Iltasatu

Iltasaduista on iloa äidillekin. Löytyi täydellinen kuvaus itsestäni; samaistun vahvasti Timo Parvelan Väykkä-koiraan kirjasta Maukka ja Väykkä. ;)

"Väykkä ei sanonut mitään. Se nimittäin nukkui jo, sillä se oli väsynyt päivän töistä.
Väykkä näki unta kasvimaastaan. Se rakasti mullan tuoksua, vehreää nurmikkoa ja kuraisia kyläteitä. Se rakasti myös auringonnousua ja uuden päivän tuoksua. Joka päivä se tonki kasvimaataan ja kuopsutti perunapenkkiä niin, että iltaisin se oli aivan mulla ja tomun peitossa, eikä Maukka päästänyt sitä sisään sotkemaan paikkoja ennen kuin se oli käynyt uimassa lammessa."

I H A N A kirja!