Tämä parvi viettää nyt onnellista ja vapaata elämää. Enää ei ole taimia tuhottavaksi, joten iltapäivisin kanalan ovet aukeavat ja tädit vyöryvät vapauteen. Hauska niitä on seurata jos ummistaa silmänsä siltä tosiasialta, että nämä kakkivat ihan joka paikkaan ja ryöväävät häikäilemättä kissanmurot ja viimeiset pensasmustikat jos ei muista vahtia...
Jos kesäkanat jäävätkin talveksi nurkkiin asumaan, on tässä kohtaa syksyä hyvä tehdä valmistelut kylmiä kelejä varten valmiiksi. Kanat tarvitsevat hiekkaa tarjolle, joten sitä kannattaa kerätä ennen kuin maa jäätyy. Kanalassa tarvitaan lämpölamppu tai muu lisälämmönlähde, myös kuiviketta ja kauraa kuluu talven aikana. Vettä on helppo tarjota kastelukannusta. Kana oppii juomaan siitä kahvan alta nopeasti, ja vesi pysyy puhtaana kun eivät pääse sotkemaan vesiastiaan jalkojaan. Kana aloittelee näillä main sulkasatoaan, eli munia ei juuri tule ja höyhenpuku näyttää vanhalta kuluneelta mopilta. Kostea ja kylmä keli käy silloin luihin ja ytimiin jos olosuhteet eivät ole kunnossa.
Mansikka-kana (edessä oikealla) on aloittanut sulkasatonsa.
Ruusu putsaa nokkaansa. :)
Naureskelin kukon pitkämielisyydelle karhunvattuja kerätessäni. Heittelin ampiaisen syömiä marjoja kanojen eteen, ja yksikään ei uskaltanut maistaa uutta marjaa. Paikalle tuli harmaa Keke, joka ilmeisesti luotti taitoihini valita ravintoa sen verran, että aloitti kärsivällisen operaation. Se otti marjan nokkaansa, nosti sen ylös, pudotti maahan ja piti sellaista tokottavaa ääntä joka kertoo kanoille, että ruokaa on löytynyt. Tämä toistui viitisen kertaa ja sitten joku uskalsi napata marjan suuhun. Sen jälkeen kelpasi kaikille muillekin. Viisaita ovat, kuten ennenkin olen sanonut. :)
Reipasta viikkoa kaikille! :)
