sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kimalainen ja sen kaverit.


Kimalaiset on kauniita! Ja niitä on vaikka kuinka paljon. Tähän asti olen seuraillut niitä yrttimaalla (on myös paljon vauvakimalaisia, ihan pikkuisia, kuten lapset ovat havannoineet)  mutta nyt löytyy herkkuja perennetarhastakin.








Raitapeppu.




Joku pitkähäntäinen! Täytyy tutkia kirjasta mikä hän on hyönteisiään.


Lopuksi esitellään vielä Kanatarhan asukki nro 17, kissanpentu, jolla on maailman hassuin häntä. 
Musti Mustikka, hurmaava musta tyttöpentu!



Peeäs. Vielä ehtii osallistua! Pionikuvakisa, jossa varsin huikeat palkinnot! 


lauantai 28. heinäkuuta 2012

Oman maan mansikka.


Se näyttää tältä...



Tai tältä :/


 Mansikan harmaahome (ja tässä on kyllä mädäntynytkin tämä marja, kunnon homemarjat ovat ihan harmaita homeisia kasoja) leviää iloisesti kostealla ilmalla. Sen ehkäisyyn sain taannoiselta Marttojen kasvinsuojeluluennolta hyvän konstin: vanhat kasvinjätteet pitää siivota erittäin huolellisesti mansikkamaalta pois. Niinpä tänä keväänä olin tarkka, ja hometta on ollut paljon vähemmän kuin viime kesänä, jolloin mansikkamaa oli käyty läpi hiukan rennommalla otteella...Homeiset marjat nappaan varovasti irti ja heitän peltoon, home leviää sitä enemmän, mitä reilummin homemarjoja jää kasvuston sekaan.



Sekä tältä:
Mansikkalude tekee marjoista ruttuisia. Sitä voisi torjua jollakin petoeläimillä, joita voi tilata naps naps netistä. Toinen konsti on siirtää mansikkamaa kauemmas vanhasta paikasta, ja istuttaa sinne uudet, puhtaat taimet. EI siis rönsyjä vanhoista ludekasvustoista. Mitä vanhemmaksi kasvusto käy, sen enemmän näitä ruttumarjoja on. 


Nautitaan puskasta suoraan, kakun päällä tai aamupalaherkkuna:





Oman osansa ottavat myös etanat ja linnut.  Ihan parasta on, kun oma lapsi napsii oman maan marjat parempiin suihin! :)




keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kotona!


Muumit halattu. Väskin kallioseinä valloitettu. Helsinki nähty. Ja nyt mää pysyn kotona. Kauan! 

Hyvä se on välillä muualla käydä, mutta pohjimmiltani olen kotoisiin kaavoihin kangistunut, periferiaelämää rakastava maalaismölli. Kuinka kivaa on taas tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja touhuta muuta arkista. Ja katsokaas, matkalta hankin jo vuosia himoitsemani digijärkkärin, jonka linssin läpi kaikki näyttää jotenkin kirkkaammalta ja paremmalta! :D Harmillisesti kuvien lataaminen kesti ikuisuuden, toivottavasti sivut latautuvat edelleen inhimillisessä ajassa. Ainiin, ja tämä vempele, joka kaunistaa nurkat, on Nikon D3100. Mii laiks, lot!





Uuden kasvihuoneen palstat ovat ihan hillittömät, väriä ja räiskettä piisaa. Unikko on nousemassa suosikkien joukkoon, nämä penkin päädyt on kylvetty Korpikankaan myymillä valmiilla siemensekoituksilla. Niillä on kivat nimet, tyyliin Peggy Sue ja Maggie May, suorastaan pakko onnistua. ;) Olen käyttänyt niitä ennenkin, ja joka vuosi osa kylväytyy itsestään, joten vanhoja alueita ei tarvitse kylvää uudestaan. Käytän näitä jossain kulmauksissa ja polkujen varsilla, siellä missä ei viitsi kasvattaa mitään järkevää, mutta usein ohi kulkiessaan näkee jotain kaunista. Ja lapset poimivat näiltä mininiityiltä kimppuja huoneisiinsa. Lovely. ;D







Vadelmat alkavat kypsyä. Mansikoita tulee reilusti, sen verran kuin viisihenkinen perhe päivässä hiukan tunkemalla jaksaa syödä. Yhdelle ihmiselle liikaa, sekin on kokeiltu. ;) Pakkasmarjat haemme viljelijöiltä, ja nythän pitää suoriutua vadelmatilan kautta pensasmustikoille. Vinkkinä Sastamala-Huittinen-Loimaa alueella asustaville: vattuja ja mustikoita näiltä mainioilta viljelijöiltä. :)


maanantai 16. heinäkuuta 2012

Päät poikki.


Näillä paikkeilla heinäkuuta on tomaatin latvonnan aika lämmittämättömissä kasvihuoneissa. Tarkoituksena on saada kasvi keskittymään hedelmien kypsyttämiseen, ei kasvuun. 






