lauantai 18. elokuuta 2012

Korjataan unohdus.


Pavuista on pitänyt kirjoitella, syitä viivästykseen on taas hyvä lista. :D

Ensimmäisen yllätyksen koin jo alkukeväällä. Jo talvella suoritin miehelle lisämaa-anomuksen, joka hyväksyttiin. Uuden kasvihuoneen reunasta peltoa lohkesi muutaman metrin levyinen ja reilun kymmenen metrin pituinen kaistale, jonka maapohjan nerokkaasti päätin parantaa ajamalla huhtikussa kanalan pohjapehkut peltomaan päälle. Ja sepä oli katastrofin alku.

Nimittäin, niin ihastuttava eläin kuin kana onkin, on se myös armoton haaskaaja. Turpeen ja purun joukossa olikin ämpärikaupalla jämäsiemeniä ja pelto alkoi puskea orasta heti kun aurinko hiukan maata lämmitti. Ennen kuin ehdin edes kunnolla kirota, oli koko laajennusosa täynnä kauran-, vehnän- ja ohranorasta. Kiskoin kottikärrykaupalla orasta maasta, ja kanatarhan asukit riemuitsivat ylenpalttisesta viherrehusta. Jatkoin suuria suunnitelmiani kasvihuoneen kulmalta alkavasta auringonkukkakujasta (suunnittelin värit ja erikorkuiset lajikkeet minulle epätyypillisen tarkasti) joka jatkuu papurakennelmaan. Kun suunniltelmat piti siirtää käytäntöön oli tuo samperin palsta taas vihreä ja elinvoimainen, ja rouvat juhlivat. Heinäkuun alkuun mennessä perkasin palstan viisi kertaa, ja aina tuloksena oli 3-5 kärryllistä mehevää orasta. Auringonkukat sinnittelivät siellä joukossa, papuhäkkyrä kohosi surullisena kylmästä kärsivien papujen yläpuolella. Lopulta tajusin kattaa maan hillittömällä kerroksella kuivaheinää, ja näkymä alkoi muistuttaa visiota. Hullaa!






Kuvat ovat muutaman viikon takaa. Viime viikon helteinen sää on saanut pavut hurjaan kasvuun, ja syötävää on riittänyt. Säleikössä kasvaa muutama pensaspapu (joita etanat vainoavat!), violettia ' Cosse Violette' salkopapua, ja muutamaa vihreää salkopapulajiketta. Kevyesti ryöpättynä, hyvän oliiviöljyn ja maldonsuolarouhaisun kanssa nämä ovat herrrkkkua! Papu-pekoni-valkosipulipaistoksesta puhumattakaan. :p








Pensaspapu, peltoetanan suosikki.




Ihmeekseni tämä tarina päättyy noiden tukihäkkyröiden osalta onnellisesti. Omin kätösin  pihlajanvesoista kasatut rakennelmat ovat osoittautuneet myrskynkestäviksi. Ensi kesänä täytyy tehdä niistä hiukan korkeammat. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti