maanantai 29. huhtikuuta 2013

Huolehtimatta paras?

Tomaatit ovat olleet oman onnensa nojassa koulinnasta asti. Purkitin ne ekan kerran kolmisen viikkoa sitten ja pari viikkoa sitten siirsin ne vanhan navetan taimikoppiin noin 18 asteen viileyteen pois kuumasta kodinhoitohuoneesta. Taimivalojen alla ovat värjötelleet satunnaisen kastelun varassa, olen suunnitellut lannoitevedellä kastelua ja taimien siirtelyä, mutta hahhah ja hohhoh miten ne suunnitelmat aina siirtyvät.

Mutta kun itseään oikein piiskaa, soimaa ja syyllistää, niin alkaahan sitä väkisinkin joskus tapahtua. Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja ruukutin taimet isompiin purkkeihin. Pohjalle laitoin taas roiskauksen kanankakkarakeita lisätyppeä tuomaan. Saan taas unohdella lannoitukset hetkeksi...;)





Kerrankin sattui päivä, ettei meidän pihassa tuullut ollenkaan. Sain ruukuttaa taimet ulkosalla. 
Kaveri otti hiukan rennommin.


 


Tässäpä nämä nyt möllöttävät lamppujensa loisteessa. Vajaan kuukauden päästä saa varmaan siirtää viidakon kasvihuoneisiin. Hurraa!

Ps. Viime vuonna kirjoitin tomaatinkasvatuksesta mielestäni paljon fiksummin. Niitä juttuja löytää naksauttamalla tuosta oikean sivupalkin hakusanapilven tomaatti-kohdasta.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ikioma risuaita



Viime vuonna näin Puutarhakeskiviikossa jotain mahtavaa: hassu nainen Ruotsista mätiköi ison perennamaan ympärille hienon risuaidan nopeasti ja helposti ja lopputulos oli mielestäni ihanan rouhea. Koska suuri hyötymaa on ihan pellossa kiinni, olen miettinyt sen rajaamista jollakin. Pensas- tai kuusiaita olisi hieno, mutta koska sen juurelta ajellaan traktorilla ja muokkauskoneilla kahdesti vuodessa pelkäsin juuristoalueen joutuvan turhan kovalle koetukselle. Kun näin sen risuaitajakson, oli ongelma ratkaistu. Mulle kans!



Käytin "rungoksi" vanhoja aitatolppia, näiden väliin ladotaan risut. Luotilankana toimii pyykkinaru...


Tolpat tasavälein pituus- ja leveyssuunnassa.



Ja sitten vain risuja väleihin. Todella pitkät oksat osoittautuivat helpoimmaksi materiaaliksi. Marjapuskien leikkuujätettä joutui tunkemaan ja asettelemaan väleihin, pidemmät risut asettuivat ihan itsestään ja niitä ladoin alimmas. Siperianhernepensaan pitkät oksat olivat hyviä, samoin syreenit.



Ja tältä se sitten näyttää. Suunnittelin vielä laittavani tuohon päällimmäiseksi nuoria koivunrunkoja. Lähipäivinä täytyy käydä perkaamassa pellonreunusojien varsilta vesakkoa, raahaan ne vielä tänne ryhdistämään aitaa. Kesällä ajattelin istuttaa joihinkin kohtiin kukkivia köynnöksiä väriä tuomaan.


Aikaa meni kolmisen tuntia, ja lähes koko kuorma-auton lavallinen risuja tähän upposi. Ekassa kuvassa näkyy miten aita loppuu aitan takana. Sen pienen pätkän istutan jotain pensasaitaa, luultavasti orapihlajaa tai aroniaa. Saavat linnutkin iloa tästä touhusta sitten! :)



Kiitos M&M mahtavasta risukuormasta!

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Lyhyesti lauantaiehtoona

Risukasa on muuttanut muotoaan, siitä lisää huomenissa. 

Tänään esitän pahoitteluni moukkamaisuudesta sekä onnittelen itseäni: tänne on ilmaantunut lukijoita vaikka kuinka monta lisää, tervetuloa kaikille! Blogi on ehtinyt täyttää vuoden jo kuukausi sitten. Kukkia siis teille jotka täällä käytte sekä 1-vuotiaalle Kanatarhalle. 
Kivaa on ollu! :)


Karamellikimppu, ihan itte tehty.

