lauantai 30. kesäkuuta 2012

Ihana päivä.


Jos minun ihana, 7-vuotistaivaltaan juhliva prinsessani saisi päättää, olisi koko maailma täynnä vaaleenpunast ja pinkkii! 

Niinpä koitin tehdä juhlakoristeluista sankarille sopivat. :)












"Äiti, ihanat!" henkäisi päivänsankari. Puutarhasta löytyi ruusuja, pioneja ja kärhöjä kahvipöytään. Nuo kärhönoksat muuten kestävät hyvin monta tuntia ilman vettä, vinkkinä juhlakoristelijoille muillekin.




Kakusta tuli ähky. Haen silti kohta vielä yhden lautasellisen, iltapalaksi. :p 

Unelmoin sitruunaisesta mansikkakakusta, joka onneksi toteutui visioni mukaan. 
Kas näin: vatkasin väliin 4 dl kuohukermaa, vaahtoon sekaan 1/2 purkkia rahkaa, vaniljasokeria, 1 sitruunan raastettu kuori ja 1 Panda valkosuklaalevy sulatettuna. Reilu kostutus mehulla, paljon mansikoita paloiteltuna. Yöksi jääkaappiin maustumaan ja päälle pari purkkia vispikermaa, sitruunamelissaa, valkosuklaarouhetta ja mansikoita. Vannon oikean (kotimaisen) kerman nimeen, siihen kun sekoittelee suklaata ja marjoja sekaan, niin lopputulos on suunmakunen. :)








Huomenna mopon nokka suunnataan Ylöjärvelle Myllyhermannia kohti! Iiks, en malta odottaa, tuskin kuskikaan..:D Siitä, ja perunoista seuraavaksi! ;)




perjantai 29. kesäkuuta 2012

Voi vattu.


Kuten jo täällä mainitsinkin, vadelmat ovat hiukan heikolla hoidolla. Maurin Makeat ovat venyneet noin kahden metrin korkeuteen, tuet ovat auttamatta liian alhaalla ja peltoaukealla käyvä ankara tuuli on piiskannut versoja poikki. Tänään tartuin toimeen, tai oikeastaan ohjeistin poikani hommiin. Hänellä kun tuo sihti on parempi vasara kädessä kuin äidillään...










Meillä on tuet tehty vanhoista heppojen aitatolpista ja jämälaudoista. Ekat tuet ovat vaan harmillisen alhaalla, niissä tukilankana rautalanka. Tähän uuteen vedin muovinarua. 






Tilanne oli siis tämä. Kaksi vanhempaa riviä roikkuivat toistensa seassa ja kasvoivat kuin muumien viidakko. Toki tässä on osansa myös nuukasti mitoitetulla rivivälillä...Kaikella on tarkoituksensa, näen nyt jälkikäteen. Ei niitä turhanpäiten neuvota istuttamaan vähintään parin metrin välein.





Lissu-setä osaa ottaa kesän niin kuin kuuluu. Vesimyyräpaistin päälle ruokaperäset.




Uusien tolppien ja naruviritysten jälkeen on parempi. Aurinko paistakoon ja marjat kypsyköön, olen valmis!




Viime vuonna nuo Maurit pysyivät hallinnassa (taisi silloin olla toinen vuosi tässä kasvupaikassa), mutta nyt on kasvu karannut käpälästä. Kuten huhtikuussa viisastelin, nämä olisi voinut latvoa. Korostan nyt vielä: olisi voinut latvoa. Tämä ihan itselleni tiedoksi ensi kevättä varten. :D Onneksi on marjanalkuja vielä jäljellä, ja ehkäpä näillä toimilla loput versot on pelastettu. Jos joku täällä käyvä osaa antaa viisaita vinkkejä latvomiseen ja tukemiseen, niin iäti olen ma kiitollinen.

Uusia lukijoita ja kommentoijiakin on ilmaantunut. Hienoo! Olen iloinen! :) 



maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kaksi kärpästä.


Tänään pakattiin autoon omia ja ystävien lapsia ja auto kaarsi kohti Vammalaa ja Herra Hakkaraisen taloa. Kuinkas ollakaan, ensin kahvitellessa viereisen Pukstaavin pihassa, sai puutarhahullu ihailla kauniita istutuksia. Mielestäni oikein onnistunut kokonaisuus ja todella siistit istutusalueet. 










Hakkaraisen vieraina viihdyimme hyvin. Äidille huikeinta oli uusi Hakkaraisen huone, ja itse Hakkarainen joka toikkaroi unissaan lasten keskellä ja halaili isoja ja pikkuisia.   

