Jälleen mattinykäsmäisesti todeten - kesä on ihmisen parasta aikaa! Sateen jälkeen aurinko tuntuu ihan mainiolta jutulta, enpä taas hetkeen natise kuumuudesta. Olen painanut sen vanhan pyykkikorini kanssa palstalta toiselle ja perennamaasta seuraavaan. Rikkaruohoja ja perennojen vanhoja kukkavanoja on kertynyt kärry jos toinenkin. Nyt äkkiä kuvia, ennen kuin tämä jämptiys on menetetty. :)
Uuden kopin edessä on kesäkukkia ja yrttejä. Punaisessa purkissa aitoelämänlankaa ja savisessa perunaa. Teimme tällaisen ämpäriperunakokeilun, joka tuotti noin 10 mukulaa. Tämä viimeinen jäi koristukseksi, ei ole kovin suuri sadonmenetys, otaksun.
Uudelta huoneelta aitalle päin alkavat hyötypalstat.
Talon lämpöinen eteläpääty ja vanha kasvihuone.
Kalifornian tuliunikot saavat kylväytyä itsekseen, samoin kehäkukat ja kaunokaiset. Oregano on jo siinä hilkulla, että saa rikkaruoho-nimikkeen lehtiinsä.
Vanhan kasvihuoneen reunaa kulkee polku, vierellä yrttejä. Häkkyröitä pitkin kiipeää etualalla tuoksuherne ja taaempana keijunmekko.
Iisoppi on laventelin jälkeen ehkä lemppari. Levittelen sitä hiljalleen aidanteeksi, pieniä siementaimia löytyy aina peratessa.
Kehäkukka on ihana! Ja leviäväinen...mutta toisaalta kovin kätevä. Jos on aukkopaikkoja, löytyy tästä pikakaunistus. Kymmenen vuoden päästä täällä on varmaan vain oreganoa ja kehäkukkiksia. Ja hermoromahduksen saanut muka hyviä ideoita saanut tarhuri...
Jätämme apilasta läiskiä nurmikolle pörriäisten iloksi.
Vanhuus iskee. Kasvatan daalioita. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti