Ihan hengästyttää.

Retki Myllyhermannin unelmapuutarhaan tehty. Yritän yhä sulatella kaikkea näkemääni, paikka oli uskomattoman ihana! Kuvia oli muistikortilla 130 ja niitä kun tässä selasin, niin tajusin, että hyötytarha- ja olopiha on postattava erikseen. Yksittäinkin ne paisuvat varmasti yli äyräiden...Kiitos vielä isäntäväelle sekä Satakunnan Puutarhaseuralle retken järjestämisestä! Mieheni, jonka houkuttelin mukaan motskarireissun varjolla, oli vähintään yhtä vaikuttunut kuin minäkin, ja suunnitteli jo kovasti uudistuksia pihaan. Halleluja! 


Tässä kuvia pihapiiristä. Postaan sen upean yrttitarhan lähipäivinä.

Pihaan kuljetaan ruusutarhan läpi. Isäntä kertoi pihassa kasvavan reilu 80 ruusulajiketta. Koko pihassa kasvaa melkein 400 eri kasvilajia. Huh hei! :)

Portteja, kaarevia muotoja...Ja kaikki tehty reilun kymmenen vuoden aikana fiiliksen mukaan, kun asiaa emännältä utelin.

Ihastuttavia yksityiskohtia, kiveyksiä ja patsaita löytyi joka puolelta pihaa. Ilahduin erityisesti tuosta kissankäpäläniitystä, jossa kiviset sienet ja peltivaris töröttävät uljaasti maiseman koristeena. :) Hyvä esimerkki luonnonkasvien käytöstä rakennetussa pihassa.

Kun meillä tavallisilla tarhaajilla pihan reuna-alueet ovat ehkä...hmmm...hieman työn alla, täällä oli nähty vaivaa myös siellä. Puron rantamille oli istutettu pensaita ja metsän- ja kosteikon lajeja.

Kaarimajoja ja köynnösportteja oli pihapiirissä useita. Tärkeitä istumapaikkoja unohtamatta! Toivottavasti isäntäväki ehtii edes joskus istahtaa ihailemaan luomaansa kauneutta. :)

Vapaasti leviäviä lajeja oli ympäri pihaa. Reunuspäivänkakkaraa, akileijoja, sormustinkukkia, kelloja. Sopii hienosti englantilaistyyliseen puutarhaan. 

Miten siistit polut ja reunukset! Ja hauska kasvi, laukkaneilikka. Sellaista seuraavaksi omaan pihaan. 

♥

Ihana päivä.

Jos minun ihana, 7-vuotistaivaltaan juhliva prinsessani saisi päättää, olisi koko maailma täynnä vaaleenpunast ja pinkkii! 

Niinpä koitin tehdä juhlakoristeluista sankarille sopivat. :)

"Äiti, ihanat!" henkäisi päivänsankari. Puutarhasta löytyi ruusuja, pioneja ja kärhöjä kahvipöytään. Nuo kärhönoksat muuten kestävät hyvin monta tuntia ilman vettä, vinkkinä juhlakoristelijoille muillekin.

Kakusta tuli ähky. Haen silti kohta vielä yhden lautasellisen, iltapalaksi. :p 

Unelmoin sitruunaisesta mansikkakakusta, joka onneksi toteutui visioni mukaan. 

Kas näin: vatkasin väliin 4 dl kuohukermaa, vaahtoon sekaan 1/2 purkkia rahkaa, vaniljasokeria, 1 sitruunan raastettu kuori ja 1 Panda valkosuklaalevy sulatettuna. Reilu kostutus mehulla, paljon mansikoita paloiteltuna. Yöksi jääkaappiin maustumaan ja päälle pari purkkia vispikermaa, sitruunamelissaa, valkosuklaarouhetta ja mansikoita. Vannon oikean (kotimaisen) kerman nimeen, siihen kun sekoittelee suklaata ja marjoja sekaan, niin lopputulos on suunmakunen. :)

♥

Huomenna mopon nokka suunnataan Ylöjärvelle Myllyhermannia kohti! Iiks, en malta odottaa, tuskin kuskikaan..:D Siitä, ja perunoista seuraavaksi! ;)

Voi vattu.

Kuten jo täällä mainitsinkin, vadelmat ovat hiukan heikolla hoidolla. Maurin Makeat ovat venyneet noin kahden metrin korkeuteen, tuet ovat auttamatta liian alhaalla ja peltoaukealla käyvä ankara tuuli on piiskannut versoja poikki. Tänään tartuin toimeen, tai oikeastaan ohjeistin poikani hommiin. Hänellä kun tuo sihti on parempi vasara kädessä kuin äidillään...

Meillä on tuet tehty vanhoista heppojen aitatolpista ja jämälaudoista. Ekat tuet ovat vaan harmillisen alhaalla, niissä tukilankana rautalanka. Tähän uuteen vedin muovinarua. 

Tilanne oli siis tämä. Kaksi vanhempaa riviä roikkuivat toistensa seassa ja kasvoivat kuin muumien viidakko. Toki tässä on osansa myös nuukasti mitoitetulla rivivälillä...Kaikella on tarkoituksensa, näen nyt jälkikäteen. Ei niitä turhanpäiten neuvota istuttamaan vähintään parin metrin välein.

