Mansikka hautoi ja hautoi, lopputulos oli laatikollinen mätiä munia ja koko homman epäonnistuminen. Nyyhkis. Tälle äidille taisi ottaa kovemmalle kuin kanaemolle.
Kyselin taas vinkkejä viisaammalta kun tajusin, ettei sieltä mitään tipuja ole tulossa. Minua neuvottiin odottamaan, että kana itse tajuaa asian ja siivota sitten pesä tunkiolle. Kana nousi eräänä iltana syömään ja kun raotin verkkokarsinaa, lähti se muiden joukkoon. Nappasin äkkiä laatikon ja vaihdoin siihen puhtaat pehkut. Sen illan Mansikka piti kovaa kotkotusta, se tuntui komentavan ja surevan yhtä aikaa. Aamulla kaikki oli niin kuin ennenkin.
.JPG)
Nyt on munat taas korissaan, keittiössä. Odotan kovasti jospa joku innostuisi uuteen yritykseen.
Olis ne omat tipuset ihania. <3
No, voi että! Kaipa luonnolla tohon joku tarkoitus oli. Harmittaa varmasti.
VastaaPoistaJosko sitten keväämmällä?
VastaaPoistaToivon tosiaan, että kevätaurinko villitsee emännät uuteen yritykseen! :)
VastaaPoista