Sekaisin tomaateista

Muistin tässä kuvia plärätessä, miksi ylipäätään olen kasvihuoneen omistaja. Joitakin vuosia sitten tongin kasvimaalla, ja kaverini soitti. "Arvaa mitä mää just ostin!? Kasvihuoneen!" Saman tien tuli sellainen olo, että mulle kans äkkiä sellainen! Samalla viikolla mieheni ja appiukkoni viettivät kaksi kamalaa iltaa hirveän muovisilppukasan kimpussa. Ja noloudekseni tunnustan, että sama toistui vielä muutaman vuoden päästä, kun ensimmäinen koppi kävi pieneksi. Olen kyllä ottanut kasvihuoneistani ilon irti, jos se heitä yhtään lohduttaa! :D

Syitä, miksi olen niin intomielinen tomaatti-ihminen, onkin sitten enemmän. Ensimmäisenä vuotena ostin taimet torilta, mutta seuravaana keväänä päätin kasvattaa rönttini itse. Siitähän onkin alkanut mitä hauskin ja kärsivällisyyttä kasvattavin harrastus, vaiheita kun on monia ja lajikkeita maailma täynnä.

Etualalla basilikoja, takana tomaatin sirkkataimia.

Matka tuosta yläkuvasta tähän alla olevaan sadonkorjuutilanteeseen on aika pitkä. Maaliskuun puolivälissä kylvetyistä siemenistä satoa tuottaviin kasveihin on reilun neljän kuukauden pituinen. Väliin mahtuu purkitusta, lannoitusta, tukemista, varkaiden napsimista ja kevyttä aamuravistelua. Mutta se taika, millä saa kasvustot notkumaan, tehdään jo sirkkataimivaiheessa.

Taika on valo! Kukka-aiheiden kehitys alkaa jo pikkutaimesta, ja niinpä laitan kasvilamput päälle samantien taimettumisen jälkeen. Toki niitä kukkasia saadaan ikkunalaudalla auringonpaisteessakin aikaan, mutta jos haluaa kasvien notkuvan satoa, kannattaa hommata tuollainen kätevä kasvivalaisin. Aamulla päälle ja illalla pois, siinä se. :)

Isommat taimet muuttavat kodinhoitohuoneesta vanhan navetanpäädyn taimikoppiin, kasvivalot hohtavat täälläkin tarhurin valveillaoloajan.

Toki kasvi tarvitsee myös hellyyttä ja ravintoa, ei se tomaattikaan pelkällä valolla kasva. :) Tuota valon merkitystä ei vain kovin monessa lähteessä mainita, muita ohjeita on onneksi maailma täynnä. Alkuun omien taimien kasvatus tuntui ainakin minusta kovin uuvuttavan hankalalta, mutta nyt tämä puljaaminen käy jo aika rutiinilla. 

Ja puljaamista se nimenomaan on! Ensin kylvetään esikoisen kanssa eri sortteja kontallaan kylppärissä. Hän pitää lukua riveistä, minä kirjaan lappusia. Kun taimettuminen on alkanut lattialämmön hyvällä myötävaikutuksella, taimilootat nostetaan kodinhoitohuoneen pöydälle. Kasvulehtien ilmaantuessa purkitetaan. Huhtikuulla ruukutetut kasvit saa siirrettyä taimikoppiin, ja taas pian edessä on uusi purkitus jolloin laitan ruukkujen pohjalle kanankakkarakeita puhtia tuomaan. (Tämän vaiheen voisi yhdistää ekaan ruukutukseen, mutta meille sisälle ei mahdu niin paljon isoja purkkeja.) Vihdoin, toukokuun puoli välin tietämillä, taimet voi istuttaa kasvihuoneeseen. Juhlahetki on se! :) Tarvittaessa kylminä öinä pidän patteria päällä. 

Ensimmäisenä keväänä lajikkeita oli vain muutama, nyt vuosittain noin 10 erilaista. Osa suosikeista on ja pysyy, mutta paljon myös vaihtelen vuosittain sortteja. Hyvät lajikkeet kannattaa kirjata ylös, kuka niitä enää seuraavana keväänä muistaa! ;)

Kaiken tämän ja kasvihuoneessa tapahtuvan lisähössöttämisen jälkeen heinäkuun alkuviikkoina saa alkaa napsia omia, parhaita, makeita ja maukkaita itse alusta asti kasvatettuja tomaatteja! Kaiken vaivan väärti, ja paljon, paljon enemmän! Kokeilkaapa vaikka! ;)