Latva katkaistaan niin, että kasviin jää 4-5 kukka/hedelmäterttua valmistumaan. Latvaan jätetään pari lehteä, sitä ei siis katkaista sen neljännen tertun päältä suoraan. Näin kasvi saa siirrettyä energiaa kehittyville hedelmille.




Kasviparkaa kuritetaan myös alhaalta päin. Alalehtiä poistellaan parin lehden viikkotahdilla, ja lehtiä poistetaan alimpaan kypsyvään terttuun asti. Ei siis mennä nyppimään sinne keskipaikkeille ennen kuin alin terttu on syöty. :) Lehtiä poistamalla valo lisääntyy ja ilman kierto paranee. Leikatut kasvinjätteet viedään kopista pois.





Tältä näyttää, kun päät on poikki, hiukan rankamaiselta...Nyt saa kastellakin ahkerammin, kun tomaatit alkavat kypsyä, olen sekoitellut joka kerran lannoitetta sekaan. Ja hei, ekat Sungoldit syötiin tänään! Nam ja jee!

Tällä viikolla lähtee kone huoltoon ja koneenkäyttäjä Muumeja katsomaan ja vielä sen päälle stadiin miehen kanssa ihan kaksin hummailemaan. Ensi viikkoon siis, heipä hei! :)

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Äitienpäivälahja.



Sateisena iltapäivänä voi lukea lehtiä. Hienovaraisen vihjailun tuloksena sain äitienpäivälahjaksi vuoden tilauksen brittiläistä Gardens Illustrated-lehteä. Oih ja voih mitä puutarhoja!




Kuvien lisäksi lehdestä löytyy kunnon tietoa kasveista ja istutusten suunnittelusta. Kasviluettelot on tieteellisin nimin, joten niitä voi soveltaa omaankin pihaan. Samalla petraantuu englannin taidot. Esimerksi a hoe = kuokka, hara. :)




Näiden kukkarunsaus hengästyttää aina vain. Pihaesittelyjen lisäksi hyviä juttuja esimerkiksi tämän kuun numerossa leikkokukiksi passaavista kesäkukista.




Irtonumeroinakin tätä ihanuutta myy ainakin Akateeminen kirjakauppa. Yhtä lehteä en saa mitenkään tavattua kesäaikaan loppuun asti läpi, vaan arkistoin nämä kauniisti kirjahyllyyn pimeiden syysiltojen varalle. 


Lisäys päivää myöhemmin (jolloin aina tulee mieleen vaikka mitä fiksua lisättävää edelliseen postaukseen!) : lehden kautta löysin mainion blogin. Te, jotka nautitte brittiläisestä sanailusta, koukatkaapa Ben's Garden Blogiin. Esimerkiksi kirjoitus pessimismistä (aiheita siellä sivupalkissa) ja jälkikirjoitus puutarhatyökeikan varustelusta kikatuttaa edelleen. :D





perjantai 13. heinäkuuta 2012

Vapise etana!



Noin yleensä minulla ei ole mitään etanoita vastaan. Tai kirvoja. Mutta kun jokaisesta keräsalaatista löytyy x-määrä etanankakkaa, poikasia ja etanoita, alkaa ellottaa.  Vastaisku suoritettu! Sinisiä muroja, olkaa hyvä, katsotaan kuka viimeksi nauraa!






Taistelen ihan niitä pieniä, suomalaisia kotietanoita vastaan. Vielä ei ole tänne periferiaan suurempia sukulaisia eksynyt. Omat papanansa saivat myös kasvihuoneen basilikat. Jospa nyt alkaisi satoa saada niistäkin.


torstai 12. heinäkuuta 2012

Kesäilta ryytimailla.


Jälleen mattinykäsmäisesti todeten - kesä on ihmisen parasta aikaa! Sateen jälkeen aurinko tuntuu ihan mainiolta jutulta, enpä taas hetkeen natise kuumuudesta. Olen painanut sen vanhan pyykkikorini kanssa palstalta toiselle ja perennamaasta seuraavaan. Rikkaruohoja ja perennojen vanhoja kukkavanoja on kertynyt kärry jos toinenkin. Nyt äkkiä kuvia, ennen kuin tämä jämptiys on menetetty. :)




Uuden kopin edessä on kesäkukkia ja yrttejä. Punaisessa purkissa aitoelämänlankaa ja savisessa perunaa. Teimme tällaisen ämpäriperunakokeilun, joka tuotti noin 10 mukulaa. Tämä viimeinen jäi koristukseksi, ei ole kovin suuri sadonmenetys, otaksun.





Uudelta huoneelta aitalle päin alkavat hyötypalstat.






Talon lämpöinen eteläpääty ja vanha kasvihuone.



Kalifornian tuliunikot saavat kylväytyä itsekseen, samoin kehäkukat ja kaunokaiset. Oregano on jo siinä hilkulla, että saa rikkaruoho-nimikkeen lehtiinsä.




