Ahristaa?

Meillä on ehkä maailman paras kirjastontäti. Se jemmailee puutarhakirjoja ja etsii kaivatut pihaoppaat pyydettäessä vaikka kiven silmästä. Useimmat kirjat selaan läpi ja luen vain kiinnostavimmat osuudet, mutta tätä kirjaa ei voi selata, tämä luetaan hartaudella kannesta kanteen. 

Tuulia Aho &Minna Kurjenluoma: Puutarhan aika. Wsoy2012.

Nauruhermoja kutittelee useammassakin kohdassa, mutta luku "Puutarha-ahdistus - hoito ja torjunta" sai nyökyttelemään ja nauramaan ääneen. Niin totta! Kun on iso piha ja mukamas kamalasti hommia, niin aina välillä iskee päätään tiilitalon seinään ja ulisee miksi on tehnyt puutarhan, jota ei ehdi pitää kunnossa. 

Murheen alhossa pyöritään hetki, pitää sitä naisen välillä parkua, mutta sitten tehdään suunnitelma ja pelastetaan mitä voidaan. Keinoja on monia, tässä omani.

Listat. Rakastan listoja. Kriisialueet kirjataan vihkoon ja tehdään töitä pois sitä myöten kun ehditään. Tehtävät rajataan sopivan pieniksi, että tulee usein hyvä mieli kun saa yliviivata tehdyn työn.

Sovelletaan isojen puistojen viheralueiden hoitoluokituksia. Tiedän, tämä kuulostaa ehkä hiukan liioittelulta, mutta toimii! Viheralueet luokitellaan niiden sijainnin ja näkyvyyden mukaan (googlaamalla viheralueiden hoitoluokitus saa jämptiä tietoa) ja energia keskitetään paraatipaikoille. Ei kannata myllätä pihanperän juolavehnäpusikkoa jos samaan aikaan närästää keskikentän perennamaa jota voikukat valtaavat.

Kanatarhan hoitoluokitus, sija xö, navetan ruusupenkki. Odottaa kitkijää joka saapuu joskus, jos silloinkaan.

Hetkelliseen viherkriisiin voi toki suhtautua zeniläisen henkevästi ja katsella kaaosta teekupposen ääreltä rikkaruohomeren aaltoillessa taustalla. Jos pystyis.