Mitä muija puutarhassa duunaa?

Istuin syömässä ja selasin siemenluetteloita. Jos olisin siltä istumalta tehnyt tilauksen, olisi saalis ollut..hmm..huomattavan runsas.  Pienen tuumaustauon jälkeen järkiinnyin, ja aloin miettiä, mitä oikeasti ensi kesältä toivon. Viime vuonna täällä kävi vieraita neljään eri otteeseen, ja tavallaan se oman puutarhan ilo ja merkitys hiukan hävisivät siinä vilinässä. Päätinkin jo viime syksynä, että kasvukaudella 2014 täällä on suljettujen porttien kesä. :D Ollaan kuin siat vatukossa jos siltä tuntuu. Mutta mutta...jotainhan silti puuhaan, itseni tuntien paljonkin! 

Väriä, iloa ja leikkokukkia!

Uskokaa tai älkää, mutta ekaa kertaa mietin oikein hartaudella, mitä puutarhahommilta toivon!  Yleensä saan lennokkaita ideoita kirjoja selatessa ja pihaohjelmia katsoessa ja kun maa sulaa painan menemään lapio kädessä kuin sekopää. Suosittelen suunnittelua muillekin! (No, kaikki muut varmaan tekevät jo näin, hyvä, että minäkin, edes joskus...:D)

Toivelista

- Lisää vadelmia

- Paljon kukkia!

- Paikka Itoh-pionille

- Lapsille kunnon palstat

- Paljon tomaatteja ja basilikaa

- Kesäkurpitsat ja avomaankurkut lähelle laidunta, jotta jämävedet voi käyttää kasteluun

- Hyviä perunoita

- Salaatit järkevään paikkaan, jossa on helppo kastella ja torjua etanoita

Tälle palstalle laitetaan kesäksi vihreä peitto päälle

Yhteiskunta (eikä puutarha) ei pyöri pelkästään sillä, mitä minä haluan. Lempiepistolani maan kunnosta alkaa kolahtaa omaan nilkkaan, sillä jo muutamana vuotena olen katsellut talon eteläpäädyssä olevan kasvimaan kuntoa puolihuolestuneena. Maa on menettänyt voimiaan jatkuvan viljelyn seurauksena. En ole vaan malttanut laittaa sitä vuodeksi kesannolle, kun on ollut niin kovasti paljon kylvettävää ja tämän palstan kasvuolosuhteet ovat koko pihan parhaat. Tänä vuonna vanhan kasvihuoneen vieressä oleva yrttimaa saa jatkaa elämäänsä, mutta siitä eteenpäin koko alueelle tulee viherlannoituskasveja toiseen polkuun asti. Syksyllä viherkesanto käännetään maahan ja päälle ajetaan kunnon kuormat kompostoitunutta hevosenlantaa. 

Kevään 2013 mylläys ja myllerrys saa kohta jatkoa

Multasormi!

Vadelmia halutaan lisää, niitä kun syödään niin paljon kuin vain satoa saataisiin. Saapastelin katselemassa pellonreunan palstoja, ja päätin, että aitan taakse tulee muutama uusi rivi Maurin Makeaa. Viime keväänä mylläsin alueen uuteen uskoon, mutta muutos on ajan henki ja tänä keväänä laitetaan taas polut eri paikkoihin. :) Nuo pellonreunan lavakaulurit siirrän kanatarhan viereen, ja laitan niihin avomaankurkkuja ja kesäkurpitsaa. Heposille ja kanoille vaihdetaan vedet päivittäin, ja vanhat, lämmenneet jämävedet voi kipata jatkossa suoraan niihin laatikoihin. Pellon reunaan jatkan pensasaitaa. Risuaidan jatkeena kasvaa isotuomipihlajaa ja palstan kääntyessä pihaan päin on muutama syreenin taimi. Tuohon pätkälle ehkä kaksi marja-aroniaa?

Kesän 2013 look, ensi kesänä erilainen

Voi, tällainen unelmointi ja suunnittelu on hienoa! Tämän tarkempiin listauksiin en ryhdy. Puutarhassa on oltava tilaa myös luovuuden puuskauksiin, jossa vain painetaan menemään palstalta toiselle sen suuremmin kokonaisuutta ajattelematta! :D

Mitä saisi olla?

Uusin Kotipuutarha evästi siementilaajia pitämään kiirettä, jos tahtoo saada haluamansa siemenet. Ja voi kehveli, nythän ON jo helmikuu! 

Onneksi on maalaisella netti ja sen siemenkaupat! Exotic Garden on vakikauppani, sieltä kun saa ikisuosikkiani Tomatoberry-lajiketta. Syy tähän ihastukseen on maun lisäksi kiinteä olomuoto ja vahva kuori. Jos lajikekuvauksessa lukee "ohutkuorinen" hyppään saman tien eteenpäin. Vaikka muistini on lyhyt ja valikoiva, loppukesällä halkeilevia tomaattimassoja en unohda. Lajikevalinnalla on olosuhteiden säätelyn lisäksi merkitystä tässä ongelmassa.