Lissu-setä osaa ottaa kesän niin kuin kuuluu. Vesimyyräpaistin päälle ruokaperäset.

Uusien tolppien ja naruviritysten jälkeen on parempi. Aurinko paistakoon ja marjat kypsyköön, olen valmis!

Viime vuonna nuo Maurit pysyivät hallinnassa (taisi silloin olla toinen vuosi tässä kasvupaikassa), mutta nyt on kasvu karannut käpälästä. Kuten huhtikuussa viisastelin, nämä olisi voinut latvoa. Korostan nyt vielä: olisi voinut latvoa. Tämä ihan itselleni tiedoksi ensi kevättä varten. :D Onneksi on marjanalkuja vielä jäljellä, ja ehkäpä näillä toimilla loput versot on pelastettu. Jos joku täällä käyvä osaa antaa viisaita vinkkejä latvomiseen ja tukemiseen, niin iäti olen ma kiitollinen.

Uusia lukijoita ja kommentoijiakin on ilmaantunut. Hienoo! Olen iloinen! :) 

Kaksi kärpästä.

Tänään pakattiin autoon omia ja ystävien lapsia ja auto kaarsi kohti Vammalaa ja Herra Hakkaraisen taloa. Kuinkas ollakaan, ensin kahvitellessa viereisen Pukstaavin pihassa, sai puutarhahullu ihailla kauniita istutuksia. Mielestäni oikein onnistunut kokonaisuus ja todella siistit istutusalueet. 

Hakkaraisen vieraina viihdyimme hyvin. Äidille huikeinta oli uusi Hakkaraisen huone, ja itse Hakkarainen joka toikkaroi unissaan lasten keskellä ja halaili isoja ja pikkuisia.  ♥ 

Herra Hakkarainen, unessa kuinkas muutenkaan.

Koiramäen kavereita.

Mutta kukas tämä pikku kissa on..? :D

Yritys keskittyä asioihin, jotka sujuvat.

Kiukuttaa niin, että tekisi mieli kieriskellä maassa huutamassa. Kevään avomaankylvökset ovat järjestään huonolla mallilla. Salaatit, porkkanat, muut juurekset, kesän kylvökukat. Kaikki. Jurottavat. Eivät idä. Ovat harvoja. Kaljuja. Kamalia. 

Syytän itseäni (väärä kylvöaika? laiska kastelu? joku muu virhe mutta mikä?) ja kylmää säätä ja tuulista tonttia. Uusintakylvöjä tein loppuviikolla, jospa niistä olisi jotain iloa. Siihen asti yritän nähdä hyvää siinä, mikä on mennyt hyvin. Ei kai pirun röntit kiljumallakaan kasva..?

Uudemmassa kasvihuoneessa tomaatit kukkivat runsaasti ja raakileita näkyy siellä täällä. Tätä 'Tomatoberryä' odotan kypsäksi vesi kielellä. Hedelmä on kiinteä, sopivan hapokas ja vaan niiiiiin herkullinen. Maistuu sellaisenaan ja vaikkapa uunissa kuivattuna.

 Valkosipulit rehottavat, kuten myös vesiheinä siellä juurella. :) Näitä on tämä iso penkki ja sitten pari pienempää, saadaan jo myyntiin asti syksyllä. Ja ruokiin makua tuomaan jo nyt. :p

Siiklissä on minipienet mukulat, Rattea en ole vielä kurkannut. Molemmat kasvavat tässä talon lämpimässä päädyssä hyvin. Toisen kasvihuoneen takana on isompi pottumaa, joka ei kestä kameraa ennen multaus- ja kitkemisurakkaa. Siellä ovat paljon pienempiä vielä. Yrtit kasvavat myös mukavasti.

Aitan takana, eteläseinällä rehottaa karhunvattu. Nämä on herkkua! Pitäisi hankkia pari taimea lisää.

Mansikassa raakileita, vattuja on kurittanut ankarat tuulet. Olisikohan ne pitänyt sittenkin latvoa, sitä mietin nyt jälkiviisaana.

Yrttejä olen napsinut kuivumaan. Huippuhyvän pizzaseoksen saa kreikanmeiramista ja timjamista, tässä kalan kaveriksi talven varalle kerättyä tilliä.

Suunta tästä on oltava vain parempaan. Joo!

Elämä on ihmisen parasta aikaa.

 ♥

♥

Ihailuni kohde.

Lataanpas samalle päivälle vielä toisenkin pläjäyksen, ettei muille kävisi samaa mokaa mitä itselleni viime sunnuntaina: unohdin katsoa ehkä maailman intohimoisimman ja kiinnostavimman puutarhurin Monty Donin uuden sarjan ekan osan - Monty Don Italian puutarhoissa. Ääh miten harmitti. Onneksi se löytyy Yle Areenasta vielä muutaman viikon ajan, ja uusin jakso tulee siis tänään Yle Teemalta kello 21 alkaen. 

Monty Don
Kuvan lähde: Dailymail



Sarjaesittelyn voi kurkistaa täältä. Ja kunpa vielä palaisi ruutuun Montyn omassa puutarhassa Herefordshiressa kuvatut jaksot, sitä katsoi ilokseen!