♥ Huomiseen! 

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Monien mahdollisuuksien kasa

Mieheni, äitini ja luultavasti koko muu maailma näkee tässä kasan risuja. Minä näen tässä Mahdollisuuden ja Unelmien täyttymyksen!

Paras oravannahkakauppani ikinä!



Loppuviikolla tämä on toivon mukaan siirtynyt jo uuteen muotoon. I'll be back! ;)


sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kottikärryhommia

Kas vain, kevät!

Aloitin pihatyöt perennapenkeistä. Syksyisin en tee niille mitään, en suojaa, silppua tai hoida muutenkaan. Paitsi että nyt valehtelen. Teenpäs. Ajan koivunlehtiä perennamaihin kompostoitumaan. Vien siis sinne lisää, en missään nimessä ota mitään pois. 

Keväällä silppuan varret kasvuston joukkoon. Näky on rujo siihen asti, että kasvit peittävät maanpinnan, mutta minä näen maatuvia kasvinosia pursuavissa perennamaissa ennemminkin ihanaa maankatetta, maatuvaa multaa ja runsasta humusta. 




Kävin näin kaikki perennapenkit läpi, tänään silppuan vielä yrttimaan talventörröttäjät maankatteeksi. Näyttää siltä, että syyssyrikat (buddleja) ja laventelit ovat selvinneet taas yhdestä talvesta. Nuo syrikat jätin törröttämään siihen asti, että näen mistä asti ne ovat paleltuneet. Viime vuonna leikkasin ne luullakseni liian aikaisin maata myöten, nyt sovellan ruusuihinkin sellaista vähän maltillisempaa linjaa.

Iloista puutarhapäivää! :)

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Ulkomaaneläviä

Sen lisäksi, että saatan olla hiukan turhan höveli puutarhalehtien suhteen, pullistelee kirjahylly alan teoksia. Viimeisin hankintani, oikea aarre, on Monty Donin Gardening at Longmeadow-jättiläinen. Olen vasta johdannossa, mutta sen perustella kirja on yhtä mahtava kuin Monty tv-ruudussakin. Kuulkaas tätä:

"Then I had my big break. On the famously chaotic day of the Grand National in 1993 - April 3rd - I went to a local tree sale with a proposed budjet of £200 intending to buy some good-sized yew plants for a hedge. I came back five hours later having spent £1300 on 1400 trees and hedging plants."

Sattuuhan näitä! :D

Sade oli pilannut päivän, ajanut suurimman osan kansasta pubeihin ja jäljelle jääneet olivat saaneet taimia pilkkahintaan. Monty oli soittanut pankinjohtajalle saadakseen shekille katetta. Tämä reissu pohjasi puutarhan rakenteet; upeat pensasaidat ja puut.



Kirjassa kerrotaan kotipuutarhan, Longmeadown, menosta kuukausi kuukaudelta huikean reilun 300 sivun verran. Tämän lukemiseen voi mennä useampi kasvukausi, mutta mitäpä siitä. Hieno kirja kestää aikaa.



Puutarhaohjelmien sesonki on taas alkamassa. Suurin osa ihanaisesta Tanskalaisesta Maajussista meni ohi. :/ Ensi vuonna olen valppaana kuin kettu tammikuun alusta lähtien, sen verran kyrsii edelleen ne alkupään jaksojen menetykset. Onneksi on maailmassa muitakin puutarhaohjelmia! :) Yle julkaisi oman listansa tänään täällä, esimerkiksi englantilaisen pihasuunnittelun kuningas Alan Titchmarsh palaa ruutuun. Ja ruotsalainen hassu nainen, Pernilla, puutarhakeskiviikossa YLE femmalla .


tiistai 9. huhtikuuta 2013

Askel on kevyt

Lenkillä tänään -
         
                    Tuoksui kevät aurinkoisessa metsänreunassa.
   
 Näkyi muurahaisia kuhisemassa keossaan!
                                   
                         Sai väistää tietä ylittävää karvaista toukkaa.



