maanantai 8. lokakuuta 2012

Kukon kiekaisu!

Keke on hurja kukko. Kanat ulkoilevat nyt vapaasti niin kauan kuin ulos tarkentuvat, ja Keke kulkee huolekkaasti parven mukana ja antaa erilaisia käskyjä ja vinkkejä tilanteen mukaan. Kun on hyvää ruokaa tarjolla, kuuluu tarmokas, lyhyt naputtava ääni. Liikkeelle lähdetään näyttämällä itse reipasta askelluksen mallia. Varsinaista kiekumista hän harrastaa osin ihan huvikseen (tai tokihan kanamaailmassa silläkin merkitys on). Varsinkin aamupäivällä ja iltapäiväkahvien aikaan kuuluu valtava kiekuna, johon nykyään vastaa kanalasta pikkuinen Gena, joka opettelee kiekumista varsin varhaisessa, 2,5kk:n iässä, äänenmurroksesta kärsivällä, kähisevällä äänellä. Meillä kiertelee puitujen peltojen päällä vakituiseen hiirihaukka ja toisinaan jokin pienempi, kana- tai varpushaukka. Aluksi hirvitti laskea kanoja vapaaksi, kun ne kuoputtelevat ihan petolintujen silmien alla, mutta nyt ovat huolet haihtuneet. Vaaran uhatessa Keke kiljaisee kanat puskaan piiloon ja seisoo itse hurjana tallin pihassa kiekumassa. Olen kanaoppaista lukenut, että kukolla on oma varoituksensa maasta tulevalle vaaralle (kanat pyrkivät ylöspäin turvaan) ja ilmahyökkäyksille (pensaan alle). Tämä haukkojen hyökkäily on osoittanut kukon olevan parven turva ja muutakin kuin komea äijä pihassa kekkaloimassa. :)




Kanalassa valmistaudutaan kylmiin keleihin tukkimalla isot ilmareiät, ja keräämällä hiekkaa ämpäreihin talven varalle. Kana tarvitsee säännöllisesti (1-2 kertaa viikossa) hiekkaa, ruuat jauhautuvat hiekanjyvien avulla kivipiirassa. Kauraa on säkitetty, kuivikkeeksi on poneille ja kanoille varattu kuorma sahanpurua. Kanat pitävät itsensä puhtaana kylpemällä. Näin sulan maan aikaan ne etsivät kukkapenkeistä ja seinänvierustoilta hiekkaisia kylpypaikkoja, mutta sisäkanat tarvitsevat puhdasta kylpymateriaalia (turve, puru, kutteri tai hiekka) pari kertaa viikossa. Lämpömittari on kanalassa tarpeen, lämpötilan ei soisi laskevan +10 asteen alle. Pakkaselle kanalan ei saa antaa mennä koskaan, heltat paleltuvat todella herkästi ja kana palelee ja sairastuu kylmässä ja kosteassa säässä. Tämä pätee sekä hybridi- että maatiaiskanoihin, legenda maatiaisten kylmänkestävyydestä saisi jo hävitä maailmaa kiertämästä. Pidempi juttu kanojen hoidosta löytyy täältä. Ja kun syksyn hämärät kelit alkavat, harventavat rouvat munintakertoja ja aloittavat sulkasadon. Ei kannata pelästyä haivenittomia kanoja, operaatio on tarpeen ja luonnollinen. Kevätaurinko herättää taas munimaan normaalisti. :)

Lisää hyvää ja tutkittua tietoa löytyy Helena Telkänrannan kirja Kanojen maailma-kirjasta.

Kanatarha alkaa pikkuhiljaa asettua talviteloille. Blogi saattaa päivittyä talven aikana fiiliksen mukaan silloin tällöin, ainakin kuvia on niin että tietokoneen rakkinen natisee liitoksissaan. Mitään varsinaista asiaa ei varmaan ennen siemenluetteloiden (ah, hieno hetki, joka onneksi on vielä kaukana...:D) ilmestymistä. 

Iloista, reipasta, väris ja ihanaa syksyä kaikille lukijoille! 
♥:lla kanatarhan Sari


torstai 4. lokakuuta 2012

Mitä tarvitaan kivaan syksyyn?


Hyviä kirjoja.


Räiskyviä värejä!


Ahkerointia pihassa, täysiä kompostikuormia.


Valmista maata valkosipulin syysistutuksiin.


Take away-evästä lintunystäville.



Lyhtyjä ja kynttilöitä, sisällä ja ulkona.