Tässä pari kuvaa viime viikon lopulta. Aurinko paistoi, kylvöt saatiin valmiiksi JA talon valtasi vatsatautiepidemia. Tuo kottikärry on nyt tyhjä ja nokka osoittaa eri suuntaan kuormaa odottaen, lapio nojaa tismalleen samoissa asemissa. Kyllä täältä vielä noustaan, 4/5 on jo taudin selättänyt! ;)
Laittelin yrttimaita kuntoon vanhan kasvihuoneen kulmilla. Kuivien timjamien, laventelin, iisopin ja oreganon varsien leikkaaminen on ihanaa puuhaa! Niistä leviävä tuoksu saa joka kevät hyvälle mielelle. Laventelit selvisivät taas yhdestä talvesta, mahtavaa!
Mietin noita maita perkaillessa ihmisten puutarhaolemuksia. On hyötyihmisiä, kauneutta vaalivia, supertarkkoja, homssantuusia, nautiskelijoita, kitkijöitä... Jokainen saa puutarhasta iloa omalla tavallaan. Päätin vaihtaa hetkeksi lokeroa ja hyppäsin intomielisestä kitkijästä kahvikuppi kädessä haahuilevaksi kauneudenkatsojaksi. Istuin tuossa talon eteläpäädyssä kahvittelemassa ja olin varsin tyytyväinen itseeni kun kerrankin osasin pysähtyä hetkeksi. Saman tien soi puhelin. Mies soittaa pellolta. "Ota äkkiä mönkijä ja tule jahtaamaan tuo kärrystä karannut tyhjä suursäkki kiinni ennen kuin tuuli vie sen naapuriin!" Se siitä hetkestä! :D
Minkälaisia puutarhanhoitajia te olette? Muutamalle persoonallisuudelle voisin paketoida sunnuntai-iltana jonkun yllätyksen kevään iloksi! ;)
Nautiskelija ja haaveilija.. Työn tekeminen menee puuskissa. Nyt piha myllerryksessä ja nautiskelulle sopivat paikat eivät enää tuntuneet sopivilta, joten työnteossa pihalla menee ainakin pari vuotta eteenpäin. Mikään ei istuteta suoraan, paitsi suorakylvöt, jotta ne erottaa rikkaruohoista. Saisi olla vähän kaikkea, kunhan lehtokotilot eivät tuhoaisi kasvatusyrityksiä.
VastaaPoistaEnsiksi annan kehut kivasta blogistasi. Kiva blogi sinulla. Mun puutarhapersoona etsii vielä itseään. Haluaisin olla hyöty, mutta kaunes ja siisteys pistää välillä hieman hanttiin. Toki hyötykin on kaunista!
VastaaPoistaOlen ehkä edellämainituista eniten kitkijä ja kauneudenvaalija. Välillä oikein harmittaa, kun ei tarpeeksi usein osaa pysähtyä vain nauttimaan puutarhasta, vaan aina löytää jotain kohennettavaa ja paranneltavaa.
VastaaPoistaMie olen aloitteleva hyötypuutarhuri, tosin olen jo tontille suunnitellut metsäpuutarha -osiota, enkä pistäisi värikkäitä kukkapenkkejäkään pahitteeksi =) Pihalla puuhailu on parasta omaa aikaa. Teen paljon asioita limittäin. Vähän yhtä, sitten toista ja ehkä vielä kolmatta... ehkä pikkuhiljaa joku asia sitten tulee valmiiksi =) Vähän sitä silmällä pitäen aloitin pitämään blogiakin, kun pihapuuhailusta kertoo muillekin, niin ehkä saa enemmän aikaiseksikin.
VastaaPoistaVatsatauti kesken parhaimpien puutarhakiireiden kuulostaa pahalta, mutta hyvä että siellä ollaan jo voiton puolella! Jaa, mihinkähän sijoittaisin itseni... tykkään hyötyillä sopivassa määrin, mutta taidan kallistua kauneudenvaalintaan rennolla otteella. Välillä kitketään ja välillä nautitaan, mutta missään vaiheessa ei vanne saa ruveta kiristämään!
VastaaPoistaPienten lasten ja vallattomana juoksentelevan koiran kanssa ei auta olla liian tarkkana :O) Taidan olla sellainen nautiskelija, joka tykkään myös hääriä ryytimaalla. Istumisen ja ihailun hetkiä tulee kyllä tosi vähän. Enemmän tykkään kyllä touhuta jotakin koko ajan :O)
VastaaPoistaKyllä minä taidan olla eniten nautiskelija, mutta kauneuden eteen täytyy tietysti välillä tehdä töitäkin;)
VastaaPoistaHomssantuusa. Energiaa ja tekemistä riittää välillä enemmän kuin yhdellä ihmisellä ja päässä vilisee kaikenlaisia suunnitelmia. Joskus taas ei meinaa saada mitään aikaiseksi ja jää vain sohvalle löhöämään.
VastaaPoistaVoi kun osaisi vain nauttia puutarhani kauniista väreistä ja muodoista. Riippumattoonkin olisi kiva nukahtaa ja nauttia kauniista maisemasta terassilla aamupalaa nauttien. Monesti sitä vain huomaa ne lukuisat rempallaan olevat kohdat pihassa.
Onneksi puutarhani on kuitenkin suhteellisen huolettomasti tehty ja itse nautin enemmän esim. väreistä kuin suorista geometrisen tarkoista linjoista. Kukkiakin haalin värien ja muotojen perusteella yleensä vain yhden taimen kutakin. Kukkapenkkiä luodessaan sitä tuntee itsensä lähes taiteilijaksi kun miettii toisiinsa sopivia värejä ja kontrasteja.