keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Ajatuksia omenapuiden leikkaamisesta

Hahaa! Kyllä auttaa kun piiskaa itseään julkisesti! :) Omenapuut työn alla! Ekaa kertaa joudun hakemaan vanhan keittiönjakkaran avuksi, puut ovat sen verran suuria jo. (Ja minä yhtä kääpiö kuin ennenkin...) Istutin pihan hedelmäpuut viitisen vuotta sitten, ja joka kevät päässä pyörii sama ajatus:

"Mitä ihmettä olen edellisenä keväänä miettinyt puita leikatessa?!?"

Koitan kovasti toimia kaikkien ohjeiden mukaan ja typistää ja katkoa ja siistiä niin kuin kirjat ja käymäni kurssi neuvoo. Mutta aina siellä sojottaa oksia todella outoihin suuntiin ja erikoisissa pituuksissa! Joku järki niissä epäilemättä sillä hetkellä on ollut, mutta mikä, se on aina yhtä suuri arvoitus.

Järkyttävän hankala laji tämä!

Synkistellä ei onneksi tarvitse, kun on hauskaa seuraa! Kissat ovat hulluina mirrinminttuun sekä kuivana että tuoreina kasvustoina. Ne taitavat itse asiassa tykätä enemmän näistä kuivaneista tupsakkeista, niissä kun on teräviä oksanpäitä joihin saa raaputettua oikein kunnolla poskia ja tuoksu jää ihanasti turkkiin.







Mallina sille, miten elämästä oikein nautitaan, toimii Ensio, superlaiska ja onnellinen maalaiskolli. :D

Ensi keväänä saa sitten "nauttia" tämän päivän työn tuloksista! Iloista, keväistä päivää!

2 kommenttia:

  1. Voi teidan Ensiota, on nakojaan kissanpaivat hanella :)

    Meilla omenapuun leikkaamistyyli on yksinkertainen 'lyhkaseksi vaan'. Tosin meilla ei ole kun yksi omenpuu, eika sekaan tuota juuri ollenkaan omenia, joten silla niin valia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ensio on kyllä mainio!

      Minä odotan, että tulee lehdet puihin, ei sitten enää noista omenapuista näe näitä minun leikkuutaitojeni tuloksia! :D

      Poista