Vanhan kasvihuoneen reunaa kulkee polku, vierellä yrttejä. Häkkyröitä pitkin kiipeää etualalla tuoksuherne ja taaempana keijunmekko.




Iisoppi on laventelin jälkeen ehkä lemppari. Levittelen sitä hiljalleen aidanteeksi, pieniä siementaimia löytyy aina peratessa.







Kehäkukka on ihana! Ja leviäväinen...mutta toisaalta kovin kätevä. Jos on aukkopaikkoja, löytyy tästä pikakaunistus. Kymmenen vuoden päästä täällä on varmaan vain oreganoa ja kehäkukkiksia. Ja hermoromahduksen saanut muka hyviä ideoita saanut tarhuri...






Jätämme apilasta läiskiä nurmikolle pörriäisten iloksi.




Vanhuus iskee. Kasvatan daalioita. :D


keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kesäherkku.


Niin parasta, oman maan perunat! 

Lapsuudesta on jäänyt potuista mieleen lähinnä kidutukselta tuntuneet kitkemisoperaatiot hillittömällä perunamaalla pellon keskellä. Onneksi ei jäänyt pahempia traumoja, mistään kun ei saa parempaa kesäruokaa kun omalta palstalta. Ensimmäisenä istutetut Siiklit on nautiskeltu, nyt odotellaan Ratteja (eli Asparges toiselta nimeltään) vielä hiukan isommiksi. Olen tosin koemielessä kiskonut niitä ylös siihen tahtiin, ettei kohta ole enää mitä odottaa.




Lapsilla on perunannostovuorot. 






Isommalla maalla kasvaa Siikliä ja Ariellea, Rattea siellä täällä missä tilaa on. Ensi vuodeksi teen kuola valuen lajikesuunnitelmia. Kuulkaas näitä Hyötykasviyhdistyksen tarjoamia mahdollisuuksia: Shetland Black (ihan kuin meidän Uljas Musta tuolla laitumella :D ), King Edward, Highland Burgundy Red...Mä niin alan perunaharrastajaksi!

Ja peeäs. Aiempi postaus potuista löytyy täältä.



tiistai 10. heinäkuuta 2012

Kasvihuoneen ryhtiliike.


Ystäväni, joka sai ensimmäisen kasvihuoneensa tänä keväänä, on innokkaasti uudessa kopperossa. Ei rikkaruohoja, tomaatin varkaita, likaa käytävällä. Meillä taas...no...on vähän ote lipsunut...



Tämä viidakko sai kyytiä sen Myllyhermannin käynnin jälkeen, samoin palstat tässä ympärillä. Kyllä hyvä on ihmisen kotoansa joskus lähteä. :D


Muutaman pyykkikorillisen jälkeen koppero on tällainen. Ulos lähti aika paljon sivuversoja, hillittömästi vesiheinää kanojen iloksi, samoin vanhat salaatit ja rukolat takanurkasta. Ladoin vielä käytävälle vanhoja pihakiviä. Ny kelpaa.
Esteettisen haitan lisäksi rikkaruohot tekevät haittaa viljelyskasveille. Ne vievät vettä ja ravinteita ja toimivat lymypaikkoina etanoille, jotka mässyttävät basilikoja yöaikaan. Basilikat ovat muutenkin ärsyttävän huonossa hapessa, niissä oli jotain pieniä mustia kakkiaisia, joita ruiskuttelin ensin nokkoskäytteellä koemielessä ja sen jälkeen täräytin pyretriinillä. Nyt odottelen toipumista, pestoa tekisi jo mieli.










Sitten tämän kesän erikoisuus: kaksihaaraiset tomaatit. Näitä on useita, eri lajikkeissa ja molemmissa kopeissa. Ensin katsoin, että runkoon on jäänyt hillitön sivuverso nyppimättä, mutta ei. Tomaatit ovat alkaneet tehdä kahta latvaa. Olen nyt tukenut näitä uusiolatvoja naruvirityksillä ylälankaan, olkoon paikoillaan kun en poiskaan uskalla leikata. Kovasti kiinnostaisi kuulla onko näitä muillakin, ja ennen kaikkea miksi näin käy? Kieroon kasvaneita, pienestä pitäen...? :D :D




Tasan vuosi sitten söimme ekat tomaatit omista kasvihuoneista. Nyt ei olla vielä lähelläkään, raakileet ovat vihreitä. Jokos muut syötte omaa satoa?



lauantai 7. heinäkuuta 2012

Myllyhermannin ryytimaa.


Vaikka tämän upean yrttitarhan nähtyäni kiljaisin, etten enää ikinä mene omaan hyötytarhaani päinkään, niin pienestä kateudenpuuskasta toivuttuani sain ihan uutta puhtia omille maille rikkaruohotaistelua vastaan. Toivottavasti te muutkin saatte näistä iloa ja inspiraatiota! Me aletaan nyt heinähommiin, moi! :)