Naps-naps-napsuttelin ostokoriin Tomatoberryn lisäksi tutun Shirleyn, joka on tavallisen tomaatin kokoinen möllykkä. Se värittyy kohtuu tasaisesti, maistuu leivällä ja on sellainen ihan kiva perustomaatti. Suuria pihvitomaatteja himoitsen, mutta joko taidot tai olosuhteet eivät riitä niiden kasvatukseen. Pitäisi olla isommat kasvihuoneet tai sitten viheriäisempi peukolo, jätän ne herkut taitavammille tarhureille ja kasvatan sen sijaan helppoja kirsikkatomaatteja. Ostoslistalle tuli lajikkeet Principe Borghese (mainostetaan herkullisena kuivattuna, aaaah!) Sungold, Cherrola, Gold Nugget ja Sweetbaby. Siemenarkusta löytynee vielä edellisten vuosienkin aarteita. Maaliskuun puolen välin paikkeilla sitten esikoisen kanssa kylvöpuuhiin. Sitä ennen suksi luistaa, talven lapselle lumi toi mielentilahelpotuksen! :D  

♥♥ Lukijat ♥♥

Sain parhaan kommentin ikinä! Tämän hauskuutta (ja totuutta..) voi tuskin ylittää, ja haluan ehdottomasti jakaa vielä sen vaikka talviunille Kanatarhaa olen ehtinyt peitellä jo pariinkin otteeseen.

"Hevosten kanssa on niin, että ruunatkin lisääntyy ;)"

Kiitos marrasthetics! :)

Tässäpä siis ponikolmikon uusin (ja hei, varmasti viimeinen!) jäsen, Napsu, arvokkaammin Napoleon IV. Hurmaava, sohlaava, hyväluontoinen ruunanretku.

Nyt moiiiiiiii kevääseen! Kiva, että luette ja käytte, se piti vielä sanomani. ;)

Paluu linjoille

Jokasyksyinen puutarhaähky iski ihan odotetusti, mutta ensimmäistä kertaa osasin olla ottamatta siitä suurempaa stressiä. Tiedostan jo itsestäni sen keväthullun puolen, joka huhtikuussa kääntää koko trekolin ympäri ja laajentaa siinä samalla suuntaan jos toiseenkin. Jää ehkä jokunen kotkotus ensi keväänä toteuttamatta, sen verran noita maita jäi kääntämättä ja perkaamatta...:D Valkosipulit sentään istutin lokakuun puolivälin tietämillä, ja laittelin ne palstat oikein mallikkaaseen kuntoon. 

Nämä kuvat piti ladata muisteloiksi syksyn kirkkaista päivistä jo tovi sitten, silloin joskus kun vielä kirkasta oli. Olen kyllä ihan iloinen tästä pimeästä, olisi jotenkin ahdistavaa, jos aina paistaisi ja kasvukausi kuumimmillaan. Ny saa vaan olla, rämpiä murassa ja törmäillä pimiässä keskellä tallipihaa oleviin kottikärryihin. (kuka muu muka nekin siihen jätti?)

Aijuu, näitä karvapäitä on jo kolme..hupsista. :) 

Mitä iloisinta marraskuun jatkoa. Viimeistään keväällä jatketaan.

Näihin kuviin...

Oi, miten haikeaksi tuo otsikon alku vetää; "näihin kuviin, näihin tunnelmiin.." fraasilla loppuvat aina parhaat hiihdon- ja yleisurheilun arvokisat. Niin loppuu myös Kanatarhan kesäkausi, ja blogi uinuu tai ainakin torkahtelee kunnes siemenluettelot taas puutarhamaailmaan herättelevät. ;) Puutarhassa on vielä satoa päivittäiseen ruokaan, maata pitää valmistella valkosipuleille, kehäkukkia siivota pois siementämästä. Ainakin yksi puolimaratoni on vielä edessä tälle syksylle, sieniä toivottavasti taas kun sateita saadaan, ja paljon muita kivoja arkisia juttuja puuhattavana. 

Tässä kuvia loppukesän pihasta. Näihin tunnelmiin!

Ihanaista, reipasta ja värikästä syksyä!

Palkkioksi jotain pientä?

Heipä hei ja trallallaa!

Olen ollut ihan muualla kuin puutarhassa, tai olenhan sielläkin loikkinut, mutta vain ravinnonhaussa. Jotakin raivausta pitäisi suorittaa ennen kuin kaikki kehäkukat ja oreganot ovat siementäneet. 

Tänään tuli taas uusi Gardens Illustrated, ja kuten aina, hyvän puhdin se antaa!:)  Kauniita kuvia katsellessa alkaa väkisinkin katsella omaa pihaa sillä silmällä, että jottain tarttis tehrä.

Kuvan lähde: http://www.katebroughton.co.uk/

Sitten kun saa hommia hyvälle mallille, voi palkita itsensä! Lehdestä löytyi taas mainio linkkivinkki: Kate Brougtonin ihania paperitavaroita! Olen hulluna erilaisiin muistikirjoihin ja kirjoitussetteihin, oi joi kun tuokin Garden notebook olisi kaunis pöydällä lojumassa! :) Toimituskulut Eurooppaan näyttivät olevan 2,5 puntaa, eli ihan harkittavissa oleva shoppailupaikka...

Aamun luontokuvat

Mielenrauhaan tarvitsen mettän ja hyvät saappaat.

Oman pellon viljaa

Pienikin lenkki lähimetsässä saa mielen hyväksi. Aina parempi, jos ehtii tarpoa kunnon lenkin sienikorin ja näppärän apurin kanssa. Näin syksyisin ymmärrän hyvin koiria. Niitä vetää vaisto riistan perään, minä vainuan sieniä. :)