Ponitytön unelma.

Iltalenkillä maailman kaunispäisimmän vanhan mamman kanssa. 

Elokuu, paras kuu!

♥

Kierros nurkissa.

Jokin aika sitten arvelin puutarhan peittyvän kehäkukkien ja oreganon alle.

Se hetki on lähempänä kuin uskonkaan...

Kaivakaa minut ja kissani täältä esiin sitten kun olen vanha akka. :D

Kehäkukkaa lähti korikaupalla kompostihäkkyrään. Esiin tuli salaattia, pienempiä kehäkukkia, lisää kehäkukkia, hiukan ei-vieläkään-kukkivia cosmoskukkia ja sipulia.

Kaikeksi onneksi lähes kaikki alueet on nyt revitty, siistitty, tuunattu ja puunattu. Näiden kapasiteetti tuli täyteen jo eilen.

Aitan takana on jokasuuntaan levähtänyt parsapenkki, valkosipulia ja koristekurpitsoita. 

Avomaankurkut on  parsapöheikön ja aitan välissä, tosin yksi kurkuntaimi olikin kesäkurpitsa. Alkavat hiukan virkistyä, mutta sato on olematon. Viime kesänä neljä avomaankurkuntainta tuotti hullun sadon, tänä kesänä on taidettu syödä viisi kappaletta kurkkuja.

Kurkistus aitan kulmalta sen taakse. Ihanasti kukkia, keskellä Pekka.

Vielä kerran palaan näihin epäonnistuneisiin tuentapuuhiini. On hyvä ruoskia itseään tarpeeksi, jotta ensi vuonna on ajoissa liikkeellä, ja asettaa tukia myös kasvuston keskivaiheille...

Nyt tuonne lasten vattutunneliksi ristimään pöpelikköön pitää kontata noukkimaan alamarjat ja sen jälkeen pujoteltava itsensä yläilmoihin kiraffin lailla. Ei hauskaa eikä nopeaa.

Onneksi sato on vaivan väärti. Muuten ottaisin raivaussahan multaisiin käpäliini.

Aitalta talon kulmalle...

...ja palstat aitan vieressä.

 Näkymää talolta kasvihuoneille ja aitalle.

Ja takaisin. :)

 Ihana porttini. Vasemmalle kun kurvaa, niin näkee taas sen aitan. Kartalla kaikki?

Siinäpä se kierros. Livenä sama sunnuntaina! :D

Viikon proseduuri.

Viime päivinä olen ollut kovasti keskittynyt rikkaruohoihin. Sekä ajatuksen että toiminnan tasolla. Sato ja Paisto-bloggarin kanssa tuumittiin rikkaruohojen tunnistamisen vaikeutta, ja siitä ja avoimista puutarhoista tämä varmaan lähti. Samaan syssyyn siivosin kirjahyllyä ja sieltä löytyi parikin tunnistusopasta. Niinpä, kun aloin perata tänä kesänä perustettua isoa kukkamaata, löysin sieltä ilahduttavan määrän peltorikkakasveja, jotka päätin kuvata ja esitellä täällä kanatarhassa. :D Sai kitkeminen ihan uutta potkua! Ketju, joka johti toiseen (ja joka toivon mukaan johtaa kohtuullisen edustuskelpoiseen pihaan ensi sunnuntaita varten) on nyt esillä tässä. Ihan tavallisia rikkaruohoja iloksenne, näitä voi bongailla oman kitkemisurakan keskellä:

Syysmaitiainen.

Kaikki varmasti tunnistavat vasemman alareunan ystävän. :D Vieressä pari tummarusokkia.