Herra Hakkarainen, unessa kuinkas muutenkaan.


Koiramäen kavereita.

Mutta kukas tämä pikku kissa on..? :D




sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Yritys keskittyä asioihin, jotka sujuvat.



Kiukuttaa niin, että tekisi mieli kieriskellä maassa huutamassa. Kevään avomaankylvökset ovat järjestään huonolla mallilla. Salaatit, porkkanat, muut juurekset, kesän kylvökukat. Kaikki. Jurottavat. Eivät idä. Ovat harvoja. Kaljuja. Kamalia. 

Syytän itseäni (väärä kylvöaika? laiska kastelu? joku muu virhe mutta mikä?) ja kylmää säätä ja tuulista tonttia. Uusintakylvöjä tein loppuviikolla, jospa niistä olisi jotain iloa. Siihen asti yritän nähdä hyvää siinä, mikä on mennyt hyvin. Ei kai pirun röntit kiljumallakaan kasva..?




Uudemmassa kasvihuoneessa tomaatit kukkivat runsaasti ja raakileita näkyy siellä täällä. Tätä 'Tomatoberryä' odotan kypsäksi vesi kielellä. Hedelmä on kiinteä, sopivan hapokas ja vaan niiiiiin herkullinen. Maistuu sellaisenaan ja vaikkapa uunissa kuivattuna.



 Valkosipulit rehottavat, kuten myös vesiheinä siellä juurella. :) Näitä on tämä iso penkki ja sitten pari pienempää, saadaan jo myyntiin asti syksyllä. Ja ruokiin makua tuomaan jo nyt. :p




Siiklissä on minipienet mukulat, Rattea en ole vielä kurkannut. Molemmat kasvavat tässä talon lämpimässä päädyssä hyvin. Toisen kasvihuoneen takana on isompi pottumaa, joka ei kestä kameraa ennen multaus- ja kitkemisurakkaa. Siellä ovat paljon pienempiä vielä. Yrtit kasvavat myös mukavasti.




Aitan takana, eteläseinällä rehottaa karhunvattu. Nämä on herkkua! Pitäisi hankkia pari taimea lisää.




Mansikassa raakileita, vattuja on kurittanut ankarat tuulet. Olisikohan ne pitänyt sittenkin latvoa, sitä mietin nyt jälkiviisaana.




Yrttejä olen napsinut kuivumaan. Huippuhyvän pizzaseoksen saa kreikanmeiramista ja timjamista, tässä kalan kaveriksi talven varalle kerättyä tilliä.

Suunta tästä on oltava vain parempaan. Joo!


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Ihailuni kohde.




Lataanpas samalle päivälle vielä toisenkin pläjäyksen, ettei muille kävisi samaa mokaa mitä itselleni viime sunnuntaina: unohdin katsoa ehkä maailman intohimoisimman ja kiinnostavimman puutarhurin Monty Donin uuden sarjan ekan osan - Monty Don Italian puutarhoissa. Ääh miten harmitti. Onneksi se löytyy Yle Areenasta vielä muutaman viikon ajan, ja uusin jakso tulee siis tänään Yle Teemalta kello 21 alkaen. 




Monty Don
Kuvan lähde: Dailymail



Sarjaesittelyn voi kurkistaa täältä. Ja kunpa vielä palaisi ruutuun Montyn omassa puutarhassa Herefordshiressa kuvatut jaksot, sitä katsoi ilokseen!

Jotain sinistä.


Perennoissa sininen tai sinisenvioletti on alkanut vallata vaaleanpunaisen ja pinkin ohella penkkejä. Etenkin näin alkukesästä väri sykähdyttää, loppukesästä käy jo keltainen ja oranssikin. Liekö silloin happamat muistot alkukesän voikukkavallankumouksesta jo haalistuneet...?




Aurora-perhonen mirrinmintussa.




Jokin tädyke ja hanhikki...MIKSEI niitä nimilappuja voi arkistoida järkevästi!?




 Jättilaukka on sipulikukkasuosikkini. Kaunis myös kukinnan jälkeen siemenpallona.




 Rönsyakankaalia ja purppurakeijunkukkaa.




Lehtosinilatva, joka on matkannut äitini kotikonnuilta ihan toiselle puolen maata. :)




Kimalainen ja vuorikaunokki. Kauniita kumpainenkin.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Kurkun varpaat palelee.


Istutin kesäkurpitsat, kurpitsat, avomaankurkut ja pavut noin viikko sitten ulos ja kasvihuonekurkut vanhaan koppiin ylijäämätomaattien kanssa. 

