Iltalukemista

Juuri kun on antanut mieleensä hiipiä varovaisen ajatuksen uudesta kasvukaudesta ja tomaatinsiemenistä, on joku jo ajatellut asiaa paaaaljon pidemmälle! 

Mikä saalis postilootikossa tänään! :D 

Salaatinsiemeniä on vaikka kanoille syötettäväksi, mutta jotakin uutta tomaattia varmaankin kokeilen. Ja paljon kukkasia ympäri nurkkia.

Suuri tilannekatsaus menneestä vuodesta on edelleen korvien välissä kiitos joulunpyhinä hajonneen koneen. Nyt fundeeraan miten tämä uusi, varsin ärsyttävän moderni ja matalanäppäiminen läppis oppisi tottelemaan minua. Kiitos kaikille ihanista jouluntoivotuksista ja viheriäistä uutta vuotta tästä eteenpäin. Palaan pian. ;)

Kun maas on hanki...

...ja suklaata suussa! :p

Tykkään joulusta! Syinä siihen on ainakin syöminen, kukat, koristeet, tohina täällä kotona, siisti koti, suklaa ja varsinkin tuo lasten loputon odotus ja pöyhötys tontuista, pukeista, lahjoista ja tunnelmasta. Niiiin ihanaa!

Mikä lie mettänelävä tästä kiemurtanut..? :D 

Suunnitelmissa on jonkinlainen upea katsaus menneeseen puutarhavuoteen, ensi viikko näyttää toteutuuko se vai ei. Nyt täytyy taas alkaa touhuta jotain jouluista ja ihanaa, hei hei! 

Suloisia, läheisiä ja touhukkaita joulunpyhiä itse kullekin!

Rillit huurussa

Kylmä sopii minulle paljon paremmin kuin hirmuinen helle. Kovilla pakkasilla saa klappia kantaa pannuhuoneeseen reippaalla tahdilla, heposten vesiä pitää myös vaihdella useasti. Kissat pysyvät tiukasti sisällä, kanat pysyvät lämpinä lämpölampun ja tarvittaessa vielä lämpöpuhaltimen avulla. Ruokaa tarvitsevat kaikki normaalia enemmän, emäntää myöten. ;) 

Nämä kuvat ovat viime viikolta, aurinko ja paukkuva pakkanen ovat upea yhdistelmä!

Kun on kunnon takki päällä, ei Uljasta Mustaa palele pakkasella. Kerran - 27 kylmyydessä laitoin tälle karvapallolle loimen, ja sisälle ottaessa se oli aivan hikimärkä. Sain hyvän opetuksen olla puuttumatta luonnon järjestelmään. Kunnon talvipörröturkilla varustettu pikkuisen pönäkkä shettis on kuin tehty talvikeleihin. :)

Sain myös tunnustuksen, kiitos Vaalean Vihreää-blogiin! ♡  Taidan suhtautua näihin nykyajan kiertokirjeisiin samoin kuin lapsena paperisiin. Ilahdun ikihyviksi, mutta kurjana kaverina en laita eteenpäin kun en tiedä mitä vastaanottajat näistä tuumaavat. 

Piparintuoksuista päivänjatkoa!

Iltasatu

Iltasaduista on iloa äidillekin. Löytyi täydellinen kuvaus itsestäni; samaistun vahvasti Timo Parvelan Väykkä-koiraan kirjasta Maukka ja Väykkä. ;)

"Väykkä ei sanonut mitään. Se nimittäin nukkui jo, sillä se oli väsynyt päivän töistä.
Väykkä näki unta kasvimaastaan. Se rakasti mullan tuoksua, vehreää nurmikkoa ja kuraisia kyläteitä. Se rakasti myös auringonnousua ja uuden päivän tuoksua. Joka päivä se tonki kasvimaataan ja kuopsutti perunapenkkiä niin, että iltaisin se oli aivan mulla ja tomun peitossa, eikä Maukka päästänyt sitä sisään sotkemaan paikkoja ennen kuin se oli käynyt uimassa lammessa."

I H A N A kirja! 

Uusi puhti!

Katsottuani puutarhan hiukan heikossa mallissa olevia syystöitä, vaakaa ja aina vaan lauhaa säätä, päätin iskeytyä taas talikonvarteen. Alibullenin neiditkin harrastavat joululaihdutusta Heinähatussa ja Vilttitossussa, sama innoitus pätee täälläkin. Kun nyt hiukan jumppaa, saa jouluna ahtaa taas mielin määrin. 

Jossakin vaiheessa, kun inspiraatio vaan lopahti noihin pihahommiin, päättelin positiivisesti siinä olevan hyviäkin puolia. Yleensä olen laittanut maat syyspuolella siihen malliin, ettei keväällä tarvitse muuta kuin esikasvattaa, kylvää ja istuttaa. Sitten onkin jäänyt turhan paljon aikaa laajentaa…Ensi kevääksi jää sen verran puuhaa, että ehkä jää suuremmat visiot toteuttamatta. Aloin nyt kääntää talikolla palstoja, kippailen sekaan maatunutta kompostia ja pudonneita lehtiä. Jämäsalaatit ja yksivuotiset rikkaruohot saavat rikastuttaa maata, pois olen nyppinyt vain voikukat. 

