sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Ihan (surisevan) ihmeellinen synttärijuhla

Meillä juhlittiin tänään keskimmäisen 9-vuotisjuhlia ihanassa säässä puutarhassa. Kesken hippaloinnin aloin ihmetellä mitä surinaa tieltä kuuluu. Hetken tähysteltyäni tajusin, että pihakoivuhan se siinä surraa, siellä kun oli käynnissä mehiläisten parveilu! Sekosin ilosta, tämä kun on niitä luonnon nähtävyyksiä joita en ole ikinä saanut todistaa. Olen hullumaisen kiinnostunut mehiläistarhauksesta, ja kummityttöä nauratti jonkun verran minun sekoamiseni mehiläiskasan takia. :D Meillä on peltoaukean toisella puolen mehiläispesiä, ja soittelin mukavalle tarhaajalle tulisiko hän hakemaan parven uuteen kotiin. Siellä oli täyttä, mutta sain toisen numeron josta saimme toisen veteraanitarhaajan paikalle. Oi joi mikä iltapäivä! 




Mehiläiset lähtevät vanhasta pesästään maailmalle, jos siellä tulee liian ahdasta. Kuningatar on tämän kasan alimmaisena, muut seuraavat rouvaa tuoksun perusteella! Yhdessä parvessa on kuulemma noin 400o mehiläistä. Ei ihme, että se surina oli niin massiivisen kova!

Parvi oli vajaan kolmen metrin korkeudessa aika ohuen koivun oksan kärjessä. Hetken soviteltiin tikkaita ja tehtiin kunnon torni kaikenlaisesta ryjästä pesän alle. Mitkään työturvallisuusmääräykset eivät tässä touhussa täyttyneet, mutta yhtään pistoa emme saaneet vaikka avustimme ja kuvailimme t-paidoissa. Mehiläiset parveilivat omassa rauhassaan ja siellä seassa sai heilua ihan vapaasti. Outoa ja kiehtovaa!



Kun pesää ei saatu tarpeeksi ylös, päädyttiin katkaisemaan oksa. Tuossa ylempänä näkyy haravanvarren jatkeeksi viritelty oksasaha jota urheasti maasta käsin käyttelee mieheni. 




Oksan katkettua tarhuri vain rapisteli otuksia pesän päällä. Osa mönki koppiin näin, ja kun suurin kasa oli kipattu laatikkoon, siihen laitettiin kansi päälle ja loput alkoivat kömpiä kuningattaren perään kopin alaosan aukosta.


Huojuva torni...





Jonossa uuteen kotiin.


Tunnin verran odoteltiin, että suurin osa mehiläisistä oli mennyt laatikkoon ja sitten apuriksi värvätty mieheni ohjeistettiin pukeutumaan kunnolla laatikon nostoa varten. Kätevä isäntä tekee mehiläistarhaajan asun poikansa kalahaavista tuossa tuokiossa, ja koppi saatiin kasan päältä hienosti alas! :D Loota suljettiin narulla ja nostettiin takaluukkuun. 

Tälläiset yllättävät päivät ovat sykähdyttäviä! Ja neitokainen muistanee tämän synttärijuhlan mummonakin. :)




6 kommenttia:

  1. Hei ihan mahtavaa!! Ikimuistoiset juhlat! Täällä toinen peästä haaveileva, sitten olen päättänyt haaveeni toteuttaa kunhan lapset vähän kasvaa. Mehiläisesti, mehiläisesti;D hih onkos teillä tuo lasten elokuva?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hieno haave tuo mehiläistarhaajan ura! :) Eipäs oo tuota leffaa, pitääpä etsiä jostakin! :)

      Poista
  2. Vau, tuollaisen näyn olisin kyllä halunnut nähdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon edelleen ihan täpinöissäni! Hassua on se, että nyt olen kuullut kolmesta muusta karkulaisparvesta täällä seudulla! Ilmeisesti on muuttoaika heillä kenellä pesä on käynyt ahtaaksi. Silmät auki siis maaseudulla ajellessa! ;)

      Poista
  3. Ihan hillitön juttu! En ole ikinä nähnyt livenä. Jotenkin sitä on näköjään itse niin pihalla, että luulee niiden asuvan aina pallossa. Mutta ne taitaakin olla ampiaisia. Hullun hommaa... En ryhtyisi, mutta onneksi joku muu ryhtyi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalle Puhin ampparit ainakin! :D Suurin osa Suomen mehiläisistä taitaa asustaa tarhaolosuhteissa, korjatkaa viisaammat jos olen väärässä. :) Kyllä hunaja maistuu entistäkin paremmalta kun näkee mikä vaiva tuossa touhussa on.

      Poista