Homma, joka oli jo myöhässä. Paljon.

Eilen aamulla ajattelin levittää kottikärryyn jääneet heinät marjapuskien juureen, että saisin aloittaa kasvimaan reunan suoristamisen. Marjapensaiden luona tilanne oli tämä: (ja nyt nolottaa)

Minä, joka paasaan ihmisille katteiden merkityksestä ja luonnonmukaisesta lannoituksesta, jätän vanhat, tuottavat marjapuskat paskaruohojen valtaan ja ripsin sinne vaan syyslannosta elokuussa. Itse istuttamia palstoja olen hyysännyt sellaisella antaumuksella, että edelliseltä sukupolvelta perityt pensastot ovat saaneet olla konehallin lämpimässä päädyssä vailla huomiota. No, kun nyt asian vihdoin tajusin, aloin hommiin.

Juurialueen kropsuttelin haralla ja perkasin käsin. Kuten kuvista näkyy, maa on kapista ja juuret pinnassa juolavehnän armoilla. Mullokselle levitin kalkkia, ja siihen niskaan viimevuotista hevosenlantaa. Kaiken keoksi se kuivaheinä maata lämmittämään ja rikkaruohojen kasvua estämään. Leikkasin vielä kaikista kuivat oksat pois nyt kun silmut olivat hyvin terveissä versoissa näkyvissä. Vuosittaiset hoitoleikkaukset sentään olen tehnyt, vanhojen pensaiden uudistaminen on tehtävä maltilla. Joskus, kun olen innostunut leikkaamaan liikaa, on uusi versokasvu ollut hillitöntä. Siperia opettaa. 

Voi pojat, että tuli hyvä mieli. Aikaa kului reilu tunti, kalkkia vajaa kolmasosa säkkiä, turvelantaa kottikärryllinen ja heinää paali. Helppoa, nopeaa ja kätevää, ja tämän suunnattoman harmituksen jälkeen olen tästedes säntillisempi. Onhan näissä puskissa meidän perheen mehut. Uusia on kasvamassa uusilla palstoilla, mutta niiden sato on murto-osa näiden tuotosta.

Ja taas muistutus arvonnasta! Käykäähän jättämässä kommentti, niin olette mukana, Pihakutsut lähettävät voittajalle mukavan, keväisen yllätyksen!