Hyötymaan rajalle aitan taakse siirtelin lavakauluksia ja istutin niihin pensasruusuja. Joku visio tässäkin oli, se palautunee mieleen keväällä...?

Valkosipulit heinäpeiton alla.

Perennat jätän aina pystyyn, keväällä silppuan varret maan katteeksi. Saa ilmaista kompostia kun ei turhaan siivoa. Lisäksi ajan koivunlehtikuormia huonoimmille penkeille lisähumukseksi, tänä syksynä sekin on tosin vähän vaiheessa, kun en ole saanut aikaiseksi ja toisaalta lehdet ovat märkää mössöä. Sellaisia kuivia on paljon mukavampi levittää. 

Kukon kiekaisu!

Keke on hurja kukko. Kanat ulkoilevat nyt vapaasti niin kauan kuin ulos tarkentuvat, ja Keke kulkee huolekkaasti parven mukana ja antaa erilaisia käskyjä ja vinkkejä tilanteen mukaan. Kun on hyvää ruokaa tarjolla, kuuluu tarmokas, lyhyt naputtava ääni. Liikkeelle lähdetään näyttämällä itse reipasta askelluksen mallia. Varsinaista kiekumista hän harrastaa osin ihan huvikseen (tai tokihan kanamaailmassa silläkin merkitys on). Varsinkin aamupäivällä ja iltapäiväkahvien aikaan kuuluu valtava kiekuna, johon nykyään vastaa kanalasta pikkuinen Gena, joka opettelee kiekumista varsin varhaisessa, 2,5kk:n iässä, äänenmurroksesta kärsivällä, kähisevällä äänellä. Meillä kiertelee puitujen peltojen päällä vakituiseen hiirihaukka ja toisinaan jokin pienempi, kana- tai varpushaukka. Aluksi hirvitti laskea kanoja vapaaksi, kun ne kuoputtelevat ihan petolintujen silmien alla, mutta nyt ovat huolet haihtuneet. Vaaran uhatessa Keke kiljaisee kanat puskaan piiloon ja seisoo itse hurjana tallin pihassa kiekumassa. Olen kanaoppaista lukenut, että kukolla on oma varoituksensa maasta tulevalle vaaralle (kanat pyrkivät ylöspäin turvaan) ja ilmahyökkäyksille (pensaan alle). Tämä haukkojen hyökkäily on osoittanut kukon olevan parven turva ja muutakin kuin komea äijä pihassa kekkaloimassa. :)

Kanalassa valmistaudutaan kylmiin keleihin tukkimalla isot ilmareiät, ja keräämällä hiekkaa ämpäreihin talven varalle. Kana tarvitsee säännöllisesti (1-2 kertaa viikossa) hiekkaa, ruuat jauhautuvat hiekanjyvien avulla kivipiirassa. Kauraa on säkitetty, kuivikkeeksi on poneille ja kanoille varattu kuorma sahanpurua. Kanat pitävät itsensä puhtaana kylpemällä. Näin sulan maan aikaan ne etsivät kukkapenkeistä ja seinänvierustoilta hiekkaisia kylpypaikkoja, mutta sisäkanat tarvitsevat puhdasta kylpymateriaalia (turve, puru, kutteri tai hiekka) pari kertaa viikossa. Lämpömittari on kanalassa tarpeen, lämpötilan ei soisi laskevan +10 asteen alle. Pakkaselle kanalan ei saa antaa mennä koskaan, heltat paleltuvat todella herkästi ja kana palelee ja sairastuu kylmässä ja kosteassa säässä. Tämä pätee sekä hybridi- että maatiaiskanoihin, legenda maatiaisten kylmänkestävyydestä saisi jo hävitä maailmaa kiertämästä. Pidempi juttu kanojen hoidosta löytyy täältä. Ja kun syksyn hämärät kelit alkavat, harventavat rouvat munintakertoja ja aloittavat sulkasadon. Ei kannata pelästyä haivenittomia kanoja, operaatio on tarpeen ja luonnollinen. Kevätaurinko herättää taas munimaan normaalisti. :)

Lisää hyvää ja tutkittua tietoa löytyy Helena Telkänrannan kirja Kanojen maailma-kirjasta.

Kanatarha alkaa pikkuhiljaa asettua talviteloille. Blogi saattaa päivittyä talven aikana fiiliksen mukaan silloin tällöin, ainakin kuvia on niin että tietokoneen rakkinen natisee liitoksissaan. Mitään varsinaista asiaa ei varmaan ennen siemenluetteloiden (ah, hieno hetki, joka onneksi on vielä kaukana...:D) ilmestymistä. 

Iloista, reipasta, värikästä ja ihanaa syksyä kaikille lukijoille! 

♥:lla kanatarhan Sari

Mitä tarvitaan kivaan syksyyn?

Hyviä kirjoja.

Räiskyviä värejä!

Ahkerointia pihassa, täysiä kompostikuormia.

Valmista maata valkosipulin syysistutuksiin.

Take away-evästä lintunystäville.

Lyhtyjä ja kynttilöitä, sisällä ja ulkona.

♥