perjantai 21. joulukuuta 2012

Kun maas on hanki...

...ja suklaata suussa! :p

Tykkään joulusta! Syinä siihen on ainakin syöminen, kukat, koristeet, tohina täällä kotona, siisti koti, suklaa ja varsinkin tuo lasten loputon odotus ja pöyhötys tontuista, pukeista, lahjoista ja tunnelmasta. Niiiin ihanaa!







Mikä lie mettänelävä tästä kiemurtanut..? :D 

Suunnitelmissa on jonkinlainen upea katsaus menneeseen puutarhavuoteen, ensi viikko näyttää toteutuuko se vai ei. Nyt täytyy taas alkaa touhuta jotain jouluista ja ihanaa, hei hei! 

Suloisia, läheisiä ja touhukkaita joulunpyhiä itse kullekin!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Rillit huurussa


Kylmä sopii minulle paljon paremmin kuin hirmuinen helle. Kovilla pakkasilla saa klappia kantaa pannuhuoneeseen reippaalla tahdilla, heposten vesiä pitää myös vaihdella useasti. Kissat pysyvät tiukasti sisällä, kanat pysyvät lämpinä lämpölampun ja tarvittaessa vielä lämpöpuhaltimen avulla. Ruokaa tarvitsevat kaikki normaalia enemmän, emäntää myöten. ;) 

Nämä kuvat ovat viime viikolta, aurinko ja paukkuva pakkanen ovat upea yhdistelmä!







Kun on kunnon takki päällä, ei Uljasta Mustaa palele pakkasella. Kerran - 27 kylmyydessä laitoin tälle karvapallolle loimen, ja sisälle ottaessa se oli aivan hikimärkä. Sain hyvän opetuksen olla puuttumatta luonnon järjestelmään. Kunnon talvipörröturkilla varustettu pikkuisen pönäkkä shettis on kuin tehty talvikeleihin. :)

Sain myös tunnustuksen, kiitos Vaalean Vihreää-blogiin  Taidan suhtautua näihin nykyajan kiertokirjeisiin samoin kuin lapsena paperisiin. Ilahdun ikihyviksi, mutta kurjana kaverina en laita eteenpäin kun en tiedä mitä vastaanottajat näistä tuumaavat. 

Piparintuoksuista päivänjatkoa!



tiistai 27. marraskuuta 2012

Iltasatu

Iltasaduista on iloa äidillekin. Löytyi täydellinen kuvaus itsestäni; samaistun vahvasti Timo Parvelan Väykkä-koiraan kirjasta Maukka ja Väykkä. ;)

"Väykkä ei sanonut mitään. Se nimittäin nukkui jo, sillä se oli väsynyt päivän töistä.
Väykkä näki unta kasvimaastaan. Se rakasti mullan tuoksua, vehreää nurmikkoa ja kuraisia kyläteitä. Se rakasti myös auringonnousua ja uuden päivän tuoksua. Joka päivä se tonki kasvimaataan ja kuopsutti perunapenkkiä niin, että iltaisin se oli aivan mulla ja tomun peitossa, eikä Maukka päästänyt sitä sisään sotkemaan paikkoja ennen kuin se oli käynyt uimassa lammessa."

I H A N A kirja! 


lauantai 17. marraskuuta 2012

Uusi puhti!


Katsottuani puutarhan hiukan heikossa mallissa olevia syystöitä, vaakaa ja aina vaan lauhaa säätä, päätin iskeytyä taas talikonvarteen. Alibullenin neiditkin harrastavat joululaihdutusta Heinähatussa ja Vilttitossussa, sama innoitus pätee täälläkin. Kun nyt hiukan jumppaa, saa jouluna ahtaa taas mielin määrin. 




Jossakin vaiheessa, kun inspiraatio vaan lopahti noihin pihahommiin, päättelin positiivisesti siinä olevan hyviäkin puolia. Yleensä olen laittanut maat syyspuolella siihen malliin, ettei keväällä tarvitse muuta kuin esikasvattaa, kylvää ja istuttaa. Sitten onkin jäänyt turhan paljon aikaa laajentaa…Ensi kevääksi jää sen verran puuhaa, että ehkä jää suuremmat visiot toteuttamatta. Aloin nyt kääntää talikolla palstoja, kippailen sekaan maatunutta kompostia ja pudonneita lehtiä. Jämäsalaatit ja yksivuotiset rikkaruohot saavat rikastuttaa maata, pois olen nyppinyt vain voikukat. 



