keskiviikko 29. elokuuta 2012

Ole perhosen ystävä.


Ja istuta nauhus tai pari! 

Siitäkin huolimatta, että ne ovat keltaisia, meistä monen ei-ihan-lempiväriä, niin perhosille juuri väri on merkki ateriasta. Muita houkutuksia ovat ainakin kasvin muoto, esimerksi päivänhatuilla terälehdet roikkuvat hiukan alaspäin ja kukka oikein houkuttelee hyönteisiä laskeutumaan. Perhoset huomaavat kasvit paremmin, kun ne on istutettu ryhmiin. 












 


Enemmän tietoa löytyy Riku Cajanderin mainiosta kirjasta Puutarhan parhaat perhoskasvit, Maahenki 2008.

Näiden kuvien lataaminen kesti ikuisuuden. Onko vika bloggerissa vaiko koneenrakkineessa, siinä kysymys.


maanantai 27. elokuuta 2012

Ihanat tuoksut!


Jos tomaattihuoneessa haisee hiukan erikoiselle lannoituskokeilujen jäljiltä, pannuhuone ja muuta muu koppi sen sijaan tuoksuu houkuttelevasti valkosipulille! Satoa tuli ruhtinaallisesti!










Nosto venyi melko myöhään, ja muutama olikin "ylikypsä", ainakin näin tulkitsen tällaisen sipulin, josta kynnet pursuavat ja varsi katkeaa tyvestä nostettaessa. Onneksi näitä oli vain muutama, päätyvät suoraan suuhun. ;)






Suurimmat kynnet laitetaan taas lokakuussa maahan, pienet saa mummi, osa myydään ja osa syödään. 

Omista talvivalkosipuleista haaveileville rohkaisuksi: viljely on helppoa! Perusta hyvä, mielellään palaneella kompostilannalla parannettu kohopenkki, töki kynnet maahan pohjoisessa lokakuuhun, etelässä marraskuuhun mennessä ja kata penkki kuivilla lehdillä, heinillä tai oljilla. Keväällä kasvun alkaessa lisätään kompostia tai kompostilantaa ja katetta. Lannoitetta voi antaa muistaissaan vielä ennen juhannusta, ja kukkavarret katkotaan heti niiden ilmaannuttua. Elokuussa nostetaan omat, komeat valkolöökit!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Ei ole helppoa.


Olen yrittänyt jo muutaman kerran blogata tänne jotain ruuasta. Tähän maailman aikaan olemme lähes omavaraisia kasvisten suhteen, joten olisipa se hienoa laittaa parhaat reseptit kanatarhaan. Vaan ja mutta kun...
...kuvat eivät onnistu, ruuat näyttävät mössöltä
...unohdan kuvata jonkun vaiheen
...ja yleisin moka: ehdin syödä valmiin ruuan ennen kuin muistan kuvata sen.
Hatunnosto ruokabloggaajille! Ei ole minusta siihen!

Tomaattikopista tulee hurjasti satoa. Lapset eivät onneksi vielä ole kyllästyneet kirsikkatomaatteihin, mutta hiukan luovuutta saa jo käyttää, että saa kaiken syötyä. Sain aikaiseksi ostaa Neudorffin tomaattilannoitteen, ja sen helppokäyttöisyys ilahdutti kovasti. Toisin kuin luulin, jauhetta ei sekoiteta veteen vaan ripotellaan kasvin juureen. Se, mistä hiukan yllätyin, oli sen tökötin haju. Lemu oikeastaan. Luotan siihen, että tehoa piisaa kun haju on niin hirveä. :D Syy miksi vielä loppukesästä touhuan erikoislannoitteiden takia on se, että näissä täsmätuotteissa on kaliumin määrä korkea, ja sillä saadaan tomaattiin makua. 



Yöt ovat jo aika kylmiä, ja suuret lämpötilan vaihtelut saavat hedelmät halkeamaan. Laahasin tomaattihuoneeseen pienen patterin, se on ollut öisin päällä aina kun olen muistanut jatkojohdon seinään tökätä. Kurkuilla on pari kynttilälyhtyä. Suuremmat tomaatit  ovat syksyisin halkeilleet kanan ruuaksi, kokeilen nyt onnistuisiko lisälämmöllä kautta jatkamaan.