Myös rapa (ja räkä :D) roiskui.


lauantai 6. huhtikuuta 2013

V-tyylillä

Puutarhassa on käynnissä kevätleikkaukset. Tänään iskin uusin opein vanhojen mustaherukkapensaiden kimppuun. Herukkapuskien nuorentamiseen olen ennen käyttänyt oksa sieltä, toinen täältä-taktiikkaa joka on pahimmillaan ryöstäytynyt käsistä kun sitä napsimista ei ole meinannut malttaa lopettaa ollenkaan. Seurauksena on ollut mittavia satotappioita ja hillitöntä versontaa...

Nyt luin tällaisesta V-leikkauksesta, jossa pensaita nuorennetaan kahtena peräkkäisenä vuotena. Ensimmäisenä keväänä ennen silmujen puhkeamista roiskaistaan puskan läpi reilulla otteella ja nuo reunoille jäävät oksat tuottavat satoa. Toisena keväänä leikataan reunat ja keskellä olevat oksat marjovat. Koska olen uudistuksille altista tyyppiä, otin sakset ja napsuttelin menemään. Näin jälkeen päin ajatellen olisi ehkä voinut leikata yhden vertailun vuoksi vanhalla tyylillä. 


 Ennen


Ja jälkeen, V-leikkaus suoritettu.

Äkkiä tämä sujui ja pensaat näyttävät ihan uudistuneilta jo nyt. :) Jos siellä ruutujen takana on yhtä epäluuloisia tyyppejä kuin mieheni, voi tästä tyylistä lukea Kotipuutarhan oppaasta Vuosi puutarhassa ja kasvimaalla sivulta 25. 
(Hän ei tosin uskonut lukemisenkaan jälkeen vaan antoi minulle liikanimen Pölhö-Paavo)


perjantai 5. huhtikuuta 2013

Pöhinää!

Tomaatit on koulittu omiin purkkeihinsa, samoin munakoisot ja osa basilikoista. Huomaan suhtautuvani aina vain kylmäpäisemmin itse kasvattamiini taimiin. Nyt lensi kompostiämpäriin surutta ylimääräiset, kituliaimmat taimet. Ensimmäisinä vuosina kylvin liikaa, koulin kaiken ja hukuin taimiin. Vuosi vuodelta otteet ovat muuttuneet ronskimmiksi ja nyt on taimia suunnilleen sen verran kun koppeihin mahtuukin. Muutama ylimääräinen on toki tuholaisten (kissat, lapset ja tarhuri itse) varalle.



Pikkulusikka on hyvä apu koulimisessa, sillä saa näppärästi kaivettua pikkutaimen ylös.



Muissa puutarhahommissa en ole vielä kauheasti itseäni vaivannut, meillä on niin paljon lunta, että vain omenapuiden leikkuuhommat ovat ajankohtaisia. Hiihtämään pääsee vielä hyvin! :) Mutta kun kaupasta löytyy mitä ihanimpia puutarhalehtiä ja niitä on itsekin aika hövelisti tullut tilattua, on päässä alkanut käydä ihana surina: kohta pääsee oikeasti kaivamaan ja istuttamaan, ja mitä kaikkea ideaa onkaan ajatuksiin kylväytynyt lehdistä ja kuvastoista! Olen kirjoittanut lapulle kasveja, joita uuteen, isoon kukkamaahan pitää ainakin hankkia: yllätyspakkomielle magnolia, pitkäaikainen haaveeni mustaselja, ängelmiä, pikkupunalatva Red Dwarf, syyskimikki Brunette, purppurasilkkiyrtti, köynnösruusu Perennial Blue ja kärhöjä! Ostoksille näiden ja muiden houkutusten perässä suuntaan ainakin sinne, tänne ja tonne! ;)


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Tee itte!

Kanatarha liittyy trendikkääseen DIY-blogien joukkoon. Tässä voin nyt samalla tunnustaa miettineeni tuota lyhennystä tovin jos toisenkin kun siihen blogimaailmassa alvariinsa törmää. Jossakin vaiheessa ymmärsin sanalyhenteen merkityksen (tee se itse-englanniksi, kun äiti tätä kumminkin mietit ), en tosin sitä itse kuvitellut koskaan käyttäväni. :D 
Tästä villintyneenä kokosin arkistojen aarteista omin kätösin tehtyjä juttuja ja lomareissuilla Englannissa nähtyjä ihania oivalluksia.



