Kuten jo täällä mainitsinkin, vadelmat ovat hiukan heikolla hoidolla. Maurin Makeat ovat venyneet noin kahden metrin korkeuteen, tuet ovat auttamatta liian alhaalla ja peltoaukealla käyvä ankara tuuli on piiskannut versoja poikki. Tänään tartuin toimeen, tai oikeastaan ohjeistin poikani hommiin. Hänellä kun tuo sihti on parempi vasara kädessä kuin äidillään...
Meillä on tuet tehty vanhoista heppojen aitatolpista ja jämälaudoista. Ekat tuet ovat vaan harmillisen alhaalla, niissä tukilankana rautalanka. Tähän uuteen vedin muovinarua.
Tilanne oli siis tämä. Kaksi vanhempaa riviä roikkuivat toistensa seassa ja kasvoivat kuin muumien viidakko. Toki tässä on osansa myös nuukasti mitoitetulla rivivälillä...Kaikella on tarkoituksensa, näen nyt jälkikäteen. Ei niitä turhanpäiten neuvota istuttamaan vähintään parin metrin välein.
Lissu-setä osaa ottaa kesän niin kuin kuuluu. Vesimyyräpaistin päälle ruokaperäset.
Uusien tolppien ja naruviritysten jälkeen on parempi. Aurinko paistakoon ja marjat kypsyköön, olen valmis!
Viime vuonna nuo Maurit pysyivät hallinnassa (taisi silloin olla toinen vuosi tässä kasvupaikassa), mutta nyt on kasvu karannut käpälästä. Kuten huhtikuussa viisastelin, nämä olisi voinut latvoa. Korostan nyt vielä: olisi voinut latvoa. Tämä ihan itselleni tiedoksi ensi kevättä varten. :D Onneksi on marjanalkuja vielä jäljellä, ja ehkäpä näillä toimilla loput versot on pelastettu. Jos joku täällä käyvä osaa antaa viisaita vinkkejä latvomiseen ja tukemiseen, niin iäti olen ma kiitollinen.
Uusia lukijoita ja kommentoijiakin on ilmaantunut. Hienoo! Olen iloinen! :)
Hienot Maurit! Minulla ne ovat parivuotisia ja vielä huonommalla hoidolla. Pitäisikin mennä katsomaan ovatko ne ihan suuttuneet :)
VastaaPoistaEhkä turhankin komeat...Miltäs näyttivät siellä? :)
VastaaPoista