Pihatähtimö eli vesiheinä. Kanojen suosikki, josta syystä annamme plussan. Miinusta tulee kaikesta muusta. Ärsyttävä kitkeä, koska kasvupiste tai mikä alkulähde liekin on varsin sitkas ja syvällä maassa. Jos vain huitaisee sen pehkon pois maasta, on uusi kasvi kasvamassa ennen kuin on ehtinyt selkänsä kääntää. Jostakin olen lukenut, että pihatähtimö viihtyy hyvässä maassa, joten tavallaan näistä voi tarhuri tuntea myös ylpeyttä. :D

Peltosaunio eli saunakukka vasemmalla, pihasaunio oikealla. Peltosauniolla tillimäisemmät lehdet.

Ukontatar.

Rönsyleinikki.

Hevonhierakka. Ärsyttävä kasvi, jossa on sitkeän nihkeä varsi ja joka leviää juuren paloista. Lapset levittävät ansiokkaasti leikeissään, tämän siemenet kun käyvät mukavasti kahvinporoista. :)

Punapeippi. 

Peltolemmikki. Tätä olen kasvattanut perennana monena vuotena, kun on niin kovasti nätti ja perennamainen taimi. :) Ja miksei kävisi kukkapenkissäkin, leviää vaan aika ärhäkkäästi siemenistään.

Peltoukonnauris. 

Kiertomatara tai kierumatara. Kamala, ovela kasvi, joka peltoviljelyssä on järkyttävä riesa. Se tarttuu kiinni ihoon, kankaaseen, turkkiin ja liekoo puimurin kaatokelaan ja levittää samalla ovelasti siemeniään ympäri maailmaa.

Ketohanhikki.

Monta vastaantulijaa jäi vielä esittelemättä. Tämä saanee siis jatkoa, jollakin toisella palstalla kasvaa taas toisenlaisia rikkaruohoja. Rikkaruohon määritelmä on aina kitkijän kädessä, monet viljelykasvitkin kun äityvät sellaiseen kasvuun tontilla, että saavat kyytiä aina kun tarhuri sen silmiinsä saa. Meillä tällainen on maa-artisokka, kasvi, jota en pihaani enää ottaisi jos paremmin tietäisin. Se raivaa tietään läpi nurmikon pellolle ja heinämaalle ja minä painelen perässä. Mur. 

Rikkaruohojen tunnistaminen on maanviljelijöille tärkeää torjunnan takia, kauppapuutarhoissa samoin. Kotitarhurit voivat opiskella kasveja mielen virkistykseksi, kitkemistyöt kun eivät pihasta lopu...

Perunalaatikon uusi elämä.

Ei varmaan mummi aavistanut (en kyllä minäkään : D:D ) mihin tarkoitukseen vintiltä mukaan miehen iloksi raahattu vanha perunaloota päätyi!

Se on nyt tipula! Verkkoa en päälle suunnitellut, mutta kymmenen sekunnin alkuruoputtelujen päälle Gena otti pyrähti laidalle...

Näin pieniä ja nättejä kanoja meillä ei ole ennen ollutkaan. Nyt siis opetellaan ruokintaa ja lämpötiloja Telkänrannan kirjan, Munanetin ja valistuneempien kavereiden avustuksella. Eläinvalkuaista nämä tarvitsevat aika reilusti, viiliä tai muita hapanmaitotuotteita ja keitettyä munaa. Kaurahiutaleita veteen liotettuna. Ruohoa silputtuna. Hiekkaa. Munankuoria jauhettuna kalkintarvetta täyttämään. Puhdasta vettä. Siinä näiden kekkulien menu. Onneksi innokkaita hoitajia riittää!

Valkolööki.

Nyt siitä valkosipulista!

Neljän vuoden viljelyn jälkeen olen saanut lisättyä mukavasti määrää (enemmän täällä), mutta vasta tänä vuonna sivistyin näistä kukkavarsista tai oikeammin niiden poistamisesta, joka on ennen jäänyt tekemättä. Luin Kotipuutarhan jutusta, että kukkavarret vievät voimia sipulin kasvatukselta, joten nehän kannattaa katkaista pois. Olen varmaan viikkokausia myöhässä, mutta nyt on kukkakippurat katkottu, apurina reipas apupuutarhuri. Katkomiskohtakin on hiukan hämärän peitossa, mutta napattiin siitä viimeisten lehtien päältä heti poikki. Kauaa ei mene enää sadonkorjuuseenkaan, toivottavasti en nyt möhlinyt pahasti ajankohdan kanssa...

