keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kana hautoo, mitä tehdä?


Kanatarhassa on tapahtunut vaikka mitä sitten viime kuuleman. Kesällä lahjaksi saadut tiput Gena ja Lariska muuttivat ensin päittäin sukupuolta ja nimiä, kukoksi aluksi luultu G näytti pitkään kanalta ja L puolestaan alkoi kiekua murrosikäistä särinää hiukan vartuttuaan. Lopulta molemmat paljastuivat kukoiksi ja uudelleen nimeämisen jälkeen herrat kantavat nimiä Namu ja Sulo. Alkuperäistä kuningasta Kekeä ottaa selvästi pannuun nuorukaisten kukkoilut ja rääkymiset, mutta ainakaan vielä ei ole tappeluita tullut. Nuoret kukot juoksevat vanhempien kanojen perässä täyttä vauhtia ja pääsevät joskus tavoitteeseensa, eli selkäänkin. Keväämmällä Sulo toivottavasti muuttaa uuteen kotiin, Namu jää kanatarhan kaunistukseksi. :)




Keke ja rouvat.



Vauvauutisiakin on tiedossa. Kana nimeltään Mansikka herätti äidinvaistonsa uuden vuoden myötä, ja alkoi hautoa. Yhden munasatsin ryöväsin, mutta kana jatkoi sinnikkäästi uuden erän kanssa. Kuulin, että vimman saatuaan kana hautoo vaikka tyhjää pesää, ja lopetin vastustelun. Jos haudonta onnistuu, kuoriutuvat poikaset helmikuun alkupuolella. Täytyy sitten rakennella joku lämmin eriö poikueelle ja emokanalle.


Ystäväni vinkistä eristin haudontalaatikon muista. Häkkyrä näyttää kuvassa ihan kamalalta vankilalta, mutta vannon, että se ei ole moinen eristysselli luonnossa. :) Eristykseen on parikin syytä. Ensiksikin muut kanat käyvät mieluusti munimassa loputtomasti lisää haudottavaa, ja se voi johtaa koko operaation epäonnistumiseen. Kanan kun pitää käännellä satsi kerran päivässä ja lisäksi mahduttaa kaikki lämpimään vatsansa alle. Nyt Mansikan lämmöstä nauttii neljä munaa. (Kana on siis tuolla puulaatikossa, niskahöyhenet pystyssä hautomapuuhissa. Sitä ärsyttää läsnäoloni suuresti, ei ilmeisesti meinaa antaa anteeksi suurta munaryöstöäni. :D)

Toinen syy tälle häkkyrälle on ruokailu. Hautova kana kipaisee syömässä salaisesti kerran vuorokaudessa, hämärässä ja rauhassa. Ruokin kanat aina aamuisin ruuantähteillä ja kauralla, ja silloin ei ole rauhasta tietoakaan. Kukot melskaavat ja kanaparvi säntäilee ruuan toivossa, ja ruoka häviää todella nopeasti. Niinpä tällä kanalla on oma kippo tähteitä, josta voi napostella aterian silloin kun turvalliseksi katsoo. Samoin vettä, santaa ja kalkkia. Odottavia äitejä pitää kohdella silkkihansikkain. :D




Namu, nimensä veroinen söpöliini. 









2 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon vauvauutisista:) Onpa ihania kanoja, mäkin haluun! Hyvin olet kanasi ja kukkosi hoitanut, komeita ja tuuhea sulkaisia!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) Koko sakilla oli varsin massiivinen sulkasato syyspuolella, nyt on uudet, pörheät sulkapuvut kaikilla.

    VastaaPoista