Hyötymaan rajalle aitan taakse siirtelin lavakauluksia ja istutin niihin pensasruusuja. Joku visio tässäkin oli, se palautunee mieleen keväällä...?



Valkosipulit heinäpeiton alla.


Perennat jätän aina pystyyn, keväällä silppuan varret maan katteeksi. Saa ilmaista kompostia kun ei turhaan siivoa. Lisäksi ajan koivunlehtikuormia huonoimmille penkeille lisähumukseksi, tänä syksynä sekin on tosin vähän vaiheessa, kun en ole saanut aikaiseksi ja toisaalta lehdet ovat märkää mössöä. Sellaisia kuivia on paljon mukavampi levittää. 





maanantai 8. lokakuuta 2012

Kukon kiekaisu!

Keke on hurja kukko. Kanat ulkoilevat nyt vapaasti niin kauan kuin ulos tarkentuvat, ja Keke kulkee huolekkaasti parven mukana ja antaa erilaisia käskyjä ja vinkkejä tilanteen mukaan. Kun on hyvää ruokaa tarjolla, kuuluu tarmokas, lyhyt naputtava ääni. Liikkeelle lähdetään näyttämällä itse reipasta askelluksen mallia. Varsinaista kiekumista hän harrastaa osin ihan huvikseen (tai tokihan kanamaailmassa silläkin merkitys on). Varsinkin aamupäivällä ja iltapäiväkahvien aikaan kuuluu valtava kiekuna, johon nykyään vastaa kanalasta pikkuinen Gena, joka opettelee kiekumista varsin varhaisessa, 2,5kk:n iässä, äänenmurroksesta kärsivällä, kähisevällä äänellä. Meillä kiertelee puitujen peltojen päällä vakituiseen hiirihaukka ja toisinaan jokin pienempi, kana- tai varpushaukka. Aluksi hirvitti laskea kanoja vapaaksi, kun ne kuoputtelevat ihan petolintujen silmien alla, mutta nyt ovat huolet haihtuneet. Vaaran uhatessa Keke kiljaisee kanat puskaan piiloon ja seisoo itse hurjana tallin pihassa kiekumassa. Olen kanaoppaista lukenut, että kukolla on oma varoituksensa maasta tulevalle vaaralle (kanat pyrkivät ylöspäin turvaan) ja ilmahyökkäyksille (pensaan alle). Tämä haukkojen hyökkäily on osoittanut kukon olevan parven turva ja muutakin kuin komea äijä pihassa kekkaloimassa. :)




Kanalassa valmistaudutaan kylmiin keleihin tukkimalla isot ilmareiät, ja keräämällä hiekkaa ämpäreihin talven varalle. Kana tarvitsee säännöllisesti (1-2 kertaa viikossa) hiekkaa, ruuat jauhautuvat hiekanjyvien avulla kivipiirassa. Kauraa on säkitetty, kuivikkeeksi on poneille ja kanoille varattu kuorma sahanpurua. Kanat pitävät itsensä puhtaana kylpemällä. Näin sulan maan aikaan ne etsivät kukkapenkeistä ja seinänvierustoilta hiekkaisia kylpypaikkoja, mutta sisäkanat tarvitsevat puhdasta kylpymateriaalia (turve, puru, kutteri tai hiekka) pari kertaa viikossa. Lämpömittari on kanalassa tarpeen, lämpötilan ei soisi laskevan +10 asteen alle. Pakkaselle kanalan ei saa antaa mennä koskaan, heltat paleltuvat todella herkästi ja kana palelee ja sairastuu kylmässä ja kosteassa säässä. Tämä pätee sekä hybridi- että maatiaiskanoihin, legenda maatiaisten kylmänkestävyydestä saisi jo hävitä maailmaa kiertämästä. Pidempi juttu kanojen hoidosta löytyy täältä. Ja kun syksyn hämärät kelit alkavat, harventavat rouvat munintakertoja ja aloittavat sulkasadon. Ei kannata pelästyä haivenittomia kanoja, operaatio on tarpeen ja luonnollinen. Kevätaurinko herättää taas munimaan normaalisti. :)

Lisää hyvää ja tutkittua tietoa löytyy Helena Telkänrannan kirja Kanojen maailma-kirjasta.