 Kukkavarret ovat tällaisia kikkuroita, jos joku ihmettelee mitä täällä leikellään. :) Noissa molluskoissa on itusilmuja, joista kasvattamalla saa parissa vuodessa aikaan valkosipulin. 

Aiemmin kerroin niistä englannintuliaisista, Man-saarilla kasvaneista valkosipuleista. Suunnilleen puolet kynsistä selvisi talvesta, ja kasvuun lähti huikeat kymmenkunta sipulia. :) Niissä on kukkavarsi aika omintakeisessa paikassa, kuva tuossa yläpuolella. Tuli mieleen, että johtuukohan kylmästä? Vai onkohan sen määrä olla tuollainen..? Niin tai näin, koemielessä ylös napattu sipuli on iso! Jatkan koettani ja laitan taas osan loppusyksystä maahan.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla Man-saarelainen ja oikealla suomalainen valkolööki.

Lisäys 12.8.2012: lueskelin viime vuoden puutarhapäiväkirjaa. Kesällä 2011 nostimme valkosipulit 1.8. joten taisin olla ihan auttamattoman myöhässä noiden kukkavarsien kanssa. 

Vahingosta viisastuu, ensi kesänä tartumme sekatööreihin heinäkuun puolella heti kun kukkavarret esiin pilkistävät. ;)

 Ja taas loppuun mysteeriötökkäkevennys! Tähän jättiläiseen lähes törmäsin ruohonleikkurillani. Oli niin suuri ja nopea, että jäi henkiin. Ja sitäpä sitten ihmeteltiin! :)

Käydääs takaluukulla!

Minulla on hassu, ihana ystävä. Kylässä ollessa ennen kotiin lähtöä se sanoo: "avaa takaluukku!" Minä tottelen ja se kantaa sinne kopassa kaksi piipittävää ihanuutta. 

Tervehtikää Genaa ja Lariskaa! :) 

Ja nämä oli tasan taatusti viimeiset eläimet tälle kesälle. Nyt pysyn päätöksessäni.

:D

Ja taas.

Tomaatteja. Tomaatteja. Tomaatteja. Taas näitä tomaatteja.

Aikomus on ollut kirjoitella valkosipulista. Matkalla sipulimaalle eksyin kamera kädessä tomaattikoppiin, totesin tilanteen olevan karkaamassa taas lapasesta ja aloin nyppiä varkaita ja napsia alalehtiä. Huomenna sitten toiselle palstalle...

Varkaat vaanivat kaikkialla. Niitä tunkee maanalta (naps pois!), kukkaterttujen jatkoksi (sama peli!) ja jopa lehdistä ylöspäin (en viitsi puuttua). 

Nyt alkaa olla iloinen tilanne tomaattisadon kanssa, syötävää alkaa olla reilusti. Kurkkuja tulee todella hitaalla tahdilla ja avomaankurkuista en viitsi edes puhua. Pistetään säätilan piikkiin sekin vastoinkäyminen. ;D

Chocolate Cherry. Ihan perusjees.

Sweet Olive. Hapokas ja hyvä!

Shirley vasta tuumii valmistumista.

Sungold. Lasten suosikki ja tarhurin aamupäivän nälkä-äksyn taltuttaja ohimennessä suuhun napsaistuna.

Ja sitten tämä suosikkini, Tomatoberry. Kohtapuoliin saan uunissa oliiviöljyn ja maldon-suolan kanssa nihkistettyjä herkkuja. :p

Rungot näyttävät tältä. 

Kuuma vinkki alalehtien poistoon: tukinarua ei kannata siinä tohinassa katkaista...nimimerkillä "miksi opin kaiken kantapään kautta? enkä edes kerrasta??"