty kohopenkeiksi suoraan peltoon, ja saveen on sekoitettu hiekkaa, lantakompostia ja syksyisin lehtiä. Tällainen savensekainen möyheä maa pidättää vettä, antaa ravinteita ja säästää näin kastelun ja lannoituksen vaivaa. Viljelemällä sekaisin vähän kaikkea kukista kurkkuun hämääntyvät tuholaiset ja maa pysyy kunnossa kun kasveja kierrättää ympäriinsä epämääräisen viljelykierron mukaan. 

Sitten taas lempihavaintokohteeseeni, kimalaiseen! En voi olla kuvaamatta ja ihastelematta päivittäin näitä pörriäisiä! Tein viime kesänä sisääntulon lähelle kukkamaan, jossa on näitä valkoisia punahattuja ja punatähkiä. Kimalainen kavereineen pörrää ja pöhisee aamusta iltaan kukkien kimpussa, me katselemme tyytyväisinä aina ohi kulkiessamme niiden tohinaa.


Joku kiitäjä?

 Kaveri kainaloon ja baariin!


Kaunista päivää! Ilo se on se joka elättellöö!


4 kommenttia:

  1. Kuulostaa järkevältä puutarhanhoidolta. Asiat voi tehdä monella tavalla, mutta suuressa puutarhassa helppohoitoisuus on valttia.

    Kimalaiset on ihania! Eilen lenkillä ollessa näin tien varessa yksinäisen purtojuuren. Sen pienessä kukassa oli tiiviisti neljä kimalaista. Mahtoi olla maittavaa mettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimalaisen peppu on niin suloinen! Tällaisia kun tunnustaa, niin saa varman hullunleiman otsaansa, mutta niin se vain on ihanan pörröinen ja liikuttava! :D

      Poista
  2. Sulla on kyllä älyttömän paljon kasveja! Mä olen samalla linjalla kastelun kanssa. Yritän myös löytää meidän paahteiseen pihaan kasveja. Vain sellaisia kasveja kivikkoon jotka siellä pärjäävät. Ainoastaan daalioita kastelen jonkun verran. Ne menevät kuitenkin kellariin talviunille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on tilaa, tulee helposti hiukan hulluksi. :D Tuo on muuten hyvä, kasvi sellaiseen paikkaan mihin se on tarkoitettu.

      Poista