Pihvitomaatit kasvattavat lasten riemuksi tuollaisia sarvia. :) Alalehtiä poistaessa huithapeli tarhuri katkoo sekä tukinaruja että hedelmäterttuja...Niitä kypsytellään sitten sisätiloissa. 



Mutta katsokaa! Tässä yksi lempitomaattiherkuistani. Kuvasin vaiheet poiminta, valmistelu ja uuniin sukellus, vain valmis ruoka unohtui, eli 2/3 meni nappiin. 

Uunissa nihkistetyt kirsikkatomaatit

Kirsikkatomaatteja (mielellään kiinteitä) hyvä kasa
(Maldon)suolaa
Mustapippuria
(Ruoko)sokeria
Timjamia
Hyvää oliiviöljyä

Tomaatit puolitetaan pellille. Päälle lorotellaan reilusti oliiviöljyä, rouhitaan mustapippuria, huiskaistaan suolaa (vähemmän) ja sokeria (enemmän), päälle silputaan timjamia. Laitetaan uuniin (125-150 astetta) ja käännellään tomaatteja kun muistetaan. Pidetään uunissa 1-3 tuntia ehtimisen mukaan ja syödään esimerkiksi maalaisleivän päällä tai salaatin kylkiäisenä.


 Ja hyvvää oli! :P


tiistai 21. elokuuta 2012

Martat matkalla, osa II.

Eilen taas puutarhamarttailtiin ja käytiin saamassa oppia kaupungin toisella laidalla Tapanilan tilalla. Tästä sai taas intoa ja iloa omaan tekemiseen! Emäntä on niin iloinen ja valoisa persoona, kasvikset suuria ja herkullisia, ostoksia kertyi peräkontillinen ja kaupan päälle vatsa täyttyi leivonnaisista joissa oli tilan tuotteita. Mainio ilta siis!

Tässä kuvia ja muutamia juttuja, joita Pirjoa kuunnellessa ylös laitoin. Tilalta myydään kasviksia alueen kauppoihin, ravintoloihin ja kotoa suoraan kuluttajille. 



Kaikki kasvaa biohajoavassa muovissa, perunaa myöten! Tämä kesä on villiinnyttänyt vesiheinän ja rikkonut sen muovin ennen aikojaan. Kemikaaleja ei käytetä, maata hoidetaan viljelykierrolla. Emännän suosikkikasveja olivat ainakin lehtikaali, kesäkurpitsa, öljykurpitsa ja myskikurpitsa joista etenkin öljykurpitsan siemeniä kannattaisi syödä esimerkiksi paahdettuina. Kesäkurpitsaa voi syödä melko isonakin maun yhtään kärsimättä ja sitä voi säilöä suolakurkun tapaan. Uudenseelanninpinaatti pysyy napakkana pitkään, ja sitäkin kannattaa ryöpätä pakkaseen talven varalle. Hyvä salaattilajikevinkkikin saatiin: parsasalaatti. Oli maukas ja paksulehtinen! (Pikaisesti googletettuna löytyy ainakin Hyötykasviyhdistykseltä.)




Fenkolit ovat kuulemma tavanomaisia pienempiä... 






Maissi alkaa valmistua.


Ei-syötävääkin löytyi muutama rivi.





Lehtikaaleja kannattaisi kuulemma kaikkien käyttää. Emäntä kertoi laittavansa sitä ihan kaikkeen, kuivattunakin esimerkiksi sämpylätaikinaan! 
Tilalle voi poiketa vihannesostoksille kunhan soittaa emännälle ensin. 


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kiitoskukkasii!


What a day!
En olisi tällaista hulinaa osannut odottaa! Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille, naapureille ja sukulaisille! Olipas kiva pihapäivä! 





Ja se, mitä blogia aloittaessa salaa toivoin, toteutui! Tapasin ihmisen ruudun takaa! :) Ehkä joskus tuttavuuksia kertyy näin enemmänkin!



lauantai 18. elokuuta 2012

Korjataan unohdus.


Pavuista on pitänyt kirjoitella, syitä viivästykseen on taas hyvä lista. :D

Ensimmäisen yllätyksen koin jo alkukeväällä. Jo talvella suoritin miehelle lisämaa-anomuksen, joka hyväksyttiin. Uuden kasvihuoneen reunasta peltoa lohkesi muutaman metrin levyinen ja reilun kymmenen metrin pituinen kaistale, jonka maapohjan nerokkaasti päätin parantaa ajamalla huhtikussa kanalan pohjapehkut peltomaan päälle. Ja sepä oli katastrofin alku.

