Nyt siitä syyssyrikasta! On tätä ainakin suunniteltu riittävän kauan, aika laukkaa nopsaan nykyään. :)
Satuin näkemään kolme tai neljä vuotta sitten Cajanderin Rikun haastattelun televisiossa. Hän puhuu tarmokkaasti ja helppotajuisesti monilajisten puutarhojen puolesta ja antaa mielestäni hyvin käyttökelpoisia vinkkejä siitä, miten jokainen pihanomistaja voi helposti lisätä monimuotoisuutta omissa nurkissa. Hänen kolumninsa Kotipuutarha-lehdessä on lempilukemistoani. No, asiaan takaisin. Hän siis kertoi syyssyrikoista eli Buddleja-suvusta ja sanoi sen olevan oikea perhosten unelmakasvi. Kirjoitin nimen muistiin ja pienen nettisurffailun jälkeen siemeniä löytyi Hyötykasviyhdistykseltä, lajikenimi oli 'Violet Butterfly'. Kylvöt tein maaliskuussa 2009 ja hermoilin hillittömän pikkuruisten ja eläväisten siemenien kanssa. Taimettuminen kävi hyvin, ja avomaalle päätyi useampikin taimi. Nyt niistä kolme jatkaa keväisin kasvuaan, talveksi ne paleltuvat maata myöten.
Englannissa nämä kasvavat katonharjojen tasalle, täällä 1-2 metrisiksi, ja leviävätkin siellä ilmeisesti aika vauhtia. Meillä ei ole sitä vaaraa koska maanpäälliset osat lakastuvat talveksi. Meidän pihamme on tuulinen ja kylmä, mutta talon eteläpäädyssä hyvässä maassa syrikat ovat selvinneet nyt siis jo kolmen talven yli, samoin kuin laventeli ja ranskalainen rakuuna. Harrastuksissa pitää olla vähän haastetta, ja tämä laji on minusta kokeilemisen arvoinen. Jos vielä talvehtiminen onnistuu voi iloita upeasta loppukesän kukinnasta vuodesta toiseen ilman esikasvatuksen murheita.
Taimialekierroksella Turussa näkyi ainakin kahdessa paikassa näitä ihan ruukuissa myytävänä, joten ilmeisesti on päässyt taimistojen valikoimiinkin. Kirjallisuuden mukaan väreistä olisi valinnanvaraa valkoinen, oranssi, punainen, kullansävyt ja tämä violetin värinen, ja kutsutaanpa sitä syyssyreeniksikin. Silmät tarkkana siemenluetteloiden ja taimimyymälöiden läheisyydessä siis! ;)
Nyt pitäisi tsempata itsensä talikon, lapion ja haran jatkeeksi pihalle. Kaikki mitä nyt saa aikaiseksi on keväältä pois. Mitenkäs sitä intoa saisi jaettua hiukan tasaisemmin kasvukauden ajaksi..? :D
Ps. Löysin vielä tarkan linkin Hyötärin siemensivulle: täältä löytyy vielä siemenluettelon viljelyohje. Minä en peitä tätä enkä muitakaan kasveja, mutta talvisuojausta voi toki käyttää pakkasten ja pysyvän lumen tultua.
Kiitti vinkistä. Amerikkalaisissa puutarhablogeissa tuota kasvia näkyy paljon ja hehkuttavat sitä, että perhoset rakastavat kasvia. Täytynee hankkia nyt, kun suomalainen nimi on tiedossa.
VastaaPoistaOlepas hyvä. :) Minä taidankin kurkkia Atlantin taa niitä blogeja! ;)
PoistaSitten kun taas on syrikan aika, voit hankkia siemenpussin. Siitä riittää seuraavaksi sadaksi vuodeksi materiaalia, ne ovat ihan kammottavan pieniä, liukkaita ja pyöreitä. :D
VastaaPoistaMinulla on kolme syrikkää, lila, vaaleanpunainen ja valkoinen. Ne kasvavat ruukuissa ja talvetan ne valoisassa varastossa, jossa lämpötila on talvella juuri ja juuri nollan yläpuolella. Ensimmäisen ostin varmaan jo viisi vuotta sitten. Uusimman, valkoisen, ostin nyt syksyllä Plantagenin alesta.
VastaaPoistaPerhoset tosiaan rakastavat niitä, elokuussa ne ovat täynnä neitoperhoja!
Kylläpäs saatiin keskustelua aikaan! :) Kiva juttu!
VastaaPoistaKiitos syrikkä tiedoista! Täytyy kokeilla, itse en kyllä tykkää kasveista, joita joutuu talvettamaan, koska hyvää tilaa sellaisille ei ole. Juuri ja juuri saan pysymään daalian juuret elossa talven. Eli siihen sitten on vain tyydyttävä, jos talvea ei kestä.
VastaaPoistaOllos hyvä! :) Nämä ehkä talvea kestävät-kasvikokeet on niin hauskoja. Keväisin yllättyy riemukkaasti, jos mahdoton muuttuukin mahdolliseksi. Onnea kokeiluun!
Poista