Kanatarha alkaa pikkuhiljaa asettua talviteloille. Blogi saattaa päivittyä talven aikana fiiliksen mukaan silloin tällöin, ainakin kuvia on niin että tietokoneen rakkinen natisee liitoksissaan. Mitään varsinaista asiaa ei varmaan ennen siemenluetteloiden (ah, hieno hetki, joka onneksi on vielä kaukana...:D) ilmestymistä. 

Iloista, reipasta, väris ja ihanaa syksyä kaikille lukijoille! 
♥:lla kanatarhan Sari


torstai 4. lokakuuta 2012

Mitä tarvitaan kivaan syksyyn?


Hyviä kirjoja.


Räiskyviä värejä!


Ahkerointia pihassa, täysiä kompostikuormia.


Valmista maata valkosipulin syysistutuksiin.


Take away-evästä lintunystäville.



Lyhtyjä ja kynttilöitä, sisällä ja ulkona.


perjantai 28. syyskuuta 2012

Siirtoliikkeitä.


Olen siirrellyt kasveja. Maanpeittoperennoja paikasta tiivis puska paikkaan avoin maa. Suuria perennoja tiiviistä kasvustosta harvaan. Yrittänyt keksiä paikkoja kukkasipuleille, joita taas kerran innostuin ostamaan liikaa. Ja mihin häviävät ne paikat ja suunnitelmat, joita siellä kaupassa laarien edessä teet, kysyn vaan. Ei niitä enää kotona muista.





Kävin myös kaivelemassa naapurin kukkamaata. Jo kesällä sovittiin, että syksyn tullen muutama varjoliljan sipuli muuttaa meille ja täältä lähtee punatähkää pellon taa. Kiitos T! :)

Peeäs. En tiedä saako varjoliljaa siirtää tähän aikaan vuodesta. Voiko niitä ylipäätään kaivella ja katkoa miten sattuu? Katsotaan, kuinka käy! :)

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Kaupan sallaattia.


Kauppareissut pitenevät, kun vihannestiskin ohi ei enää voi kurvata suoraan ruisleipien kimppuun. Viimeiset perunat syötiin viikonloppuna, salaatit on muutamaa uusintakylvötupsua lukuunottamatta ylikasvaneita tai kanojen syöminkien jäljeltä ripsureunaisia jäänteitä. Tomaatit ja kurkut ovat vielä omia. Pavut alkavat olla alamaissa, viimeiset tillintupsut nappasin takan päälle kuivumaan. 




Syksyn edetessä alkavat vanhat, tutut ruokapulmat. Mitä uutta jauhelihasta? Tähän asti ruuan saa nopsasti pöytään kun on munia, perunaa ja vihanneksia pihan perällä. Kuopus eläisi pavuilla ja minä kesäkurpitsa-fetapaistoksella joka maustetaan itse tehdyllä yrttiöljyllä.  




Sipulit puhdistuivat lapsityövoiman avulla. Huomatkaa talkoolaisen upea kerrospukeutuminen, ihan itte stailattu! :D Valkosipulia on puoli paperikassillista odottamassa lokakuun istutusta. Kelta-, puna- ja salottisipulia tuli melko surkeasti, joulun tietämille selvitään varmaan omilla. 

Onneksi on meillä on täällä ihana ruokapiiri, josta saa tilata säkkikaupalla juureksia, pottuja ja sipulia paikkakunnan viljelijöiltä, se on melkein kuin omasta maasta söisi! :)


maanantai 24. syyskuuta 2012

Litsis lätsis.


Etsinnässä koon 38 kurahaalari...Aikas märkää ja syksyistä. Olen yrittänyt kaivaa viimeisiä innonrippeitä pihapuuhiin ja tullut siihen tulokseen, että kunhan saa yhden asian, pienenkin, päivässä tehtyä niin se riittäköön tällä saralla. Viljat on laarissa ja koululaiset lähtevät iloisella mielellä taipaleelle aamuisin, se on pääasia. Ja toisaalta - jos tämä syksy jatkuu tammikuulle niin onhan tässä aikaa tehdä suuria ennen lumentuloa. :D 