Nimittäin, niin ihastuttava eläin kuin kana onkin, on se myös armoton haaskaaja. Turpeen ja purun joukossa olikin ämpärikaupalla jämäsiemeniä ja pelto alkoi puskea orasta heti kun aurinko hiukan maata lämmitti. Ennen kuin ehdin edes kunnolla kirota, oli koko laajennusosa täynnä kauran-, vehnän- ja ohranorasta. Kiskoin kottikärrykaupalla orasta maasta, ja kanatarhan asukit riemuitsivat ylenpalttisesta viherrehusta. Jatkoin suuria suunnitelmiani kasvihuoneen kulmalta alkavasta auringonkukkakujasta (suunnittelin värit ja erikorkuiset lajikkeet minulle epätyypillisen tarkasti) joka jatkuu papurakennelmaan. Kun suunniltelmat piti siirtää käytäntöön oli tuo samperin palsta taas vihreä ja elinvoimainen, ja rouvat juhlivat. Heinäkuun alkuun mennessä perkasin palstan viisi kertaa, ja aina tuloksena oli 3-5 kärryllistä mehevää orasta. Auringonkukat sinnittelivät siellä joukossa, papuhäkkyrä kohosi surullisena kylmästä kärsivien papujen yläpuolella. Lopulta tajusin kattaa maan hillittömällä kerroksella kuivaheinää, ja näkymä alkoi muistuttaa visiota. Hullaa!






Kuvat ovat muutaman viikon takaa. Viime viikon helteinen sää on saanut pavut hurjaan kasvuun, ja syötävää on riittänyt. Säleikössä kasvaa muutama pensaspapu (joita etanat vainoavat!), violettia ' Cosse Violette' salkopapua, ja muutamaa vihreää salkopapulajiketta. Kevyesti ryöpättynä, hyvän oliiviöljyn ja maldonsuolarouhaisun kanssa nämä ovat herrrkkkua! Papu-pekoni-valkosipulipaistoksesta puhumattakaan. :p








Pensaspapu, peltoetanan suosikki.




Ihmeekseni tämä tarina päättyy noiden tukihäkkyröiden osalta onnellisesti. Omin kätösin  pihlajanvesoista kasatut rakennelmat ovat osoittautuneet myrskynkestäviksi. Ensi kesänä täytyy tehdä niistä hiukan korkeammat. 



keskiviikko 15. elokuuta 2012

Ponitytön unelma.



Iltalenkillä maailman kaunispäisimmän vanhan mamman kanssa. 
Elokuu, paras kuu!








tiistai 14. elokuuta 2012

Kierros nurkissa.


Jokin aika sitten arvelin puutarhan peittyvän kehäkukkien ja oreganon alle.
Se hetki on lähempänä kuin uskonkaan...
Kaivakaa minut ja kissani täältä esiin sitten kun olen vanha akka. :D




Kehäkukkaa lähti korikaupalla kompostihäkkyrään. Esiin tuli salaattia, pienempiä kehäkukkia, lisää kehäkukkia, hiukan ei-vieläkään-kukkivia cosmoskukkia ja sipulia.







Kaikeksi onneksi lähes kaikki alueet on nyt revitty, siistitty, tuunattu ja puunattu. Näiden kapasiteetti tuli täyteen jo eilen.





Aitan takana on jokasuuntaan levähtänyt parsapenkki, valkosipulia ja koristekurpitsoita. 



Avomaankurkut on  parsapöheikön ja aitan välissä, tosin yksi kurkuntaimi olikin kesäkurpitsa. Alkavat hiukan virkistyä, mutta sato on olematon. Viime kesänä neljä avomaankurkuntainta tuotti hullun sadon, tänä kesänä on taidettu syödä viisi kappaletta kurkkuja.





Kurkistus aitan kulmalta sen taakse. Ihanasti kukkia, keskellä Pekka.





Vielä kerran palaan näihin epäonnistuneisiin tuentapuuhiini. On hyvä ruoskia itseään tarpeeksi, jotta ensi vuonna on ajoissa liikkeellä, ja asettaa tukia myös kasvuston keskivaiheille...
Nyt tuonne lasten vattutunneliksi ristimään pöpelikköön pitää kontata noukkimaan alamarjat ja sen jälkeen pujoteltava itsensä yläilmoihin kiraffin lailla. Ei hauskaa eikä nopeaa.





