Kosteahko keli.

Akkunan takana maisema näyttää hiukan märältä. 

Juuri sopivalta istutuspuuhiin.

Kuulin joskus jossain ohjelmassa hauskan ohjeen: "Vaikka istuttaisi sateella järveen, taimi kastellaan."  (Ja kuten hyvien ohjeiden kanssa tuppaa käymään, niin niitä ei ensimmäisellä kerralla noudateta. Vasta sitten, kun on möhlitty kunnolla.)

Me kävimme ekaluokkansa kunnialla päättäneen pikkumiehen kanssa istuttamassa metsästä napattuja villiruusun-, herukan- ja seljantaimia talolle johtavan tien varteen, sellaiseen mutkaan missä lapset usein leikkivät ja joka aloittaa viimeisen tieosuuden tiluksille. Ennestään siinä on muutama koivu, leppä, pihlaja ja isotuomipihlaja. Näillä aluspuskilla koitetaan lisätä aidanteen tuntua. Ja kun nyt hienosti johdattelin tätä kastamisasiaa, niin varmaan arvaattekin miten kävi. Kyllä en kastellut. Taivaalta tulee vettä, kastan sitten, joskus, lähiaikoina...Muutenkin tämä kahden päivän sade on tullut kuin Manulle illallinen, kaiken maailman kylvökset ja istutukset saavat reippaasti vettä ja ne voidaan unohtaa hetkeksi taas. 

Lantatunkiolle heittelimme auringonkukansiemeniä, ihan tavallisia linnunsiemeniä joita talvesta jäi. Niillä saa hienon auringonkukkapellon pienellä vaivalla, nyt siis maisemoimme kesän käytöstä pois olevan lantalan ja samalla saavat linnut syksyllä ruokaa, hiiret varmaan myös... Siemenet roiskitaan vaan sateen alle maahan, harataan peittoon jos viitsitään ja sitten vain odotellaan syyskesän kukintaa. Tämä on testattu monena vuotena jossakin päin tonttia, missä nyt milloinkin on jäänyt paljasta maata pläntti käyttämättä ja aina ovat itäneet. Koittakaas tekin! :)