Viimeisiä tomaatteja kypsytellään kasvihuoneessa. Laahasin sinne pienen sähköpatterin ja aina muistaissani laitan sen yöksi päälle. Eli ehkä kolmisen kertaa viikossa, mutta tuntuu auttavan. Aiempina vuosina on halkeilleita tomaatteja tullut suuria määriä, nyt ei oikeastaan ollenkaan. Toki tähän auttaa lajikevalinnat, olen jättänyt kylvämättä suuret, pehmeät tomaatit, mutta esimerkiksi nuo isot 'Shirleyt' ovat pysyneet ihan kuosissaan. 'Chocolate Cherry' on ainoa, josta halkeamia on löytynyt, mutta niin vähän että pidän ensi vuonnakin kasvatuksessa. Sen maku on vaan parantunut syksyn mittaan. Hedelmäthän alkavat halkeilla kun päivä- ja yölämpötilojen ero kasvaa suureksi. Tätä voi torjua lämmittimillä tai ihan muutamalla kynttilälyhdyllä. Pienemmässä kopissa, jossa on lähinnä kurkkuja, olen polttanut lyhtykynttilöitä, ja kurkkuja tulee vieläkin. Kasvit kastelin viimeistä kertaa tänä vuonna, sitten kun yöt kylmenevät hallanpuolelle niin otan tomaatit sisälle talteen ja siivoan röntit tunkiolle.







Tällaiset päätyvät kanojen eväiksi. Pitää muistaa keräillä ennen kuin homehtuvat.







Ruskan värejä saa ihailla vaikkei yöpakkasia ole ollutkaan. Vuodenaikojen vaihtelu on mahtavaa, vaikka sitten sataisi koko kesän ja syksyn ja talven siihen perään. Iloitsen silti. :)


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Fiiliskuvia.


Tongin kuvatiedostoja ja samassa kansiossa oli näin paljon valkoista ja vihreää. 
Taiteellisen ilahduttavan rauhoittavaa syyspäivää! :D 
Ensi kerralla vaikkapa tomaateista, vaihteeksi!









maanantai 17. syyskuuta 2012

Vihdoinkin.


Nyt siitä syyssyrikasta! On tätä ainakin suunniteltu riittävän kauan, aika laukkaa nopsaan nykyään. :)

Satuin näkemään kolme tai neljä vuotta sitten Cajanderin Rikun haastattelun televisiossa. Hän puhuu tarmokkaasti ja helppotajuisesti monilajisten puutarhojen puolesta ja antaa mielestäni hyvin käyttökelpoisia vinkkejä siitä, miten jokainen pihanomistaja voi helposti lisätä monimuotoisuutta omissa nurkissa. Hänen kolumninsa Kotipuutarha-lehdessä on lempilukemistoani. No, asiaan takaisin. Hän siis kertoi syyssyrikoista eli Buddleja-suvusta ja sanoi sen olevan oikea perhosten unelmakasvi. Kirjoitin nimen muistiin ja pienen nettisurffailun jälkeen siemeniä löytyi Hyötykasviyhdistykseltä, lajikenimi oli 'Violet Butterfly'. Kylvöt tein maaliskuussa 2009 ja hermoilin hillittömän pikkuruisten ja eläväisten siemenien kanssa. Taimettuminen kävi hyvin, ja avomaalle päätyi useampikin taimi. Nyt niistä kolme jatkaa keväisin kasvuaan, talveksi ne paleltuvat maata myöten. 



Englannissa nämä kasvavat katonharjojen tasalle, täällä 1-2 metrisiksi, ja leviävätkin siellä ilmeisesti aika vauhtia. Meillä ei ole sitä vaaraa koska maanpäälliset osat lakastuvat talveksi. Meidän pihamme on tuulinen ja kylmä, mutta talon eteläpäädyssä hyvässä maassa syrikat ovat selvinneet nyt siis jo kolmen talven yli, samoin kuin laventeli ja ranskalainen rakuuna. Harrastuksissa pitää olla vähän haastetta, ja tämä laji on minusta kokeilemisen arvoinen. Jos vielä talvehtiminen onnistuu voi iloita upeasta loppukesän kukinnasta vuodesta toiseen ilman esikasvatuksen murheita.