Onneksi sato on vaivan väärti. Muuten ottaisin raivaussahan multaisiin käpäliini.




Aitalta talon kulmalle...





...ja palstat aitan vieressä.




 Näkymää talolta kasvihuoneille ja aitalle.




Ja takaisin. :)




 Ihana porttini. Vasemmalle kun kurvaa, niin näkee taas sen aitan. Kartalla kaikki?

Siinäpä se kierros. Livenä sama sunnuntaina! :D




sunnuntai 12. elokuuta 2012

Viikon proseduuri.


Viime päivinä olen ollut kovasti keskittynyt rikkaruohoihin. Sekä ajatuksen että toiminnan tasolla. Sato ja Paisto-bloggarin kanssa tuumittiin rikkaruohojen tunnistamisen vaikeutta, ja siitä ja avoimista puutarhoista tämä varmaan lähti. Samaan syssyyn siivosin kirjahyllyä ja sieltä löytyi parikin tunnistusopasta. Niinpä, kun aloin perata tänä kesänä perustettua isoa kukkamaata, löysin sieltä ilahduttavan määrän peltorikkakasveja, jotka päätin kuvata ja esitellä täällä kanatarhassa. :D Sai kitkeminen ihan uutta potkua! Ketju, joka johti toiseen (ja joka toivon mukaan johtaa kohtuullisen edustuskelpoiseen pihaan ensi sunnuntaita varten) on nyt esillä tässä. Ihan tavallisia rikkaruohoja iloksenne, näitä voi bongailla oman kitkemisurakan keskellä:




Syysmaitiainen.




Kaikki varmasti tunnistavat vasemman alareunan ystävän. :D Vieressä pari tummarusokkia.



Pihatähtimö eli vesiheinä. Kanojen suosikki, josta syystä annamme plussan. Miinusta tulee kaikesta muusta. Ärsyttävä kitkeä, koska kasvupiste tai mikä alkulähde liekin on varsin sitkas ja syvällä maassa. Jos vain huitaisee sen pehkon pois maasta, on uusi kasvi kasvamassa ennen kuin on ehtinyt selkänsä kääntää. Jostakin olen lukenut, että pihatähtimö viihtyy hyvässä maassa, joten tavallaan näistä voi tarhuri tuntea myös ylpeyttä. :D



Peltosaunio eli saunakukka vasemmalla, pihasaunio oikealla. Peltosauniolla tillimäisemmät lehdet.



Ukontatar.


Rönsyleinikki.


Hevonhierakka. Ärsyttävä kasvi, jossa on sitkeän nihkeä varsi ja joka leviää juuren paloista. Lapset levittävät ansiokkaasti leikeissään, tämän siemenet kun käyvät mukavasti kahvinporoista. :)


Punapeippi. 


Peltolemmikki. Tätä olen kasvattanut perennana monena vuotena, kun on niin kovasti nätti ja perennamainen taimi. :) Ja miksei kävisi kukkapenkissäkin, leviää vaan aika ärhäkkäästi siemenistään.


Peltoukonnauris. 


Kiertomatara tai kierumatara. Kamala, ovela kasvi, joka peltoviljelyssä on järkyttävä riesa. Se tarttuu kiinni ihoon, kankaaseen, turkkiin ja liekoo puimurin kaatokelaan ja levittää samalla ovelasti siemeniään ympäri maailmaa.


Ketohanhikki.

Monta vastaantulijaa jäi vielä esittelemättä. Tämä saanee siis jatkoa, jollakin toisella palstalla kasvaa taas toisenlaisia rikkaruohoja. Rikkaruohon määritelmä on aina kitkijän kädessä, monet viljelykasvitkin kun äityvät sellaiseen kasvuun tontilla, että saavat kyytiä aina kun tarhuri sen silmiinsä saa. Meillä tällainen on maa-artisokka, kasvi, jota en pihaani enää ottaisi jos paremmin tietäisin. Se raivaa tietään läpi nurmikon pellolle ja heinämaalle ja minä painelen perässä. Mur. 

Rikkaruohojen tunnistaminen on maanviljelijöille tärkeää torjunnan takia, kauppapuutarhoissa samoin. Kotitarhurit voivat opiskella kasveja mielen virkistykseksi, kitkemistyöt kun eivät pihasta lopu...