Näitä kasveja yhdistää arat juuret ja heikko kylmänkesto. Enää ei pitäisi yöpakkasista ainakaan meidän leveysasteilla vaaraa olla, mutta itse pystyy tekemään töllöntöitä kastelemalla väärin. Nämä kun eivät kylmää vettä siedä, pikainen roiskuttelu jääkylmällä vedellä saa kurkkukasvit kauhistumaan. Sama pätee myös tomaattiin (ja mikä ettei ihan kaikkiin muihinkin kasveihinkin) joten jatketaanpa jännittävää kertomusta tomaatin elämästä ja tuodaan tarinaan mukaan muutama kaveri:



Lavassa kasvavat kolme kesäkurpitsaa.






 Vanhassa kasvihuoneessa majailevat kolme kasvihuonekurkkua, joista reunimmaiset (kyllä ne siellä heinän seassa kituvat kun tarkasti katsoo) varmaankin kuolevat, en tiedä miksi. Salaatin keskellä on oikein reipas yksilö. Täytyy hakea torilta uudet, jos eivät tokene. Salaatti ja tilli on kylvetty huhtikuussa, ja satoa korjaan vielä reilun viikon kunnes avomaalta alkaa tulla salaatteja. Sitten nämä päätyvät kanan herkuksi. :p




Aitan nurkalla lantakasassa kasvava jättikurpitsa josta kasvatellaan mörköjuhlakoristeita.




Kohopenkissä kasvavat kuusi avomaankurkkua.




Ja kahdessa lavassa kasvavat neljä koristekurpitsaa.

Kastelen näitä pari kertaa viikossa päivän kasvihuoneessa tai talonnurkalla auringossa seisseellä vedellä. Reilusti vettä/taimi, pieni lirutus saa vain juuret kurottamaan maan pintaa kohden ja ne kuivuvat entistä herkemmin. Lannoitusta annan nyt tomaateille kerran viikossa (sitä vaaleanpunaista jauhetta, suunnittelen yhä täsmälannoitteen hankkimista ja kokeilua..) ja kurkkukasveille satunnaisesti sitten myöhemmin kesällä, nyt kasvavat tukevasti maatuneen lannan apuvoimin. 

Kurkun lannoitukseen en osaa sanoa mitään järkevää, hoidan sitä täysin fiiliksen mukaan, mutta tomaatteja on helpompi tulkita. Jos ylälehdet ovat todella tummanvihreitä (lähemmäs mustanvihreää kuin normaalia tummanvihreää) on typpeä lorahtanut liikaa. Hoitokeinona vähennetään lannoitusta. Jos kasvit ovat heikkoja ja kellertäviä, lisätään kastelulannoitusta ja taimen juureen voi kaivella pari kuoppaa joihin lisätään lorauksia kanankakkarakeita. Tomaatin lannoitusta kannattaa hiukan opiskella, sillä oikealla lannoituksella on suuri vaikutus makuun. Ja sitähän tässä haetaan, herkullisia oman kopin tomaatteja. Nam!






tiistai 12. kesäkuuta 2012

Mansikkapaikka.


Kuten suurin osa hyvistä puutarhaideoista, tämäkin syntyi sattumalta ja ilman tarhurin omaa suunnittelua.

Vanhan kasvihuoneen edustan ahomansikkameri!



Ensin niitä oli oven edessä muutama. En raskinut repiä pois, ja kolme vuotta myöhemmin tilanne on tämä!  

Tämä on yksi lempinäkymistäni pihassa, nuo erisorttiset kangasajuruohot ilahduttavat yhtä lailla. Kasvihuoneen oikealla nurkalla kasvaa myös siankärsämö, se on hauska lisä suunnittelemattomaan luonnonkasvikaistaleeseen kukkiessaan.







Olen siirtänyt metsästä ja ojien reunoilta ihan tarkoituksella kotkansiipisaniaista, kieloja, vuokkoja, päivänkakkaraa, ojakellukkaa (kuvassa) ja pihlajia. Alakuvassa kukkii talon edellisen isännän metsästä tuoma pihlaja, se kasvaa hitaasti mutta varmasti leikkimökin nurkalla lasten ilona. Talousrakennusten kulmilla kasvavat koiranputket, ovat todella kauniita kukkiessaan. Revin ympäriltä suurimmat rikkaruohot pois, ja yksittäisinä puskina toimivat kivoina katseenkiinnittäjinä pihan reuna-alueilla.








 Tänään iskin viimeisetkin kurkut ja kurpitsat, krassit ja tuoksuherneet ulos lopullisille kasvupaikoilleen. Niistä sitten seuraavaksi. Hei!