 Hyvin omintakeinen risuaita kukkamaata ryhdistämään. Tarvitaan pitkiä vesoja (tässä pihlajaa), narua ja vanhoja aitatolppia tai heinäseipäitä. Talven jäljiltä kepit sojottavat mihin sattuu, keväisin pujottelen ne taas paikalleen ja hyvä o. :)


Kuva Englannista. 
Pihaportti, köynnöskaari ja kivipolku.


Kuva Englannista.
Materiaalien kekseliästä yhdistämistä!



Vanha kuva, sittemmin lapset kasvaneet, emäntä vanhentunut...:D 
Takana kompostilaatikot, joissa kaksi osastoa. Vastustuksestani huolimatta niistä rakennettiin lähes ydinsodankestävät umpireunaiset korkeat lootat. Itse näin tässä hiukan matalamman, rakoreunaisen ratkaisun. Nooo, kun ei itte rakenna, niin ei parane valittaa. Laatikoiden alalaudat etureunasta saisi pois tyhjentämisen ajaksi, mutta lapioin yleensä suoraan reunan yli kottikärryyn.


Vanhojen terassinalusritilöiden uusi elämä kasvimaalla.


Kuva Englannista.
Ihana ratkaisu taloa reunustamaan! Ah ja voi noita ruusuköynnöksiä.


Koivunoksista käännelty köynnöstuki krassilla. Tarvitaan sen pituisia koivunoksia jonka korkuisen tuen haluat. Oksia isketään maahan tai ruukkuun, ja kieputetaan rautapuolalangalla yhteen niin että syntyy hiukan Pikku Myyn nutturan näköinen yläpää. Tosi helppo, nopea ja yksinkertainen tehdä, ohje ehkä hiukan epämääräinen, mutta tehdessä kyllä tajuaa jutun juonen. ;)

Lavakauluksia, ikkunankarmeja...Lasten palstoiksi ovat tähän asti riittäneet pienet lokerot siellä täällä. Ensi kesäksi heille on luvassa isommat alat, suunnitelmat kuulostavat sen verran lennokkailta, että näihin ei enää mahdu.





Alennusmyynnistä löytyi pari vuotta sitten reunuksia, joita nakuttelin palstojen ympärille.




 Kuvat Englannista.
Upea portti käsittelemättömästä puusta.




Mies nakutteli vanhoista aitatolpista pihaportin kahden kukkamaan väliin. Oikealle puolelle istutin viime kesänä 'New Dawn'-köynnösruusun, vasemmalla kärhöjä.


Vanhoja tiiliä poluiksi, olkea katteeksi. Mies rakensi lavan kasvihuoneen kylkeen, vanhat ikkunanlasit toimivat alkukeväästä kantena.



Kuva Englannista.
Taas ihana portti!



Oma kasvihuone ja sen kasvukarsinat.


Kuva Englannista. 
Hauska köynnöstuki! Helppo tehdä, tätä koitan keväällä.


Kuva Englannista.
Koti kanille tai kanalle! ;)


 Oman maan paputuet. Tarvitaan piiiitkiä vesoja (tässäkin pihlajaa), rautakanki ja narua. Tein liian matalat edelleen, ensi kesänä pitää hakea keittiörappuset työmaalle. Malli kopioitu kylällä asuvan englantilaisen kaverin kasvimaalta. ;)


Luin uusimmasta Kotipuutarha-lehdestä mainion vinkin olkipaaliviljelyyn. Paaleihin koverretaan kolo, ja niitä kastellaan muutama viikko ennen istutusta esimerkiksi laimennetulla virtsalla. Typpi herättää paalit, ne alkavat kompostoituessaan lämmetä. Aion ehdottomasti koittaa tätä hommelia, ainakin kesäkurpitsat saavat kasvualustan olkipaaleista jossakin sellaisessa paikassa, mihin en ole kasvimaata (vielä...) kaivanut. Tarkat ohjeet kuvien kanssa Kotipuutarhassa 4/2013 sivulta 36 alkaen.