Alan perata aitankulman katastrofia. Siinä kyykkiessä huomaan hullumaisen määrän iisopin rotevia siementaimia. Niitä ei voi jättää paikalleen, joten alan tuumia ruukutusta. Kesken suunnitelmien tajuan, että eräs surkea penkki kaipaa iisoppiaidannetta. Maa vaan on savista ja kamalaa, lähden tyhjentämään rikkaruohoja täynnä olevaa kottikärryä ja hakemaan santaa. Parannan maata hiekalla ja kömmin kaivamaan taimet pusikoituneelta alueelta. Tajuan tönkiessäni, että mikäli mielin lenkille ennen Ranskan peliä, vetää kiireeksi. Törkin taimet maahan ja kastan ne häthätää. Kuljen alkuperäisen alueen ohi ja totean, että silmiin sattuu moinen sotku ja enää puuttuu loput...
Huomenna sitten takaisin pisteeseen A.
:D
Kitkentää sateen jäljiltä riittää. Samoissa puuhissa olen ollut kuin sinäkin. Tosin vain kurittanut rikkaruohoja. Ritarinkannuksen siementaimia olisi minunkin pitänyt siirtää uudelle kasvupaikalle, mutta ehtinee tuon myöhemminkin.
VastaaPoistaJoo! Rikkikset kasvaa, pavut ja kurkkukasvit viruvat kylmissään. Työniloa sinnekin! :)
PoistaKuulostaa kovin tutulta;)
VastaaPoistaPikkuhiljaa asiat kuitenkin saa ojennukseen!
:) :)
PoistaKummasti ne hommat tulevat valmiiksi, kiertoteiden ja ihmekiemuroiden jälkeen. :D