Taimialekierroksella Turussa näkyi ainakin kahdessa paikassa näitä ihan ruukuissa myytävänä, joten ilmeisesti on päässyt taimistojen valikoimiinkin. Kirjallisuuden mukaan väreistä olisi valinnanvaraa valkoinen, oranssi, punainen, kullansävyt ja tämä violetin värinen, ja kutsutaanpa sitä syyssyreeniksikin. Silmät tarkkana siemenluetteloiden ja taimimyymälöiden läheisyydessä siis! ;)

Nyt pitäisi tsempata itsensä talikon, lapion ja haran jatkeeksi pihalle. Kaikki mitä nyt saa aikaiseksi on keväältä pois. Mitenkäs sitä intoa saisi jaettua hiukan tasaisemmin kasvukauden ajaksi..? :D

Ps. Löysin vielä tarkan linkin Hyötärin siemensivulle: täältä löytyy vielä siemenluettelon viljelyohje. Minä en peitä tätä enkä muitakaan kasveja, mutta talvisuojausta voi toki käyttää pakkasten ja pysyvän lumen tultua.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Iloa hyötytarhassa.

Yhteenvetoa kesäkukista, joita kylvän ja istuttelen ympäri hyötymaita. Niistä on iloa riitänyt, joskin myös päänvaivaa kun osa ei idä ja osan kylvöpaikan unohtaa muuten vaan. Ja sitten kitkee jotain mitä ei pitäisi...Mutta ainahan jotain onnistuu vaikka kuinka kämmisi, se(kin) tässä puutarhatouhuilussa on mukavaa! :)

Kevään postaus kesäkukista löytyy täältä. Pieleen siitä listasta menivät koreatörmänkukka (joka ensi vuonna onnistuu, uskokaa minun sanoneeni!) ja rohtorasti. Ensimmäinen iti kituliaasti ja on nyt noin 10cm korkuinen, jälkimmäistä ei ole siemenien jälkeen näkynyt. Alla niitä onnistuneita kokeiluja, lajikkeet on nimetty jos on tiedossa ja alta löytyy siemenien ostopaikat. Kommenttiboksissa lupailemani syyssyrikka siirtyy seuraavaan kertaan. :)

Isoauringonkukka 'Ring of Fire'. Tämä on hieno! Haaroo runsaasti ja on noin metrin pituinen, ilahduttaa maljakossa ja kasvimaan reunassa.

 Köynnöskrassi ja kukkasekoituspussin väri-iloa.


 Kehäkukka.


Kääpiösamettikukka, joka jaksaa ja jaksaa ja jaksaa kukkia kesän läpi ilman mitään hoitotoimia. Mahtavan helppo kasvi esi- ja jatkokasvattaa! 


 Jättiläismäinen ja erikoinen puna-auringonkukka, Purpureus-ryhmä. Parimetrinen, haaroittuva kaunotar, jossa aivan tummat terälehdet.

Tiikerikaunosilmä, täydellinen loppukesän kukka!


Punakosmos-kukka, kuvassa se ainut, joka on tähän mennessä ehtinyt kukkaan. Ennen niin varma kasvi meni nyt jotenkin pepulleen...Taisin kylvää liian aikaisin.


Kurkkuyrtti. Kimalaiset tykkäsivät, itse kasvi kaatuili pitkin poikin kasvimaata ja varmaan nyt siementelee ja leviää ympäri maailmaa... 


 Tarhaneito 'Mulberry Rose'. Tämän kämmin viime kesänä, joten iloa oli tuplasti kun se nyt onnistui. Tykkään hirmuisesti ulkoasusta sekä kukkivana että kuihtuneena. Siemenkotia voisi käyttää kuivakukkanakin. Nämä jäävät kasvupaikalle siementämään, katsotaan lähteekö keväällä kasvuun.




Reunuspäiväkakkara, jonka toivon myös siementävän.


Maurinmalva. Ihana! 


Tuoksuherne 'Franciscus Cupani'. Vanha lajike, jossa ihana tuoksu.


 Aitoelämänlanka 'Split Personality'. Kun alkukasvatuksen kankeudesta selvittiin, kasvoi kauniiksi köynnökseksi ruukuissa talon vieressä ja kasvihuoneen edustalla.


 Sinisievikki 'Pennie Black'. Tämän löysin Hernepensas-blogista ja päätin, että mulle kans. :) Pensoi hyvin, ensi kesänä näyttävämmälle paikalle uudestaan. Nyt oli yhden hyötykarsinan reunassa, eikä päässyt oikeuksiinsa kun takana oli tyhjää ennen salaattirivejä. Uskoisin, että tämä on upea reunuskasvi muiden kukkien rinnalla.

Reunuspäivänkakkaran ja kurkkuyrtin siemenet Hyötykasviyhdistykseltä, samettikukka Multasormesta, muut Exotic Gardenilta